Rukoile ja tee työtä

Kun olin pieni tyttö. niin äitini antoi minulle elämänohjeen: Rukoile ja tee työtä. Hän kirjoitti lauseen muistovihkooni, sanat tuntuivat minusta hienoilta, juhlallisilta ja kovin aikuismaisilta. Työnteko ei silloin vielä painanut lapsenhartiotani, se oli lähinnä vanhempien auttamista maatilan erilaisissa töissä.

Olen taas alkukesästä ajatellut paljon työnteon ja levon suhdetta. Vaikka näin eläkkeellä olenkin oma työnjohtajani, enkä ole ajankäytössä kenellekään tilivelvollinen, silti  ajan käyttäminen oikein usein mietityttää. Mitkä asiat ovat tärkeitä ja ensisijaisia töitä ja tehtäviä? Kuinka paljon on työnteossa riittävästi? Kuinka paljon annan ajastani ja voimistani taivaan valtakunnan asioihin? Vai  onko menneiden sukupolvien ohje taivaallisten ja maallisten asioiden suhteesta voimassa tänäkin päivänä: kädet aurassa, sydän taivaassa. Lause varmaan tarkoittaakin sitä, että arjen työt ovat yhtä hyvin Jumalalle omistettuja töitä.

Room. 12. muistuttaa: Älkää olko toimissanne velttoja ja Fil. 4:8 antaa tarkat neuvot miten elämässä ja ajankäytössä kannattaa suuntautua.
Kaikki, mikä on totta, kunnioitettavaa, oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja hyvältä kuulostavaa, jos on jokin hyve ja jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.

Fil. 4. sisältää ajankäytön ohjenuorana kahdeksan tienviittaa, joita seurata, jos haluaa ojentautua Kristuksen mallin mukaan.
Mutta miten on? Seuraanko ohjeita ja pyrin päivästä toiseen kilvoittelemaan, vai kulutanko aikani lukemalla ja kuuntelemalla kirjoja, katsomalla elokuvia ja sarjoja, jotka ovat täynnä erilaisia rikoksia, väkivaltaa, murhia, raiskauksia, uskottomuutta yms. jotka eivät täytä yhtäkään jakeen 8 kriteereistä. Aina ei ole myöskään helppoa elää omalla haluamallaan tavalla, koska suuri osa meistä elää toisen kanssa, ja puolison tai asuinkumppanin valinnat vaikuttavat myös omaan olemiseen. Varsinkin korona aikaan pienissä asunnoissa tästa asiasta tuli monen murhe.

Raamatussa seuraa kehotuksia usein lupaus. Tämän Paavalin kirjoittaman ohjerimpsun jatkona on taas 9. jakeessa lupaus siitä, että kun oppilaat noudattavat näitä ohjeita: niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.

Rauhan! Se kuulostaa hyvältä. Rauhan ja tasapainon löytäminen elämään on meidän syvin ja salaisin kaipuumme, vaikka yleinen ajattelutapa ja viihdemaailma yrittävätkin uskotella jatkuvasti aivan muuta. 

Rakkauden laki

Eilisen sunnuntain 8. 7. tekstinä oli Luukas 6: 27 - 31.

Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat.

Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat. Rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä solvaavat.

Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa hänelle toinenkin poski. Jos joku ottaa sinulta viitan, älä kiellä häneltä paitaasikaan.

Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takasin siltä, joka ottaa sinun omaasi.

Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää tekin heille.

Keskustelimme raamattupiirissä tästä raamatunkohdasta ja huomasimme, että se loppuu n.s. Kultaiseen sääntöön, joka on hyväksytty monien uskontojen piirissä. Se esiintyy niissä lähes samoin sanoin, sisältö on sama. Mietimme, mitä Kultaisen säännön noudattaminen todella arkielämässämme merkitsisi.

