Olemme tänä syksynä harrastaneet mieheni kanssa retkeilyä ihan näissä kotimaisemissa. Kauimmainen retkemme on taitanut ylettyä noin 20 km päähän. Siltikin olemme onnistuneet kokemaan pieniä seikkailuja. Kerran oikaisimme lähistöllä olevalle metsäautotielle polutonta taivalta puron reunaa pitkin. Kaikki ei mennyt ihan niin sujuvasti, kuin piti. Jouduimme kiertämään kosteikon ja kiertäminen lähtikin sitten viemään vinoon. Onneksi nykyisin puhelimesta löytyvät kartat ja monenmoiset trackerit, jotka kertovat, missä vaeltajaparka kulloinkin on rämpimässä.
Tiet ja polut ja vaeltaminen kuvaavat hengellisessä maailmassa ihmisen elämän matkaa. Ihminen on eläessään koko ajan kulkemassa eteenpäin omaa tietään. Kulku etenee päivä päivältä, ja uusia näkymiä paljastuu ihmisen astellessa. Välillä tekee mieli poiketa risteyksestä toiselle tielle tai oikopolulle. Joskus haluaa jopa lähteä omapäisesti rämpimään itse valitsemaansa puron reunaa. Silloin saattaa päätyä hetteikköön ja tiheään risukkoon - kuten meille kävi.
Raamattu lupaa Jumalan avun elämän matkalle. Ps. 1:6 lupaa: Herra ohjaa omiensa tietä.
Mitä sitten saamme siitä, että annamme Jumalan olla oppaamme?
Ps. 16:11 lupaa isoja asioita, minkälaista on antaa Jumalan huolehtia ihmisen kulkemisesta. Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo. Sinun oikealla puolellasi ikuinen onni.
No, jopas jotakin! Luvataan, että ehtymätön ilo ja ikuinen onni! Sanat ovat niin isoja, että ajattelen niiden tarkoittavan arkisesti turvaa ja lohdutusta. Kun asiat ovat menossa huonosti, voin ajatella, että kaikki kuitenkin Jumalan hallinnassa, tulee sitten seuraavan mutkan takaa mitä tahansa vastaan.
Pari päivää sitten metsässä en huomannut kaverini kanssa puhelimessa puhuessani pitkiä keltaisia merkkinauhan suikaleita. Jouduin panemaan karttaohjelman päälle ja sitten satelliitin avulla avulla palailemaan omia jälkiäni takaisin. Voisiko Jumalan ajatella olevan vähän kuin ohjaava satelliitti, joka auttaa palaamaan oikeille jäljille!
Aina ei kulku mene omien suunnitelmiemme mukaan, meistä riippumattomia yllätyksiä voi olla odottamassa. Meistä riippumaton yllätys on ollut esim. koronavirus, joka on otettava monin tavoin huomioon. Tällainen ikävä muutos on laittanut monet suunnitelmat uusiksi. Tähänkin tilanteeseen Jumalan tarjoama matkaseura antaa turvan. Snl.20:24 muistuttaa: Herra ohjaa ihmisen askelet, kukapa arvaa tiensä suunnan.
Välillä tuntuu, että olemme hukassa, tuntuisi hyvältä vaeltaa oikeaa tietä, mutta kun ei voi olla varma, mikä se oikea tie on! Valinnat ovat välillä tosi vaikeita: muuttaako vai ei, rakentaako vai ei, lähteäkö luennoimaan vai ei??? Silloin on hyvä pysähtyä pyytämään: Johdata minua tahtosi tietä. Ps. 5:9
Joosua, joka oli kansanjohtaja osasi lohduttaa näissä kulkemisen vaikeuksissa. Näin hän sanoi: - Ole luja ja rohkea, älä pelkää, äläkä lannistu, Herra, sinun Jumalasi on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.
Kuvat Laipan erämaasta Pälkäneeltä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti