Joulua - joulua... kaikille.

Nyt se rientää jo lujaa - se vuoden kiireisin viikko. Kaikilla on vaikka mitä vielä tekemättä ja kaikki on jaksettava ja ehdittävä valmistaa, jaksoi tai ei.

Löysin naapurini tänään - ison pyykkivuoren keskeltä rivitalomme pesutuvasta. Aivan ohimennen kerroin hänelle miten itse olen tänä jouluna päättänyt valmistautua tähän juhlista jaloimpaan - ja sen kerrottuani, katsoi hän minua kuin olisin seonnut. Ja voipihan se olla tottakin. Siis mitä minulle oli tapahtunut?

Olin edellisen viikon lopulla lukenut erään kristillisen järjestön joulukirjeen, jonka mausteeksi oli liitetty erään tuiki tunnetun joululaulun sanat. Luin ne puolihuolimattomasti, osasinhan laulun ulkoa. Kohteliaisuudesta luin.
Ja silloin kolahti. Jokin minussa aivan kuin lonksahti kohdalleen. Sanat menevät näin:

        " Vain sydämeeni joulun teen
           ja mieleen hiljaiseen
          taas Jeesus-lapsi saapuu uudelleen."

Kamalaa miten väärin olen perheemme joulun kaikkina näinä yli viitenäkymmenenä vuotena valmistanut: matot ulos, hopeat kiillotettava, kaikki laatikkoruoat ja rosollit omatekoiset, pullat kakut ja kuorrutetut piparitalot, omatekoiset joulukortit...

kaikki, kaikki on kerittävä tehdä töitten jälkeen.

Pois lapset tieltä, äidillä on  kun kiire... joulu tulee...

Ai KUKA joulu?

Tänä jouluna boikotoin kaikkea jouluhässäkkää,

siis pakkotouhuamista ... koska muutoinhan ei joulu tule... mikä on emävalhe.

Kyllä se tulee. Ei Jeesusvauva katso onko kirjahyllyn takaa imuroitu, tai onko lakanat edes jouluyöksi mankeloitu?. Onneksi mieheni taitaa olla samaa mieltä ylihössötyksestä. Hän lohdutti, että pitäähän 'villakoirillakin' joku koti olla (siis siellä kirjahyllyn alla...)  

Siis tällä joulunalusviikolla opiskelen vain sitä - miten osaisin valmistaa joulun omaan sydämeeni? Ja sepä onkin jotain aivan uutta. Sitä kun ei voi ostaa minkään jättimarketin tarjoushyllyiltä.

Siis mistä voi jouluviikolla hankkia esimerkiksi 'hiljaista mieltä' - kuten joululaulussa neuvottiin? Siinäpä ongelma, kun pelkkä kauppaan meno on yhtä 'hurlum heitä' - kun kaikilta näyttää puuttuvan kaikkea. Voi meitä poloisia....

Eräs äijäporukka

Viestintäalan yrittäjä, pastori Mikko Salmi kertoi Sanalehdessä 2.7.2015 heidän sekalaisesta äijäporukastaan, joka kokoontuu säännöllisesti yhteen puhumaan 'asiaa'. Kun oli tullut hänen vuoronsa keksiä istuntoon aihe, oli hän heti istunnon alkuun mätkäissyt pöytään Raamatun ja pyysi porukkaa kertomaan mikä oli itse kunkin suhde kyseiseen kirjaan.
Hetken lypsämisen jälkeen tuli miehiltä vuoron perään hyvin samanlainen kertomus, eli että rippikoulun jälkeen olivat sitä jonkin aikaa selailleet ja sitten se oli saanut pölyttyä seuraavat 20 vuotta kirjahyllyssä.

Seuraavaksi pappi päätti tehdä jotakin todella shokeeraavaa.Hän otti Raamatun pöydältä ja heitti sen heidän keskelleen lattialle .Ilmaan jäi leijumaan sanaton kysymys: "Voiko noin tehdä, ja kaiken lisäksi vielä pastori?"

Kun itse keski-iän kriisissä aikanani tein oman uskonratkaisuni, tuli Raamatusta ehkäpä paras ystäväni. Se kulki aina minun mukanani. Olin perin hämmästynyt kun sain kerran siitä tavastani jopa nuhteita. Eräs todellinen kirkkouskovainen oli sanonut ystävälleen, ettei se Salome voi olla mikään oikea uskovainen kun se kuljettaa Raamattua auton etupaneelilla. Ei Raamattua niin saa kuljettaa. Se on pyhä kirja ja sen kuuluu olla parhaalla paikalla kirjahyllyssä.

Mitenkähän sen saisi sieltä alas - takaisin ihmisten käsiin, tai edes auton etupaneelille?

Mitenkähän sen saisi alas sieltä yksinäisestä ylhäisyydestään - puhumaan jälleen meille tavallisille ihmisille, kuten minulle aikanaan?

Kuva:
Eilatissa sijaitsevan nimikkohotellimme keskiaulan upea kattorakennelma kuvatkoon tässä meille Ison kirjan rikkautta ja yllätyksellisyyttä.