Pääsiäisen aikaan

Pääsiäinen on minulle rakkain juhla. Olen pitänyt siitä lapsesta asti. Jouluun on liittynyt aina liikaa kaikkea. On painetta sen valmisteluista, siihen liittyvistä suurista odotuksista. Kun olin lapsi, äitini, joka oli suuren maalaistalon emäntä, oli aivan uupumaisillaan työtaakkansa alle. Silloin ei vielä ollut pakastimia, että ruokia ja leipomuksia olisi voinut suunnitella pidemmällä aikavälillä. Monet valmistelut jäivät jouluaattoon. Oli toki ihanaa, kun tuoksuvia, vastatehtyjä laatikoita ja leivonnaisia vedettiin uunista ja kannettiin suoraan pöytään. Herkullisten tuoksujen sinfonia leijaili ympäriinsä. Mutta se väsymys ja huoli siitä, oliko kaikilla nyt hyvä, oliko tullut jokaiselle joulumieli!

Pääsiäisen laita on toisin. Silloin on jo luontokin toinen, pimeä on väistynyt, kylmyys poissa ja taivas kaartuu korkealla. Olen aina rakastanut pääsiäisen kuulautta. Lapsena juoksimme aamuisin kantavilla hangilla ja haimme pajunkissoja. Jos pääsiäinen oli myöhään, niin metsästä saattoi löytyä jo ensimmäisiä sinivuokkoja. Ruokienkaan kanssa ei ollut samanlaista painetta kuin jouluna. Meillä tehtiin pääsiäiseksi iso padallinen mämmiä. Muistan, että tehtäväni oli seistä pihalla mämmipadan  vahtina, sillä lapsuuteni aikaan kylän koirat kulkivat isoina laumoina talosta toiseen, ja olisivat varmaan hanakasti käyneet nuuskimassa mämmipataa, ellen olisi ollut sen vieressä pitkän kepin kanssa hätistelemässä.

Pääsiäisestä minulle tulee mieleen sana: armo. Se näyttäytyy minulle tällaisten jo lapsuuteen jääneiden kokemusten kautta. Pääsiäisen iloon ja rauhaan sai laskeutua pitkän paastonajan jälkeen, joka oli kuin laskettelua kohti kevättä ja pääsiäistä.

Pääsiäinen oli vapautusta kaikesta siitä ahdistavasta ja surullisesta, jonka läpi Jeesuksen oli käytävä. On vaikea järjen avulla käsittää Jeesuksen pelastustekoa sitä, että hän kuolemallaan voitti synnin ja kuoleman ja avasi meille jäljessätuleville mahdollisuuden päästä näin taivaan kotiin ja saada ikuinen elämä.

On hienoa, mutta samalla käsittämätöntä ajatella, että Jeesus on noussut ensimmäisenä kuolleista, ettemme mekään enää ole kuoleman vallassa, vaan hänen kauttaan olemme osallisia hänen ylösnousemisestaan.
Paavali sanoo 1. Kor. 6:15: - Jumala, joka herätti Jeesuksen kuolleista, herättää meidätkin.

Sitä ei voi ymmärtää, mutta siihen voi uskoa ja ottaa vastaan. Se kaikki on lahjaa, se on armoa.