Olemme lähdössä kahvilasta ja tuumailemme, missä on lähin ruokakauppa. Muodostan mielessäni hepreankielisen kysymyksen, jonka esitän pöytää siivoamaan tulleelle tummaihoiselle pojalle. Poika kumartuu puoleemme, hänen otsansa rypistyy. Sitten ilme kirkastuu. Sherutim! Tietysti naiset kysyvät, missä on vessa. Hän viittelöi, sehän on aivan nurkan takana. Kiitos, mutta sitä emme nyt tarvitse. Lähdemme kulkemaan kahvilan ulkopuolta poispäin. Samassa poika juoksee rinnallemme. Sherutim on tuossa! Meidän ei auta muu kuin tehdä tarpeeton mutka, emme voi jättää ystävällistä apua huomioimatta.
Törmäämme samantapaisiin tilanteisiin joka päivä. Suuri osa tapaamistamme palveluammateissa toimivista ihmisistä ei tunnu osaavan mitään tuntemaamme kieltä. Israeliin saapuu paljon pakolaisia, joista monet vain ilmaantuvat yöaikana ja löytyvät aamulla kadulta istumasta. Heitä ei voi palauttaa takaisin lähtömaan vaarallisen tilanteen takia.
Israel on alkanut kouluttaa eri tavoin näitä pakolaisia. Heille järjestetään maatalousopetusta, niin että he voisivat palatessaan hyödyntää viljelytaitoa omassa kotimaassaan. Myös laaja Isrotel-ketju, johon hotellimme kuuluu, auttaa pakolaisten työllistämisessä ja kotouttamisessa merkittävällä tavalla. Ketjuun kuuluvat hotellit lupaavat työpaikan halukkaille. He tarjoavat kielenopetuksen ja työhön koulutuksen. Tulijoiden lapsille järjestetään tarvittava päivähoito.
Ei ihme, että palveluammateissa vilisee tummaihoisia, keski-iältään 30-vuotiaita, pääasiassa nuoria miehiä, joiden kielitaito on (kuten omammekin!) vasta "vaiheessa". Tuntuu mukavalta nähdä nämä nuoret työllistettyinä: hotellin pihalaatat ovat puhtaaksi nuoltuja, roskat koukitaan altaista ja tuolien pienanvälit rassataan. Työn tekminen näyttää saavan tekijän hyvälle mielelle, olemme kohdanneet paljon iloisia ihmisiä.
Nyt vaalien aikaan uusi, itseään nuorekkaana mainostava puolue kertoo, että he ovat elvyttäneet tuhansia vuosia vanhan talousohjelman, joka opettaa huolehtimaan heikoista, korostaa keskinäistä auttamista, yhteisöelämää ja - ohjaa rakastamaan muukalaista.
Shalom! Tuntuu hienolta kuulla, miten siellä pyritään auttamaan pakolaisia elämän alkuun. Kunpa Herra lähettäisi heitä, jotka saisivat johtaa heidät Elämän alkuun!
VastaaPoistaMaija, olen jäänyt kiinni haikuihin. Niiden rytmissä on jotain salaperäistä, korutonta ja läpikuultavaa. Olen tehnyt jo kirjasen Vaellushaikuja. Nyt alan haikuilla (haikailla) aikaa ja muistamista. Teen sen synttärilahjaksi siskolleni, jolta sain mielenkiintoisen kirjan Muistamisen vimma. Lainaan sen, kun tulet. Innostut! Siunaten teitä teillenne El
Vuosi sitten mietimme eilatilaisen hotellin uima-allasalueen puhdistajista samaa. Heitä oli kaksi tai kolme. "Suomessa tuon tekisi vain yksi ihminen", sanoi joku meistä. Mutta kun onkin kyse yhteiskuntaan mukaan ottamisesta, on mukava että virkaa hoitaa kolme nuorta yhden sijaan.
VastaaPoistaJa sitäpaitsi: kaikki työ vain siksi että allas olisi valmiina jos joku uskalikko pulahtaisi altaaseen. Olin silloin ainoa uimari, olipa kyse suomituristeista tai israelilaisista hanukkaturisteista. ;) Joulukuussa 2011 altaan lämpötila oli pudonnut yöllä +7 C:een.