Kesä on lahjaa

Kun eräs vanha koulu, jossa olin töissä, lopetettiin, niin saimme ottaa jotain sieltä muistoksi itsellemme, sillä suurin osa tavaroista meni suoraan kaatopaikalle. Valitsin itselleni pienikokoiset kuvataulut, jotka esittävät vuoden 12 kuukautta. Taulujen kuvat henkivät lapsuuteni ajan maalaiselämää. Eipä enää missään näe tuollaista heinäntekoa hevoskärryineen ja heinäseipäineen. Minulle se on tuttua ja sydäntäsykähdyttävää nostalgiaa. Ne muistuttavat ajasta, jolloin kesät tuntuivat olevan aina pitkiä ja aurinkoisia.

Kesän kolme kuukautta, kesä-, heinä- ja elokuu ovat vielä edessämme kuin avaamaton lahjapaketti. Lahjahan on yleensä kääritty paperiin niin, ettei heti voi arvata, mitä käärö kätkee suojaansa. Olemme jo saaneet hieman kurkistaa pakettiin, ja sieltä on löytynyt kukkivia puita ja pihamaita. Aurinkokin on jo ehtinyt monena päivänä hellimään. Suuri helpotus on ollut koronaviruksen heikentyminen, viime viikko on antanut lupauksen jo elämän normalisoitumisesta.

Raamattu puhuu myös lahjoista. Apt 2:38 kehotetaan: - Kääntyköön ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntien anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Jakeessa puhutaan oikeastaan kahdesta lahjasta, pelastuksen lahjasta ja sen jälkeen saatavasta Pyhän Hengen lahjasta.

Helluntai on seurakunnan ja Pyhän Hengen juhla. Kun Jeesus hyvästeli oppilaitaan, hän ei jättänyt heitä yksin, vaan lupasi heidän avukseen ja turvakseen Pyhän Hengen, jolla on paljon erilaisia tehtäviä. Hän on auttaja, lohduttaja, opettaja, neuvoja, muistuttaja ja paljon muuta. Tärkeintä kuitenkin, että hän kaikella tekemisellään kirkastaa Jeesusta ja kääntää yhä uudelleen katseen hänen puoleensa.

Pyhä Henki jakaa itse myös lahjoja, joita kutsutaan armolahjoiksi. Niitä löytyy Raamatusta jopa 25 erilaista. Niiden käytöstä kerrotaan erityisesti Apostolien teoissa, ja usein niistä nostetaan esille kielilläpuhuminen, profetoiminen ja parantaminen. Tavallisemmilta kuulostavia ovat mm. avustaminen, johtaminen, opettaminen ja viisauden sanojen löytyminen oikeaan hetkeen.
Armolahjat eivät ole ihmistä itseään varten, vaan niiden tarkoitus on vahvistaa seurakuntaa ja vetää ihmisiä lähemmäksi Jeesusta. 

Pyhän Hengen läsnäolossa ja ohjauksessa meillä on toiveita itsekin kasvaa ja muuttua.
Gal. 5:22-23 luettelee ihania asioita, Hengen hedelmiä, jotka tavallisessa arkielämässä toteutuessaan tekisivät meistä mukavamman lähimmäisen.

Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuuus, sävyisyys ja itsehillintä.

Lahjaa vain!

Näin itsenäisyyspäivän ja joulun välimaastossa ajatukset pyörivät lahja-asioissa.
Itsenäisyyspäivän aikaan ajattelin kaikkea sitä hyvää ja suorastaan yltäkylläisyyttä, mistä me Suomessa olemme kansana saaneet nauttia.
Olen ollut lapsi 1950-luvulla ja elänyt silloin maalaistalossa, jossa lattiat olivat niin kylmät, että pikkusisko halusi nukkua uudet huopatossut jalassa yönsä. Oven eteen oli kasattu mattoja, ettei pakkanen päässyt sisälle.
Nyt kun herään 2000-luvun Suomessa, kiedon ympärilleni aamutakin ja voin mennä lämpimään suihkuun. Keitän aamukahvin ja voitelen leivän, jonka päälle löytyy levitteen lisäksi muutakin syötävää. Voin avata lehden, tietokoneen tai television seuratakseni maailman tapahtumia. Kaikki nämä välineet ovat ulottuvillani ja käytösssä.

Helposti ajattelemme, että maamme hyvinvointi on omaa ansiotamme, että olemme olleet niin ahkeria, neuvokkaita ja taitavia, mistä on seurannut kaikki yltäkylläisyys.
Unohdamme kuitenkin, että kaikki hyvä on Jumalan lahjaa. Hän on pitänyt Suomen päällä siunaavaa kättään monien vuosikymmenien ajan.
Jo Suomen itsenäisyys ja sen säilyminen on ollut valtava ihme. Kun kansat Suomenlahden eteläpuolella menettivät itsenäisyytensä, niin maamme sai sen säilyttää ja jatkaa kehittymistään. Opiskellessani Suomen historiaa Helsingin yliopistolla 20-vuotiaana, tämä ajatus ei jättänyt minua rauhaan: miten on mahdollista, että me suomalaiset olemme saaneet tällaisen armon Jumalan silmissä. Ja miksi? Mitä tehtävää varten olemme olleet vapaita ja itsenäisiä?
Olemmeko edes tajunneet pitää tätä Jumalan lahjana? Olemmeko olleet vapautemme arvoisia?

Edelliset sukupolvet ovat asettuneet Jumalan eteen rukouksien ja kiitosten kanssa. Heidän rukoustensa suoja on kantanut meitä tähän päivään asti.
Osaammeko me antaa saman rukouksen ja kiitoksen perinnön omille lapsillemme ja lastenlapsille?
Vai olemmeko opettaneet heitä turvaamaan vain omaan järkeensä, nokkeluuteensa ja mammonaan?
Vielä on hyvä hetki puhua siitä toisillemme, että kaikki on vain hyvän Isämme lahjaa. Avata ihmisten silmiä näkemään.