Jeesuksen sanat puhuvat pyrkimisestä rauhaan eri tavoin. Hänen ohjeensa ovat hyvin vaativia, ne tuntuvat vaativat meiltä jotain ihmisen luontoa suurempaa - sellaista rakkautta ja rauhantahtoa, joka vaatii todellista sydämen kypsyyttä.

Eräs piiriläisemme nosti myös käytännön näkökulman esille  omastaan jakamisesta. Hän sanoi kyllä toivovansa, että hänen lapsenlapsensa maksaisi lainaamansa rahan takaisin. Silloin poika oppisi siihen, että tekemistään veloista pitää huolehtia myöhemminkin elämässä. Aivan totta tuokin.

Rauhaan pyritään koko maailman tasolla. Muutaman päivän kuluttua Helsinkiin saapuvat maailman mahtavat, presidentit Trump ja Putin, joilla on roppakaupalla maailmanrauhaan liittyviä asioita käsiteltävänä. On hienoa ajatella, että Suomi voi omalta osaltaan olla mukana keskusteluissa tarjoamalla turvallisen ympäristön tälle merkittävälle tapaamiselle.
Rukoillaan Suomelle siunausta tässä rauhakyyhkyn tehtävässä.

Toivotan blogin lukijoille alkavalle viikolle rauhaa virren 955 (Tuomo Nikkolan) sanoin. Sydämen rauha - rauha Jumalan kanssa on kaiken rauhan ydin.

Rauhaa, ystäväni, 

sinulle toivotan.

Rauhaa, Jumalan rauhaa

 nyt sinulle toivotan.

Rauhaa taivaallista

sinulle toivotan.

Rauhaa, Jumalan rauhaa 

nyt sinulle toivotan.

Maailmassa nyt

Saattokellojen jylhä kumu kaikui hämärässä illassa kaupungin yli. Keskustan kirkon kellot vastasivat kauempaa mäeltä kuuluviin Taulumäen kirkonkellojen hitaisiin, pysähdyttäviin lyönteihin. Kellot soivat joka ilta kello 17 Aleppon n. 250 000-300 000 uhrin muistoksi. Soittaminen jatkui lokakuun 24. päivään, YK:n päivään asti. Samalla me suomalaiset rauhan keskellä pohjoisessa halusimme sanoa EI loputtomille pommituksille, raunioiksi murskaantuville kodeille ja pienten lasten hädälle ja pelolle, joka parhaillaan riehuu maailmassa muutaman tunnin lentomatkan päässä maastamme.

Toinen pysähdyttävä murhe on Haitin kohtalo. Maan läpi pyyhältänyt hurrikaani, hirmumyrsky Matthew, joka kulki 235 km nopeudella, tuhosi suurimman osan jo ennestään köyhän maan sadosta. Mennessään se kaatoi betoniseiniä, kiskoi taloista kattoja ja kiskoi puita juuriltaan. Maan pääkaupungista, Jeremiasta, tuhoutui 80 %. Myrskyssä tuhoutuivat kodit ja muut elämisen ja ansaitsemisen puitteet. Nyt tilalla ovat puute ruuasta, juomasta ja lääkkeistä.

Näiden aivan konkreettisten murheiden taustalla häilyy suurvaltojen vastakkain asettuminen. Poliittisten kommentaattoreiden mukaan elämme todella vakavia aikoja, eikä uhkia voida vähätellä. Saksan ulkoministeri F-W Steinmayer sanoo, että kohoava jännitys USA:n ja Venäjän välillä on vaarallisempi kuin kylmän sodan aika. Alunperin Aleppon kapinallisten kukistamisesta alkanut selkkaus on laajentunut suurvaltojen uhitteluksi, ja nyt jo siirrellään sotavarustusta entisten itäblokin maiden rajoille.
Täälläkin päivän uutiset täyttyvät kuvista asehankinnoista ja sotaharjoituksista.
Itsekin säikähdin jonkin verran, kun istuessani työpöydän ääressä edessäni puitujen syksyisten viljapeltojen yllä yhtäkkiä lensi kymmenen hävittäjää. Vaikka kyse oli toki vain harjoituksesta, ajatukset väistämättä siirtyivät tositilanteeseen - entäpä jos kuitenkin joskus?

