Tiberiaaseen

Maisema asuntomme Shalom-kodin parvekkeelta Genesaretille Tiberiaassa

Parin päivän kuluttua nousen mieheni ja parin ystävämme kanssa Tel Avivin koneeseen. 

Tel Aviv tarkoittaa suomeksi Kevään Kumpua - jo nimessä on jotain tuoretta ja toiveikkuutta. Se sopiikin hyvin matkamme ensimmäiseksi etapiksi, sillä matkahan on aina toiveita täynnä: odotetaan katkoa arjen tavanomaisuuteen ja kaivataan uusia kokemuksia. Me Suomesta tulevat kaipaamme marraskuhun valoa ja lämpöä, ja Israelin kävijöinä odotamme myös, että saisimme kokea jotakin hengellisesti uutta ja koskettavaa.

Matkamme kestää kaksi viikkoa, palaamme marraskuun puolivälissä. Olen ottanut aiemmin Israelin matkoille mukaan tietokoneen ja olen päivittänyt siellä blogiani. Tällä kertaa otan tietokoneen sijasta tablettini, koska se on kevyempi matkatavaroissa, eikä muutenkaan niin arvokas. En ole kuitenkaan varma, onnistunko päivittämään blogia sen avulla. Toivotaan, että onnistun, muussa tapauksessa matkakuulumiset tulevat vasta matkan jälkeen. 

Koska lentokone saapuu Ben Gurionin kentälle puolenyön jälkeen, emme jatka matkaa suoraan Tiberiaaseen, vaan yövymme Jerusalemissa. Tänä syksynä kaupungin länsipuolella on aloittanut toimintansa Nations for Israel- suurlähetystö, jonka emäntänä ystäväni toimii. Lähetystön taustayhteisönä on Kad- esh-map- seurakunta (Suomessa Tulen Astiat), jonka johtajina toimivat arkkipiispa Dominique Bierman ja hänen miehensä rabbi Baruch Bierman. He keskittyvät opetuksessaan kristinuskon juutalaisiin juuriin ja kiertävät ympäri maailmaa niistä opettamassa, samalla kun he kutsuvat juutalaisia kotimaahansa. Emme tapaa kuitenkaan Biermaneita, koska he ovat samaan aikaan USA:ssa.

Jerusalemista siirrymme bussilla Tiberiaaseen Genesaretin rannalla olevaan Shalom-kotiin, joka on yhteiskristillinen rukouskoti. Koti on kolmikerroksisessa kerrostalossa oleva tilava ylimmän kerroksen huoneisto. Koti toimii matkailijoille ja Tiberiaassa asuville suomalaisille kokouspaikkana. Tehtävämme on järjestää torstaisin sinne pieni vapaamuotoinen tilaisuus.

Kiertelemme Genesaretin ympäristössä ja muutenkin Galilean alueella. Vuokraamme ehkä muutamaksi päiväksi auton, jolla on helpompi liikkua. 

Oleskelumme lopulla palaamme taas Jerusalemiin kolmeksi yöksi. Kiertelemme kaupunkia matkamme viimeiset päivät.

Pyydämme taivaan Isää siunaamaan matkamme ja varjelemaan kaikin eri tavoin.

Itulehden tarina

Osallistuin helluntaina Tampereella Israelin puolesta-konferenssiin, jossa arkkipiispa Dominique Bierman ja hänen miehensä Baruch Bierman opettivat kristinuskon juutalaisista juurista.

Usein luemme vain UT:a, ja unohdamme, että Jeesus oli juutalainen, hän eli juutalaisen kulttuurin keskellä, hänen uskontonsa oli juutalaisuus ja hänen opetuksensa perustuivat VT:iin. UT:a ymmärtääksemme on hyvä tajuta, että Vanha ja Uusi testamentti muodostavat kokonaisuuden.  Jokainen VT:n kirja puhuu jo Jeesuksesta.

Dominique ja Baruch Bierman, jotka ovat minulle tuttuja puhujia jo Eilatin ajoilta, kiertävät nyt ympäri maailmaa kutsumassa ihmisiä Raamatun yhteiselle alkulähteelle.
Heidän toinen teemansa on kutsua ihmisiä seisomaan Israelin rinnalla. Jerusalemiin ollaan parhaillaan perustamassa Yhdistyneet kansakunnat Israelin puolesta-lähetystöä. Siitä tulee paikka, jonne ihmiset voivat tulla ympäri maailman rukoilemaan ja siunaamaan Israelia.

Ystäväni Raku-Rachel oli tullut myös konferenssiin Eilatista, ja vietimme laatuaikaa yhdessä Tampereella. Olimme varanneet hotellihuoneen mukavasta hotellista, joka oli ollut aikoinaan Aaltosen kenkätehtaan työntekijöiden asuntola.
Ajelimme myös taksilla herroiksi, siis rouviksi,  syy tällaiseen ylellisyyteen löytyi kylläkin kipeistä polvista.

Rachelilla oli minulle muovipussiin kääritty tuliainen: sieviä, pyöreitä, vihreitä lehtiä. Ihmettelin niitä, mutta mieheni kertoi, että kyseessä oli kasvi, jota kutsutaan itulehdeksi.

Terhakat pikkulehdet juurtuivat multaan napakasti, ja muutaman päivän kuluttua ne olivat jo täysin uuden kasvun vauhdissa.

Kun katselin alimpana olevaa Rachelin lähettämää aikuisen kasvin kuvaa, minua hämmästytti taas kerran se, miten pienestä alusta on mahdotonta tietää, minkälainen aikuinen kasvi on. Sama ilmiöhän on nähtävillä jokaisen siemenen kohdalla. Parhaimmillaan pienestä siemenestä varttuu jonakin päivänä valtaisa puu.










Samalla tavalla voimme voi kysellä: minkälaisia meistä oikein tulee? Vaikka emme huomaakaan olemme koko ajan muutoksen kynsissä. Sitä ei heti huomaa, mutta jos katselemme taaksepäin vaikka 10 tai 20 vuotta, tajuamme, kuinka maailma on muttunut, ja samalla itse olemme joutuneet muutoksen pyörteisiin. Ehkäpä omat asenteemme ja arvommekin ovat joutuneet muuttumaan. Aina ei muutos ole suotavaa, vaan kyse on periksiantamista.

Älkää mukautuko tämän maailman ajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. 
Room. 12:2

Kristus on muuttumisen malli, jonka mukaan kurottautua. Hänen täydellisyytensä on toki kaukana meidän räpiköimisestämme, mutta päämäärä on hänen rakkaudessaan.

Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin   katselemme Herran kirkkautta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki. 2. Kor. 3:18.