Muutakin tästä harvinaisen kauniista syksystä voi säilöä talven varalle: kultaista valoa ja ruskan upeaa väriloistoa. Olen kokenut valtavaa iloa ja kiitollisuutta, kun olen vaellellut metsäpolkuja ja pellonreunoja pitkin koirani kanssa ja tallentanut syksyn väreissä hehkuvia kuvakulmia puhelimeni kameraan.
Valo ja ilo ovat kuin sisaruksia. Iloiset kasvot aivan hehkuvat sisäistä valoa.
Minkälaiset asiat meitä sitten ilahduttavat? Tuossa alussa tuli jo luonto esille. Kun ihmisiltä kysytään ilonaiheita, niin ensisijalle nousevat oma perhe, puoliso, lapset ja lastenlapset, koti. Hyvät ystävät ja yhdessäolo heidän kanssaan, saa mielen iloiseksi. Työ ja harrastukset tuottavat paljon iloa. Terveys on suuri ilon aihe, vaikka siitä yleensä havahtuu iloitsemaan vasta, kun on ollut vaarassa sen menettää.
Monesti ilonaiheet tuntuvat niin itsestään selviltä, ettei pysähdy niitä ajattelemaan. Minulla on ystävä, joka kertoi olleensa juuri sinä aamuna, kun viestittelimme, kiitollinen ja iloinen hiusharjastaan.
Mitä enemmän pysähdymme pienten asioiden äärelle, sitä enemmän iloa löydämme elämäämme.
Voimme pyytää Jumalalta tätä näkö- ja huomiokykyä niin, että huomaisimme elämän hyvät lahjat. Rukous: Herra, käännä meihin kasvojesi valo muuttaa elämänasennettamme. Jumalan valon heijastuminen tuo meidän elämäämme valoa ja sen mukana tulee ilo.
Joudumme silloin prosessiin, joka vähitellen muuttaa meitä. 2 Kor. 3:18 kuvaa tätä muutosta näin: Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin muuttaa Herra, joka on Henki.
Jumalan lähellä eläminen siirtää meidät pimeydestä valoon. Ef. 5:8 Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valo Herrassa. Vaeltakaa valon lapsina, sillä valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä.
Valoa ja iloa kukaan ei voi vastustaa. Kaikki kaipaavat elämäänsä edes pieniä ilon ja valon hetkiä.
Ollaan vaikkapa vähäisinä tuikkuina tulevina pimenevinä päivinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti