Vuosi 2020 on juuri alkamassa. Se on vielä kokonaisena edessämme. Yhtään kokonaista päivää siitä ei ole vielä murrettu.
Ajan kuluminen on suuri arvoitus. Siinä on jotain samaa salaperäisyyttä kuin Jkl:n käsityömuseolta kuvaamassani kellossa, joka vasta peilin kautta paljastaa todellisen kellotaulunsa ja ajan.
Mekin katselemme tulevaa vuotta samoin kuin Paavali 1. Kor.13.
Katselemme kuin kuvastinta, arvoituksen tavoin.
Voimme tarkastella tulevaisuutta kokemuksemme, historian, toiveiden tai pelkojen näkökulmasta. Kuitenkaan emme voi tietää, mitä aikaa Jumalan valtakunnan kello näyttää.
Ainoa turva on luottaa siihen, että taivaan Isä tietää, missä maailmassa, rakkaassa Suomessa ja omassa elämässämme tulee tapahtumaan.
Siihen voimme pyytää joka päivä siunausta.
Herra, siunaa meitä ja varjele meitä.
Herra, kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen.
Herra, käännä kasvosi meidän puoleemme, ja anna meille rauha.
- Sinun ihmeellinen rauhasi.
Toivotan kaikille blogin lukijoille Jumalan siunausta alkavalle vuodelle!
P.S. Löytyi tällainen kuva, jossa Saanakin katselee kuin kuvastimesta : )
Kuva on otettu Oronmyllyllä Parikkalassa harjulla olevalla lähdealueella, josta on kilometri Venäjän rajalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti