Taivaallisia ihmeitä

Tapahtuipa joulukuisena aamuna tällainen merkillinen tapaus. Katselin ikkunastani ulos ja odottelin auringonnousua. Kello oli 10.03, aurinko kohosi pienen vuoren takaa. Mutta mitä ihmettä?  Taivaalla paistoi kaksi aurinkoa! Toinen pallukka ei voinut olla kuu, koska se siihen aikaan aamusta on aivan toisella puolen taivasta. Otin nopeasti kännykällä kuvia ilmiöstä ja juoksin vielä pihamaalle kuvaamaan, koska epäilin jostain tulevaa heijastumaa. Ensimmäisessä pihamaalla otetussa kuvassa pienempi pallukka näkyi. Toisessa auringonvalo oli jo niin kirkas, että kuvaan tuli vain valoisaa mössöä. Mikä lie tuo ilmiö olikaan - enpä osaa sanoa. Maalla valoilmiöitä tulee seurattua aivan eri tavalla kuin kaupungin keinovalojen loisteessa. Eihän ole kuin pari vuotta siitä, kun näin aurinkoa suuremman valopallon putoavan taivaalta alas ja häviävän metsän taakse. Tilanne kesti muutaman sekunnin. Havainnosta olisi voinut ilmoittaa tähtitieteelliselle yhdistykselle, Ursalle, mutta tekemättä se jäi.

Nämä "taivaalliset" kokemukseni tulivat mieleeni, kun taas eletään joulun tähden aikaa. Tänä vuonna joulutähti on tullut esille tuoreella tavalla, kun tähtitaivaalla on seurattu kahden suuren planeetan, Jupiterin ja Saturnuksen, lähestymistä niin, että ne kauempaa katsoen muodostavat yhden suuren valon. Tämä lähestyminen on niin. harvinaista, että sitä on pystynyt selkeästi tarkastelemaan vuonna 1226. Myöhempikin planeettojen asettuminen lähekkäin on ollut v. 1623. Silloin  planeetat olivat hyvin lähellä aurinkoa ja vaikeasti nähtävissä. Tuskin Galileo Galileikaan niitä erotti, vaikka hän olikin silloin elossa. Todellisuudessahan planeetat eivät ole toisiaan lähellä ollenkaan, sillä niiden välillä on valtava etäisyys. Jupiter on 779 miljoonan km:n päässä auringosta, ja Jupiter vielä huimasti kauempana, sen etäisyys on 1,4 miljardia kilometriä. Aivan käsittämättömiä ovat nuo avaruuden mittasuhteet!

Mielenkiintoiseksi planeettojen kohtaamisen tekee se, että yksi Jupiterin ja Saturnuksen kohtaaminen ajoittuu 7 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Tämä planeettojen konjunktio voisi olla siis Raamatussa kerrottu Beetlehemin tähti, jonka itämailla asuvat tietäjät näkivät. He tulkitsivat Jupiterin olevan juutalaisten tähden ja Saturnuksen tarkoittavan kuningasta. Oli siis luonnollista yhdistää näiden planeetojen symboliikka ja uskoa, että juutalaiselle kansalle oli syntynyt kuningas.

Kirjoitin viime kerralla siitä, miten Jeesuksen syntymässä monet asiat osuivat kohdalleen. Ennustukset täyttyivät: Rooman valtakunnan verotuksen järjestäminen vei Marian ja Joosefin Jeesuksen syntymäpaikalle. Nyt jopa taivaan planeetatkin olivat oikeassa asennossa ja ilmoittivat Jeesus-kuninkaan syntymästä. 

Ei voi muuta kuin ihmetellä ja ymmärtää se, että Jumala on todellakin suuri.

Taivaan kirkas tähti kerran / tietäjiä itämaan / johdatteli luokse Herran loistavalla valollaan / häntä kunnioittamaan, / kiittämään rukoilemaan.

Sama kirkas tähti täällä / yhä meitä valaisee. / Betlehemin seimen päällä / maailmalle säteilee. / Tunnet tähden kirkkaimman / se on sana Jumalan.

Virrestä 46

 

 

Tarvitsen uudet kengät

Poikani Eero Vapahtajamme syntymäkirkossa Betlehemissä. Lattian koristeellinen tähti kertoo seimen paikasta.

Loppiaisena liitymme kolmen kuninkaan joukkoon seuraamaan taivaalla loistavaa valtavaa tähteä.
Tuo tähti on ihmeellinen: se tuntuu liikkuvan edellämme, aivan kuin kutsuvan jonnekin.
Ja minne se päätyykään! Köyhien ihmisten luo vaatimattomaan väliaikaiseen suojaan heiveröisen pienokaisen luokse.

Olen aina ajatellut, että kuninkailta on vaadittu vahvaa uskoa, että he ovat luottaneet tulleensa oikeaan paikkaan ja löytäneensä oikean lapsen. Kuitenkin he kumartuvat ojentamaan kallisarvoiset lahjansa. Heidän kunnioituksensa on aivan käsinkosketeltavaa.

Vaelluksemme ei pysähdy seimen luo, vaan siitä se vasta alkaakin. Se vie suoraan arjen keskelle. Se kuljettaa työhön ja elämän vaatimuksiin ja vaivaan. Se johdattaa lähimmäisten luo.
Se pysäyttää kasvokkain kohtaamiemme ihmisten kanssa.

Jalkamme astuvat eteenpäin tasaiseen tahtiin. Vaikka välillä hoipertelemme epävarmasti, jokaisessa otetussa askelessa on Jeesuksen askelien rytmi ja kaiku. Askel - askel - askel - askel - - -

Askelten kaiku muistuttaa omasta osuudestamme tällä vaelluksella.

Hän pysähtyi kohtaamansa ihmisen kohdalla - niin mekin tahdomme pysähtyä.

Hän kuunteli, mitä ihmisellä oli sydämellään - niin mekin tahdomme kuunnella.

Hän paransi ja antoi apunsa - niin mekin tahdomme auttaa siinä, missä voimme.

Hän antoi tarvitsevalle - niin mekin tahdomme jakaa omastamme.

Hän hyväksyi erilaiset ihmiset - niin mekin tahdomme hyväksyä.

Hän ei tuominnut, vaan armahti ja antoi anteeksi - niin mekin tahdomme antaa toinen toisillemme anteeksi.

Hän kertoi taivallisesta Isästä ja Jumalan valtakunnasta - niin mekin tahdomme kertoa hyvän uutisen. 

Näin kuljemme päivittäin Jeesuksen askelissa, ja hänen askeltensa kaiku antaa mallin meidän vaellukseemme.

Jeesus sanoo: - Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman, minä minä teille tein.   Joh.13:15
 

Vaelluksella voi joutua välillä vähän koville :)

Loppiainen lopsahtaa - vai loimottaako?

Tuntui, että loppiainen lopsahti, kun katselimme illan uutislähetystä. TV-toimittaja tavoitti kadulta siistinnäköisiä, keski-ikäisiä ihmisiä, joilta hän kyseli, mikä loppiainen oikein on. Ihmiset alkoivat pinnistellä kysymyksen kimpussa.  Ei -  ei heillä ei ollut aavistustakaan, mihin loppiainen liittyi! Eräs mies alkoi sitten tavoitella epävarmasti, että kyllä kai se liittyy jotenkin joulun aikaan, nyt joulu loppuu, joulutavarat pannaan pois, ja jos on ollut kuusi, se riisutaan.
Mieheni ja minä, jotka olemme vuosikymmenet yrittäneet kertoa oppilaille loppiaisen sisällöstä katsahdimme yllättyneinä toisimme: onko totta, että ihmiset eivät tiedä, vai yrittävätko he vai esittää muistamatonta, etteivät tulisi leimatuksi uskovaisiksi? Eivätkö edes työmarkkinaneuvottelut, joissa loppiaisen paikkaa pyöriteltiin paikaltaan lauantaiksi ja taas takaisin, herättäneet mielenkiintoa kysymään, mistä päivästä oli kyse. Ajattelivatko vain, että kansalaisille järjestettiin vain tällainen virallinen siivouspäivä joulun jälkeen?

Suomen kielessä loppiaisen nimi toki on harhaanjohtava, se vie ajatukset jouluajan lopettamiseen. Muissa kielissä loppiaisen nimi on rikkaampi: The Fest of three kings, Trettondagen ja Epiphany.
Lapsuudessani loppiaista kutsuttiin kunnioittavasti nimellä Vanha joulu.

Raamattu kertoo idästä tulevista tietäjistä, tähtitieteilijöistä, jotka olivat kaukoputkellaan nähneet taivaalle ilmestyneen suuren tähden, Tämä oli mitä ilmeisimmin kahden tähden liittymä, joka symbolisoi heidän mielestään sitä, että juutalalaisille oli syntynyt kuningas.
Raamattu ei kerro lähtijöiden määrää. Usein kuvataan kolme  rikasta itämaista miestä, kuningasta, kameleillaan vaeltamassa autiomaan haki tähteä seuraten. Jokin perimätieto kertoo matkaajia olleen jopa kaksitoista. Kolmen kuninkaankaan nimetkin ovat säilyneet perimätiedossa, vaikka niitä ei raamatussa kerrotakaan: Kaspar, Melchior ja Baltazar.

Vaikka tiedot tähden perässä matkaavista ovatkin puutteelliset, tärkeää on heidän etsiytymisensä Jeesus-lapsen seimen ääreen. Seuratessaan konkreettista valoa, tähteä, he tulivatkin saapuneeksi todellisen Valon luokse.

Loppiaisen teksti Kristus teissä, kirkkauden toivo   (Kol:27) antaa näkökulman siihen, että Kristuksen kirkkaus voi tulla asumaan myös hänen seuraajiinsa.
Kun seuraavien jakeiden mukaan ( Kol. 28-29) annamme Kristuksen ottaa enemmän tilaa sydämissämme, alamme toimia maailmassa hänen tavallaan. Voimme neuvoa ja opastaa ihmisiä Valon luo, josta itse olemme vain vaatimattomia heijastumia.

Fil. 2:15 rohkaisee ottamaan vastaan tämän tehtävän lupaamalla: Te loistatte kuin tähdet maailmassa.

Ja kas, silloin alkaa loppiainenkin loimottaa!