Jos alamme katsoa maailman tilannetta suoraan silmiin, mielen valtaa helposti ahdistus ja masennus. Varsinkin jos pysähdymme miettimään lapsiamme ja lastenlapsiamme. Millainen elämä heitä on odottamassa? Kuinka lasten lasten unelmat toteutuvat?

Meidän pitää kuitenkin kaiken keskellä pysyä rohkeina ja jakaa sitä asennetta myös läheisillemme.
Jeesus rohkaisee meitä, kun hän sanoo Joh. 16 puheensa lopuksi: - Tämän olen puhunut teille, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa rohkeat: minä olen voittanut maailman. 

Voimme rukoilla rauhaa vaikkapa virren 918 sanoilla. Virren sanat ovat kahdeksalla eri kielellä. Kirjoitan tähän ne suomeksi, arabiaksi ja hepreaksi.

Rauhan Herra, suo rauha.

Rauhaa kaipaamme niin.

Rauhan Herra, suo rauha.

Kaipaamme rauhaa niin.

Jää rabba ssälääm

amtir aläinää ssälääm

Jää rabba ssälääm

imla quluubänää sälääm.

Adonai hashalom

ten lanu et hashalom.

Adonai hashalom,

sim belibeinu hashalom.

Kaunein nimi

Vuoden kolmanneksi  viimeisenä päivänä vietetään Rauhan-nimipäivää. Tällä hetkellä ovat muodissa monet  sisällöltään myönteiset vanhat nimet, kuten Onni, Aarre, Helmi, Ilona ja Toivo. 

Pikku-Rauhaa en kuitenkaan ole  tavannut, mutta varmaan heitäkin  Suomesta löytyy. 

Rauha taitaakin olla suomenkielen kaunein nimi! Se kätkee sisäänsä kaikki muut kauniit nimet ja ajatukset: se on täynnä toivoa, onnea ja iloa. Rauha on jo itsessään helmi ja aarre! 

Toivotan paljon onnea kaikille pienille ja isoille Rauha-nimisille!

Rauha määritellään riidan ja sodan vastakohdaksi. Puhutaan positiivisesta ja negatiivisesta rauhasta. Jälkimmäisellä tarkoitetaan pakotettua tilaa, joka ei lähde todellisesta sisäisestä halusta, vaan siihen ulkopuoliset ovat pakottaneet. Sellainen rauha kätkee valitettavasti itseensä jo seuraavan selkkauksen siemenet. Pakotetusta rauhasta voidaan ottaa esimerkiksi 1. maailmansodan jälkeinen rauha, joka jäi kaivertamaan ja vaati uutta voimainkoetusta.

Israelissa tervehditään ja myös hyvästellään toivottamalla rauhaa - shalom! Tämä on tapana siis maassa, jossa joka hetki eletään kuin veitsenterällä, missä koskaan ei voi varmaksi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kun Pariisin hirvittävät terroriteot tapahtuivat 13. marraskuuta, niin Israelin pääministeri esittäessään suruvalittelunsa muistutti siitä, miten hänen maassaan eletään päivittäin samanlaisen pelon ja uhan alaisina.   

Onkohan Rauhan-päivä asetettu tarkoituksella kalenteriin näin vuodenvaihteeseen, jotta ihmiset pysähtyisivät katselemaan taaksepäin kulunutta vuotta ja arvioisivat, onko se ollut rauhan vuosi. Miettisimme, olemmeko osanneet elää rauhassa - rauhan arvoisesti? 

Samalla voimme pyytää Jumalaa siunaamaan pian alkavan uuden vuoden 2016, että saisimme armon elää rauhassa omassa maassamme ja koko maailmassa.

Pyytäisimme Herran siunauksen sanoin todellista rauhaa: Anna meille sinun rauhasi!

   

... ettei rauhankyyhkymme vaan taapertaisi tiehensä!