Aika on

Tiimalasi joka mittaa kuluvaa aikaa, mitä emme voi pysäyttää.

Kaikella on määrähetkensä, aikansa, 
joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla,
aika istuttaa ja aika repiä maasta,
aika surmata ja aika parantaa,
aika purkaa ja aika rakentaa,
aika itkeä ja aika nauraa,
aika on valittaa ja aika tanssia,
aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä,
aika on syleillä ja aika olla erossa,
aika etsiä ja aika kadottaa,
aika on säilyttää ja aika viskata menemään,
aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen,
aika olla vaiti ja aika puhua,
aika rakastaa ja aika vihata,
aika on sodalla ja aika rauhalla.
                                      Saarn. 3

Aika on kummallinen asia. Vaikka emme pysty edes ymmärtämään sitä, olemme ajankulussa mukana koko elämämme ajan.

Aikaa voidaan tähytä taaksepäin menneeseen, elää tätä hetkeä tai kurottaa tulevaisuuteen - kristittyinä aikaperspektiivimme ulottuu ikuisuuteen asti.

Itselläni on 70. ikävuosi menossa. Koska syntymäpäiväni on heti vuoden alussa - kolme viikkoa vuoden vaihteen jälkeen - on vuoden alku minulle aina pitkä ajallinen hyppäys eteenpäin, kun sekä vuosiluku ja ikävuosien määrä lisääntyvät.

Aika on koko ajan liikkeessä, sen nopeus vain tuntuu vaihtelevan. Kun on paljon tekemistä ja elämä tuntuu mielekkäältä, se rientää ja suorastaan karkaa käsistämme. Itselleni kirjoittaminen, kuvien tekeminen ja heprean kielen opiskelu saa ajalle siivet sekään. Silloin syntyy suorastaan flow!
Joskus aika taas matelee niin vaikeasti, että kelloa pitää vilkuilla koko ajan.

Voimme liikkua ajatuksissamme ajassa edestaisin. Hetkessä voimme palata muistoihimme, tutkia historiaa tai penkoa juuriamme. Menneisyydestä löydämme myös itsemme idut, joista minuutemme vähitellen sitten kehittyi.

Tulevaisuuteen voimme kurkottaa odotustemme ja haaveittemme kautta. Siellä ovat myös pelkomme ja joskus tapahtuva kuolemamme.

Kun tapahtuu jotain isoa ja erityistä, aika tuntuu pysähtyvän. Näin olemme kokeneet rakastumisen, onnettomuuden, vakavan sairastumisen ja kuoleman hetkellä.

Tiimalasi joka virtaa päinvastaiseen suuntaan - kuplat nousevat ylös.
Paluu muistoihin, menneisyyteen?

Ystäväni Salomen kuolema sai minun aikani seisahtumaan. Katse kääntyi elettyihin yhteisiin kokemuksiin. Luin kirjeenvaihtoamme, selasin blogitekstejä ja etsin valokuvatiedostoista ystäväni kuvia. Tuntui, että suuri muutos elämässäni tarvitsi paljon tyhjää ja hiljaista tilaa ympärilleen. Halusin vain olla ja viipyä eletyissä hetkissä.

Tulevana lauantaina 14. 4. vietetään Salomen muistojuhlaa.

Olen kiitollinen elämäni hyvistä ja onnellisista hetkistä. Olen iloinen ystävyydestä ja sisaruudesta, jota olen saanut kokea, ja kiitollinen siitä, että minulla oli mahdollisuus sanoa ystävälleni sydämelläni olevat jäähyväiset.


" . . . ennen kuin hopealanka katkeaa, ja kultamalja särkyy, ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon.
Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka sen on antanut." Saarn. 12.

Aika on

Perheemme jouluperinteeseen kuuluu, että mieheni asettuu pöydän päähän saksien ja paperinipun kanssa ja ryhtyy leikkaamaan lumitähtiä. Aikoinaan omat lapset ympäröivät hänet, nykyään lastenlapset istahtavat saksineen lumitähtien leikkauspiiriin.
Nytkin ikkuna on täynnä erikokoisia- ja muotoisia tähtiä, jotka saavat koristaa ikkunaa aina helmikuulle asti.

Vaikka lumitähdet vielä viipyvätkin ikkunassa, ajan kulumista ei voi pysäyttää: joulunaika on auttamattomasti ohi, kohta on joulupiirin viimeinenkin juhla, loppiainen, ohitettu.
Ikkunasta näkyvät lumikinokset ja oksille kerääntyneet lumet sulavat, ja loskainen maa paljastuu.

Saarnaaja 3:1-8,11 puhuu ajasta ja asioiden muuttumisesta sen mukana. Olen pitänyt Saarnaajaa synkkänä, mutta kun luin tätä tekstiä, niin yhtä äkkiä tajusin, että hän tarjoaakin ikävän asian yhteydessä lohdutukseksi aina hyvää. Kurjan jutun vastakkaisen näkökulman.
Yritetään mekin katsoa vaikeiden asioiden tuolle puolen ja luotetaan, että siellä on odottamassa jo Jumalan valmistama helpotus.

Kaikella on määrähetkensä,

aikansa joka asialla taivaan alla.

Aika on syntyä

ja aika kuolla,

aika on istuttaa

ja aika repiä maasta,

aika surmata 

ja aika parantaa,

Maria  Freiburgin tuomiokirkosta

aika on purkaa

ja aika rakentaa,

aika itkeä

ja aika nauraa,

aika on valittaa

ja aika tanssia,

aika heitellä kiviä

ja aika ne kerätä,

aika on syleillä

ja aika olla erossa,

aika on etsiä

ja aika kadottaa,

aika on säilyttää

ja aika viskata menemään,

aika repäistä rikki

ja aika ommella yhteen,

aika olla vaiti

ja aika puhua,

aika rakastaa

ja aika vihata,

aika on sodalla

ja aikansa rauhalla.

Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi

ja asettanut iäti jatkumaan,

mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja,

ei niiden alkua eikä loppua.