Elämää, voimaa ja lohtua

Eilisen Keskisuomalaisen etusivulla oli saanut tilaa presidentti Kyösti Kallion rukous, jonka hän jakoi suomalaisille Talvisodan aikana.

Rukoukseen liittyi myös kehoitus.
"Kehoitan kaikkia, jotka tänä vakavana aikana palvelevat Isänmaata, lukemaan Raamattua. Esi-isämme ovat vuosisatojen kuluessa, sekä ahdingoissa ja vainoissa että rauhan päivinä ammentaneet siitä elämää, voimaa ja lohtua. Nykyhetkenä kansamme tarvitsee Jumalan Sanan uudestiluovaa voimaa. Omaksukaamme nöyrällä sydämen uskolla sen siunaukset.
"Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä". Snl. 14:34

Nyt rukouksen  allekirjoittajina olivat paikalliset kristityt vaikuttajat.
Samoin meidänkin tehtävä on nyt kulkutaudin riehuessa asettua paikallemme rukousrintamaan ja pyytää taivaalliselta Isältä kansallemme viisautta, apua ja turvaa.

Taivas on auki

 Kun olin ystäväni Salomen kanssa Eilatissa Israelissa, meillä oli tapana sanoa, että taivas oli siellä auki, koska rukoileminen tuntui helpolta. Tuntui, että rukoukset oikein sujahtelivat ylöspäin.
Nyt kun maamme rajat ovat joka suuntaan suljetut, niin yksi suunta on kuitenkin avoin - ylöspäin. Rukouksen tikkaat nousevat taivaaseen.

Juttelin ystäväni Leenan kanssa puhelimessa, ja hän kaipaili kristittyjen yhteistä rukousta näin koronaviruksen jyllätessä. - Eikö ole mitään yhteisiä sovittuja rukoushetkiä tai -ketjuja? Sodan aikaanhan ihmiset rukoilivat paljon, hän sanoi.

Minäkin muistelin erään sairaanhoitajan kertomusta sodan ajalta. Tämä nainen oli palaamassa rintamalta lomalle hoitotehtävistä ja saapui myöhään yöjunalla Lahteen. Hänelle tuli kaupunkiin saavuttuaan suuri tarve mennä rukoilemaan Lahden kirkkoon. Hän lähestyi mietteliäänä kirkkoa, joka näytti ulkoa katsoen pimeältä. Hän tarttui epäröiden ovenkahvaan, mutta ovi yllättäen avautui. Kun hän astui varpaillaan sisään, häntä kohtasi yllätys. Pilkkopimeä kirkko oli täpötäynnä rukoilevia ihmisiä!
Tuntui, että kirkko oikein huokui valtavaa rukousta. Ihmiset olivat joukolla kokoontuneet anomaan apua Kaikkivaltiaalta.

Olen saanut pari ketjuviestiä yhteisen rukouksen puolesta.
Tässä on viesti Eija-ystävältäni Lahdesta, jonka voit kopioida puhelimeen tai sähköpostiin ja lähettää eteenpäin.

Hei, minua pyydettiin mukaan miljoonan Isä meidän- rukouksen ketjuun koronaviruksen leviämisen hidastamiseksi ja pysäyttämiseksi. Idea on, että rukoilet ja laitat viestin eteenpäin mahdollisimman monelle. Kiitos! 

Ollaan, rakkaat ystävät, mukana rukousrintamassa.
Rukous liikuttaa Jumalan kättä!
Korona on nopea, mutta rukous on vielä nopeampi!

Taivas on auki, ja rukous on tikkaat Isämme luo.


  

Tunnelin pää ja turva

Moni blogin lukija on saattanut käyttää elämänsä aikana elämänsä kiperissä kohdissa n.s. peukalomerkkiä. Sehän tarkoittaa sitä, että jossain elämänsä kiperässä kohdassa ihminen rukoilee ja pyytää, että Jumala antaisi jonkun raamatunkohdan, joka antaisi näkökulmaa, viisautta tai lohdutusta.

Minäkin olen elämäni aikana säästellen käyttänyt tätä, ja vastaukset ovat olleet niin osuvia, että minulle on tullut tunne, että ne eivät voi olla sattumaa.

Nyt koronaviruksen aikaan olen avannut Raamattuni peukalomerkkiä varten. Kun eristämistoimenpiteet vain kovenivat, ja Uusimaa juuri suljettu, huokaisin ylöspäin, että näytä taivaan Isä, missä oikein mennään. Sormeni alle avautui seuraava kohta:

Etelän kaupungit on menetetty, niihin ei ole pääsyä. Koko Juuda viedään pakkosiirtolaisuuteen, koko kansa joutuu vankeuteen. Jer. 13:19

Vaikka sanat puhuvat  eri historiallisesta tilanteesta, niin siinä oli paljon samaa kuin meillä nyt. Etelä-Suomi on eristetty, ja muu Suomi on erilaisissa karanteeneissä. Koulut suljettu ja iäkkäämmät istuvat ikäkaranteenissa, kaikenlaiset rajoitukset koskevat myös työikäisiä. Voisi sanoa, että "vankeudessa" ollaan.

