Vietin menneen syksyn maalla, missä ystäväni neuloivat vimmatusti. Aina oli jokin projekti menossa. Kun itselle tai suvulle tarvittu enää mitään, niin puikolla valmistui lohtuhuiveja leskille tai villasukkia vanhainkotiin. Katselin sivusta mietteissäni - monenlaista olen elämässäni tehnyt, mutta neulomisen taito on jäänyt vähänlaiseksi. Yhtenä syynä ehkä on ollut se, ettei minulla ollut käsitöitä ollenkaan oppikouluaikana, joten perustaidot jäivät puuttumaan.
Nyt kuitenkin ystävieni innokas neulominen sai aikaan sen, että minäkin innostuin joulunaikaan aloittelemaan sukkaa. Kaapin pohjalta löytyi pari nuorimman lapsenlapseni unohtamaa lankakerää, jotka päätin uhrata kokeilulleni. Ja miten kävikään! Oli kuin taikuutta, että kuljetettuani lankaa varren, kantapään ja teräosan kautta päädyin viimein sukan kärkeen ja viimeiseen silmukkaan. Tunne oli hämmästyttävä ja ihmeen tyydyttävä. Koska kuitenkin työn vaiheissa oli parantelemisen varaa, tein seuraavat ja sen jälkeen seuraavat - ja vielä sitäkin seuraavat sukat. Parhaillaan ovat neljännet tulossa.
Nyt minunkin sukkani ovat lähdössä eteenpäin. Patmos-lähetyssäätiön keräys on parhaillaan käynnissä, siinä kerätään vaatetta, kenkiä, lakanoita ja pyyhkeitä Moldovaan juutalaisille ja tubisairaalaan, missä on paljon lapsia ja nuoria hoidettavana. Keuhkotauti on siellä käsittämättömän yleinen ja tarttuu kokonaisiin perheisiin. Jos joku lukijoista on kiinnostunut osallistumaan keräykseen, niin lisätietoa siitä löytyy patmos.fi sivustolta.
On ollut hauskaa oppia jotakin minulle aivan uutta. Uuden aloittaminen sopiikin hyvin vuoden aloittamisen teemaan, tunnen aivan virkistyneeni, kun olen onnistunut tekemään uuden aluevaltauksen.
Facebookin positiivisen ajattelun ryhmässä joku kirjoitti alkavasta vuodesta näin toiveikkaasti:
On olemassa ihmisiä, joita vielä et ole tavannut, jotka tulevat rakastamaan sinua.
Se on ihana ja innostava ajatus, jonka siivittämänä siiryä uuteen vuoteen. Ajattelen, että lausahduksella on myös toinen puoli, joka on aivan yhtä riemastuttava:
On olemassa ihmisiä, joita vielä en ole tavannut, mutta joita tulen rakastamaan.
Raamatussa on monia kertomuksia kohtaamisista, yksi niistä löytyy Joh. 1: 45-50
Filippos tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle:"Me olemme löytäneet hänet, josta Mooses laissa ja profeetat kirjoissaan ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan Nasaretista.
Natanael kysyi häneltä:"Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" Filippos vastasi:"Tule katsomaan!"
Kun Jeesus näki Natanaelin tulevan luokseen, hän sanoi:"Tässä on oikea israelilainen, jossa ei ole vilppiä!"
Natanael kysyi:"Mistä sinä minut tunnet? Jeesus vastasi:"Ennen kuin Filippos kutsui sinua, minä näin sinut viikunapuun alla."
Natanael sanoi Jeesukselle:"Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas."
Ihania kohtaamisia lukijoille alkavaan vuoteen ja rohkeutta kaikkeen uuteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti