Mutka ei kerro, mitä sen takana on (afrikkal. sananlasku)

Olemme tänä syksynä harrastaneet mieheni kanssa retkeilyä ihan näissä kotimaisemissa. Kauimmainen retkemme on taitanut ylettyä noin 20 km päähän. Siltikin olemme onnistuneet kokemaan pieniä seikkailuja. Kerran oikaisimme lähistöllä olevalle metsäautotielle polutonta taivalta puron reunaa pitkin. Kaikki ei mennyt ihan niin sujuvasti, kuin piti. Jouduimme kiertämään kosteikon ja kiertäminen lähtikin sitten viemään vinoon. Onneksi nykyisin puhelimesta löytyvät kartat ja monenmoiset trackerit, jotka kertovat, missä vaeltajaparka kulloinkin on rämpimässä.

Tiet ja polut ja vaeltaminen kuvaavat hengellisessä maailmassa ihmisen elämän matkaa. Ihminen on eläessään koko ajan kulkemassa eteenpäin omaa tietään. Kulku etenee päivä päivältä, ja uusia näkymiä paljastuu ihmisen astellessa. Välillä tekee mieli poiketa risteyksestä toiselle tielle tai oikopolulle. Joskus haluaa jopa lähteä omapäisesti rämpimään itse valitsemaansa puron reunaa. Silloin saattaa päätyä hetteikköön ja tiheään risukkoon - kuten meille kävi.

Raamattu lupaa Jumalan avun elämän matkalle. Ps. 1:6 lupaa: Herra ohjaa omiensa tietä.

Mitä sitten saamme siitä, että annamme Jumalan olla oppaamme? 

Ps. 16:11 lupaa isoja asioita, minkälaista on antaa Jumalan huolehtia ihmisen kulkemisesta. Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo. Sinun oikealla puolellasi ikuinen onni.  

No, jopas jotakin! Luvataan, että ehtymätön ilo ja ikuinen onni! Sanat ovat niin isoja, että ajattelen niiden tarkoittavan arkisesti turvaa ja lohdutusta. Kun asiat ovat menossa huonosti, voin ajatella, että kaikki kuitenkin Jumalan hallinnassa, tulee sitten seuraavan mutkan takaa mitä tahansa vastaan.

Pari päivää sitten  metsässä en huomannut kaverini kanssa puhelimessa puhuessani pitkiä keltaisia merkkinauhan suikaleita. Jouduin panemaan karttaohjelman päälle ja sitten satelliitin avulla avulla palailemaan omia jälkiäni takaisin. Voisiko Jumalan ajatella olevan vähän kuin ohjaava satelliitti, joka auttaa palaamaan oikeille jäljille!

Aina ei kulku mene omien suunnitelmiemme mukaan, meistä riippumattomia yllätyksiä voi olla odottamassa. Meistä riippumaton yllätys on ollut esim. koronavirus, joka on otettava monin tavoin huomioon. Tällainen ikävä muutos on laittanut monet suunnitelmat uusiksi. Tähänkin tilanteeseen Jumalan tarjoama matkaseura antaa turvan. Snl.20:24 muistuttaa: Herra ohjaa ihmisen askelet, kukapa arvaa tiensä suunnan. 

Välillä tuntuu, että olemme hukassa, tuntuisi hyvältä vaeltaa oikeaa tietä, mutta kun ei voi olla varma, mikä se oikea tie on! Valinnat ovat välillä tosi vaikeita: muuttaako vai ei, rakentaako vai ei, lähteäkö luennoimaan vai ei??? Silloin on hyvä pysähtyä pyytämään: Johdata minua tahtosi tietä. Ps. 5:9

Joosua, joka oli kansanjohtaja osasi lohduttaa näissä kulkemisen vaikeuksissa. Näin hän sanoi: - Ole luja ja rohkea, älä pelkää, äläkä lannistu, Herra, sinun Jumalasi on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.