Minulle tämä Raamatun kohta puhui siitä, että kaikki on Jumalan tiedossa. Viime kädessä kaikki on hänen kädessään.

Jos et vielä ole ruvennut lukemaan psalmia 91, niin nyt varmaankin olisi sopiva hetki aloittaa. Moni ystäväni lukee sitä päivittäin ja kokee saavansa siitä rohkaisua.

Sen löytää myös youtubesta eri muusikoiden esittämänä.

Se, joka asuu Korkeimman suojassa

ja yöpyy kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin:

"Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani.

Jumalani, sinuun minä turvaan"

Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta

ja pahan sanan vallasta.

Hän levittää siipensä yllesi

ja sinä olet turvassa niiden alla.

Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.

Et pelkää yön kauhuja,

etkä päivällä lentävää nuolta,

et ruttoa, joka liikkuu pimeässä,

et tautia (=kulkutautia 1938 käännöksen mukaan)

joka liikkuu keskellä päivää.

Sinun turvanasi on Herra,

sinun kotisi on Korkeimman suojassa.

Onnettomuus ei sinuun iske,

mikään vitsaus ei uhkaa majaasi.

Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua,

missä ikinä kuljet.  

Suojassa

Olemme parhaillaan koronakarateenissa. Mitään erityisempää huolta ei näillä leveysasteilla ole vielä ilmennyt, mutta varovaisuutta olemisessa ja elämisessä toki täytyy vaalia.
Onnistuin jo saamaan kovan yskän ja nuhan, mutta sitten alkoikin pähkäily, että onkohan tämä tavallista flunssaa, vai influenssaa vai vallan koronavirusta. Tavalliseksi flunssaksi tämän olen nyt määritellyt, kun tilanne ei tunnu etenevän pahempaan suuntaa.

Katselen tässä ikkunasta, miten kotikatumme on muuttunut kovin hiljaiseksi. Kulkijat ovat kovin harvassa. Koirankuljettajia sentään näkyy. Luin jostakin, että Italiassa koirien ulkoiluttaminen on kovasti arvossaan: perheenjäsenet kuljettavat koiria vuorollaan, ja naapuritkin lainailevat niitä kävelylenkille, joten koirat ovat kävelyttämisestä jo ihan upiuuvuksissa.

Viikko sitten kävimme sentään katsomassa Klaus Härön uusimman elokuvan Elämää kuoleman jälkeen. Elokuva ei tee mitään kuolemanjälkeisen elämän paljastuksia, vaan keskittyy tämänpuoleisiin asioihin. Olen lukenut, että elokuva on Härön omasta elämästä, hänen isästään, siitä kuinka lukkiutunut voi olla suuressa surussa, eikä anna toistenkaan surra. Suosittelen elokuvan katsomista, sitten kun tulee sopiva tilanne. Härön elokuvissa on inhimillistä lämpöä ja kristillinen elämännäkemys on mukana olematta mitenkään päälleliimattu.

Kun olen lueskellut lehdistä, miten ihmiset suhtautuvat koronavirukseen, niin lähes kaikki vakuuttavat, etteivät ole huolissaan ja touhuavat tomerasti lähes entiseen malliin. Koska itse kuulun iältäni jo riskirymään ja lähellä on ihmisiä, joilla on erilaisia perussairauksia, niin huoli tahtoo välillä vallata ajatukset. Nyt tarvitsisi opetella luottamusta siihen, että kaikki on taivaallisen Isän hallinnassa. Hän suojelee tartunnoilta rakkaitamme ja auttaa meitä tarvittaessa.

Raamattu on täynnä ihania lupauksia, joihin voi tarttua. Jokaisella on omia rohkaisevia suosikkijakeita, mutta jaan vielä tässä muutamia,

Sinä, Herra, sinä yksin olet suojani, minä saan elää turvassa. Ps. 4:9

Sinä, Herra, annat siunauksesi vanhurskaalle, sinun hyvyytesi suojaa häntä kuin kilpi. Ps. 5:13

Kun huolet painavat mieltäni, saan sinulta lohdun ja ilon. Ps. 94:19

Armahda minua, Jumala, armahda minua, sinuun minä turvaan.
Minä kätkeydyn siipiesi suojaan, kunnes myrsky on ohitse. 57: 2