Piilossa nurkan takana

Menneenä kesänä Oronmyllyllä vaeltelin joka aamu koirani kanssa pitkin ja poikin kurssikeskuksen aluetta muiden vielä nukkuessa. Eräänä aamuna huomioni kiinnittyi vanhan jo käytöstä poistetun aitan takana olevaan ristiin, joka on asetettu nojalleen seinää vasten. Missä lie risti ollut aikaisemmin,  seinällä vai maassa - nyt se oli selvästikin viraltapantu. Se näytti jotenkin surulliselta ja alakuloiselta.

Jukka Norvanto puhui Syventymispäivillä uskon syntymisestä tähän tapaan:
Jumala paljastaa itsestään ilmoituksessaan - Sanassaan - sellaista, mitä ihminen ei olisi voinut keksiä itse. Kukaan ihminen ei olisi keksinyt ja tuskin edes halunnut sellaista Jumalaa, joka tulee ihmiseksi kaikkeen tuskaan ja vaivaan ja kuolee kaiken lisäksi vielä häpeällisen kuoleman.
Kirkkoisä Tertullianus huudahtikin ponnekkaasti 200-luvulla: - Uskon, koska se on järjetöntä!

Kristinusko onkin täynnä paradokseja. Kun esim. puhumme kärsimyksen ongelmasta ja Jumalan johdatuksesta, ne ovat saman kolikon kääntöpuolia. Jumalan johdatus tulee usein näkyviin henkilökohtaisen kärsimyksen kautta. Se on ollut kuin kätkettynä kärsimykseen, ja aivan kuin odottanut vain löytymistään.

Valitettavasti vain Jumalan lohdutuksen aikataulut tuntuvat aina liian pitkiltä. Ihminen ei millään jaksaisi odottaa hänen vastaustaan. Tuntuu kuin rukouksia ei kuulisi kukaan. Taivaassa tuntuu olevan niin hiljaista, että nuppineulankin putoaminen lattialle kuuluisi.

Ihmispoloinen pyytelee vaikeutensa keskellä kuin psalmilaulaja (Ps. 35:22) " Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana!"

Hankaluutena Jumalan vastausten kuulemisessa on se, että uskomme itse tietävämme, mikä meille on hyväksi. Haluamme kuulla vain oman mielemme mukaisia vastauksia. Jos tällaisia ei tule, niin herää halu kantaa koko risti vanhentuneena ja tarpeettomana nurkan taakse. Olkoon siellä!
Luullessaan olevansa vapaa, ihminen on kuitenkin murheittensa ja huoliensa vanki.

Jumalan lohdutus laskeutuu maan alimpiin paikkoihin. Se voi koskettaa sanan välityksellä, tai ystävät voivat olla sitä välittämässä.
Monet ovat tänä aikana taloudellisten huolien kynsissä. Luther kuitenkin kirjoittaa: "Anna Herran hoitaa huoneesi ja taloutesi. Eikö Jumala ole suurempi kuin taloutesi tarpeet? Hän voi täyttää ne moninkertaisesti!"
Ja vanha pappi muistuttaa: "Mikään ei ole niin kuin ennen, kun on rukoiltu."

Eiköhän nosteta risti näkyvälle paikalle niin, että se voisi heijastella ympäristöönsäkin?
Meissä itsessä kun ei ole mitään, mutta Jumala on luvannut antaa.

Napakkaa puhetta

Minulla oli kahdeksan vuotta oppikoulussa luokallani poika, joka oli tavattoman vähäpuheinen. Hän tuskin koskaan avasi suutaan, mutta kun hän sen joskus teki, kaikki hiljentyivät ja pysähtyivät häntä kuuntelemaan. Joku luokkatoveri murjaisikin kerran naulan kantaan: - Jaska puhuu vähän, mutta asiaa!
Vähän samanlainen ajatus tuli mieleeni viime viikonvaihteessa Orolla, kun kuuntelimme siellä vs. johtajan, Sari Behmin, puhetta.

Sarin ulkonainen esiintyminen oli harkittua ja rauhallista. Hän puheensa oli niukkaa, mutta hänen muutamat sanansa jäivät varmaan siitä syystä mieleen. Häneen puheessaan oli vain kolme asiaa. Taisi olla vain kolme lausetta.
1. Pysähdy.
2. Käänny.
3. Ala tehdä työtä.

Sanat tuntuivat jopa hieman arvoituksellisilta niukkuutensa takia. Mitä ne saattaisivat tarkoittaa?

Ehkä ne puhuvat meidän ensimmäisestä rakkaudestamme, siitä kutsusta, jonka olemme kokeneet joskus kauan sitten Jumalalta saaneemme. Saattaa kuitenkin olla, että olemme kuitenkin vuosien vieriessä sen unohtaneet. On ollut niin paljon kiirettä ja kaikenlaista touhuilua.
Nyt kuitenkin meitä muistutettiin palauttamaan tämä kutsu uudelleen mieleemme.
Kehotettiin kääntymään takaisin päin. Ehkä kulkumme on ollut viime aikoina vähän samanlaista takkkuista menoa kuin kuvan naisella.
Ja kun olemme palanneet takaisin alkupisteeseen, pitäisi ryhtyä tekemään työtä, mitä se sitten kullakin on.

Aina ei ole helppoa edes tunnistaa sitä, mikä on tärkein ja ajankohtaisin tehtävä, mihin suunnata ajatuksensa ja voimansa. Välillä sitä joutuu oikein kyselemään Jumalalta uudelleen, ettei hössöttäisi kaikkea muuta.
On pysähtymisen ja miettimisen paikka.