Kuvat Laipan erämaasta Pälkäneeltä

 

Kellonkääntöaamuna

Koska yöllä kelloa oli käännetty tunti taaksepäin, tuntui, että aamulla olisi suorastaan runsaasti aikaa. Niinpä lähdin koirani kanssa tavallista pidemmälle, 12 km metsälenkille. Suuntasimme kotimme läheltä lähtevälle pururadalle, joka talvisin toimii hiihtolatuna. Tämä reitti ehti olla työmatkani 17 vuoden ajan, syksyisin ja keväisin kuljin kävellen, talvella hiihtäen. Matkalla sai seurata vuodenaikojen vaihtumista ja ihailla vaihtelevaa keskisuomalaista maastoa, jossa vuoret, lammet ja suot vuorottelevat.

Nyt täytyi pysähtyä vähän väliä ihmettelemään vuosikymmenientakaista itseäni. Uskalsinko todellakin laskea suksilla näitä pitkiä, jyrkkiä rinteitä milloin kuun, milloin otsalampun valossa? Silloin ei vielä hiihtouraa reunustanut siisti katulamppujen rivi. Ja kuinka rohkenin kurvata tuohon tiukkaan mutkaan, johon nykyään on pystytetty vaaran merkki?
Muistan, että muutaman kerran yritin oikaista polkuja pitkin ja jouduin harhailemaan tiheässä pensaikossa. Säntäilin polunpäitä sinne tänne ja yritin löytää oikean suunnan, mutta sitä ei millään tahtonut löytyä, kun kaikki vastakasvaneet koivut olivat aivan minun korkuisiani. Olipa noloa myöhästyä ja tunnustaa, että ope eksyi pusikkoon koulumatkalla!

Nyt jäin katselemaan tummaa Vuorilampea, jonka yli oikaisin kevättalven kantavilla hangilla. Oi, sitä vapauden tunnetta, kun sukset kiitivät - suorastaan lensivät - aamuauringossa!
Näihin minulle tuttuihin maisemiin toin usein oppilaanikin retkeilemään ja ihmettelemään luontoa.
Välillä sattui kaikenlaisia kommelluksia, kun joku lapsista horjahti pitkospuilta ja tipahti suohon. Sitten piti vain koukkia lapsi ylös ja ryhtyä vääntämään mutavelliä housunlahkeista.
Kerran luokan pienikokoisin tyttö väsyi kulkemiseen niin, että hänen kookas ystävänsä kumartui ja nosti tytön selkäänsä. Itsekin muistan kanniskelleeni oppilaita välillä selässäni.

Kauneimmaksi muistoksi tästä metsästä jäi eräs varhainen kevätaamu. Kello oli kuusi aamulla, ja istuin lasten kanssa suon lähellä olevalla kalliolla. Aurinko paistoi heleänvihreiden koivunlehtien läpi, ja metsä tuoksui yöllisen sateen jäljiltä. Lauloimme kaanonissa yhä uudelleen ja uudelleen: Keväiset metsät, keväiset kukkaset! Keväiset vuoret, aurinkorintehet! Ihmisen laulamaan, onnellisna saa! Ja kaiku vastaili meille vastakkaisten vuorien rinteiltä.

Ajattelin tänä harmaana kellonkääntöaamuna tutussa metsämaisemassani taas kerran kristityn vaellusta. Se alkaa kastemaljan äärestä ja päättyy taivaan kotiin. Siihen väliin jää kuitenkin hyvin samanlaisia tuntemuksia kuin itse olen kokenut metsäpolullani: on raskaita nousuja, vauhdikkaita laskuja,  eksymistä, harhailua ja kiperiä mutkia. Joskus jopa uppoaminen suonsilmäänkin voi olla vaanimassa! Sitten taas on ihania hetkiä, jolloin kaikki on kevyttä ja helppoa kuten kiitäminen keväisillä kantavilla hangilla. Tai huikaisevan kaunista ja herkkää kuten lauluhetki aamuvarhain keväisessä metsässä.

Kuitenkin meillä on lupaus siitä, että kuljemmepa millaisessa maastossa, tai olemme millaisessa tilanteessa tahansa, niin meidän ei tarvitse olla yksin, sillä Jeesus on kanssamme. Hän on luvannut olla kanssamme joka päivä.
"Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."