Sydämellistä

Kotini on linnani, sanoo vanha englantilainen sananlasku. Tämä tuttu lausahdus on nyt melkein totta, jos linna ei merkitsekään elitististä huippurakennusta, vaan paikkaa, johon on joutunut linnoittautumaan. 

Lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon sellaista, mitä ei ole joutunut koskaan kokemaan, eikä ole osannut kuvitellakaan. Kokoontumisrajoitukset ja rajojen sulkeminen ovat niin rankkoja ja poikkeuksellisia toimenpiteitä, että yhteiskunnan ja talouden rattaat ovat kovilla.

Tulevaisuus on näyttäytyy nyt kuin verhon takaa, sen hahmo on epäselvä. Kukaan ei osaa sanoa siitä mitään tarkkaa. Kaikki asiantuntijoidenkin puheet ovat epävarmaa arvailua.  

Nykyhetki on kuitenkin yllättänyt muutamilla positiivisilla asioilla. Elämäntapamme, joka oli ehtinyt muuttua kovin itsekkääksi ja omia huippuelämyksiä etsiväksi, onkin joutunut uuteen valoon. Itsensä toteuttaminen ja turvallisen jännityksen hakeminen elämään ovat yhtäkkiä keikautetut asemastaan ja katse on kääntynyt niiden sijasta läheisiin ja muihin lähimmäisiin.

Sukulaiset, ystävät ja naapurit ovat olleet valmiita tarjoamaan karanteeniin joutuneille kauppa- ja apteekkimatka-apua. Vapaaehtoisiksi ilmoittautuneet tuntemattomat käyvät asioilla ja toimittavat ruokakasseja tarvitseville. Lämmittävältä tuntui, kun kaupungilta tuli meille soitto, jossa kyseltiin, ovatko  asiamme kunnossa vai tarvitsemmeko jotakin.

Perheenjäseneni ovat olleet valmiita toteuttamaan pienimpiäkin toiveitani, hankkimaan vaikkapa kurpitsansiemeniä idätystä varten. Se on tuntunut kovin lämmittävältä.

Ystävät ovat myös valpastuneet uudella tavalla. Puheluita saapuu sellaisilta kavereilta ja vanhoilta työtovereilta, joita en ole tavannut vuosiin. Rohkaisevia ja virkistäviä tervehdyksiä ilmestyy puhelimeen leikinlaskua ja naurua unohtamatta.

Jopa kulkiessani päivittäisillä metsälenkeillä koirani kanssa, tuntemattomat vastaantulijat hymyilevät pururadan toiselta puolen ja tervehtivät kohdatessaan. 

Rakkaus yllättää, se voi yllättää jopa koronkriisin keskellä.

Yksi rakkauden ominaisuus onkin se, että se on aina lahja ja yllätys. Se on aina suurempaa ja parempaa kuin osaamme ajatellakaan. Vaikka ihmisen ajatus heiveröinen, ja teot ovat pieniä, rakkaus on kuitenkin aina heijastusta kaikkein suurimmasta rakkaudesta - Jumalan hyvyydestä.