"Yksinään, ilman tekoja, usko on kuollut. Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani". Jaak. 2:17-18
Näin kirjoittaa Jaakob, jota Paavali nimittää Herran veljeksi. Hänhän oli Jeesuksen velipuoli, josta perimätiedon mukaan tuli Jerusalemin seurakunnan johtava vanhin.
Olemme nyt olleet Eilatissa kaksi viikkoa - mitä me olemme täällä tehneet? Vastaus: lähinnä iloinneet. Se ei tunnu juuri miltään tärkeältä, mutta sanotaanhan samassa kirjassa myös: "Iloitkaa, vieläkin minä sanon: iloitkaa." Meidän mesilamme=valtatie ei ole vienyt meitä rannalle paahtamaan vanhoja nahkojamme, vaan ennemminkin tuonne kaduille siunaamaan näitä kansoja ja tätä maata. Pienuudestaan huolimatta tämä kaupunki on kävelijälle riittävän laaja. Taksit ovat täällä halpoja, ja liki toinen liikkuva auto on taksi. Kallein taksikyytimme on ollut 4 euroa. Liikennevaloja kaupungissa ei ole ainuitakaan, ja ehkä juuri siksi autoilijoista on tullut meidän mielestämme ällistyttävän kohteliaita. He odottavat jo suojatiellä, kun näkevät jalankulkijan sitä lähestyvän. Siitä tulee arvokas olo, samoin kuin siitäkin, että kaikki palveluammattilaiset ovat iloisia ja ystävällisiä.
Lopuksi täytyy tehdä tunnustus. Tässä hotellissa asuu kaksi mummia, jotka istuvat päittäin nettikahvilassa cappuccino kuppiensa ääressä, ajelevat taksilla hotellin oven eteen ja rakastavat hotellin alakerrassa olevaa suklaalle tuoksuvaa, vaaleanpunaisella marmorilla päällystettyä naisten vessaa.
Iloitseminen kuulostaa kivalta lomanviettotavalta! :) ...Muistan, kun olin lapsi, puhuttiin "suruttomista", jos joku ei uskonut. Lapsen päässä ynnäsin, että uskova = surullinen. Se tuntui ankealta, veti mieltä ojaan ja allikkoon. (En itse asiassa ole vieläkään löytänyt suruton-sanan alkuperää. Onko se ihminen, jonka sydän on vain tällä puolen? )
VastaaPoistaOnneksi Sana sanoo toisin. Iloitaan aina mistä voidaan! Ja on Yksi, josta voi aina iloita! :)
On se vain hienoa, kun ihmiset osaavat iloita ja riemuita, kokea iloa ihan kyyneliin asti. Sellaisten ilon kokemuksien perään kuulutti aikoinaan myös Per Walledorf, ihan kehotti tanssahtamaan Daavidin tavoin.
VastaaPoistaSe on myös hyvä pitää mielessä, että mikä on se todella suuren ilon väärti ja mistä sellaisen riemunpurkauksen tulee kummuta? No, tietty siitä, että nimemme on kirjoitettu Elämän kirjaan taivaissa yksin uskosta ja yksin armosta. Kelpaa siinä toivossa elää, olla, levätä, työtään tehdä - ilolla.
-Paavo-