Laskemme perheessämme aikaa kahden tapahtuman, perunankylvön ja - noston, välillä. Kun kylvämme perunan toukokuussa, niin samalla juttelemme edessä olevan kesäkauden tapahtumista tähän tapaan: - Mitäs meillä tänä kesänä oikein on? On isoja juttuja odottamassa: kuun vaihteessa on entisten oppilaiden ylioppilasjuhlia, kesäkuussa yhdet rippijuhlat, häät Pohjanmaalla heinäkuussa ja elokuussa syntyy sisarentyttären uusi vauva. Tänä kesänä vietetään myös parin ystävän syntymäpäiviä. Jossain välissä on ehkä muutaman päivän matkakin suunnitteilla. Menisimmekö tänä kesänä Tallinnan vai Tukholmaan?
Kun sitten syyskuussa nostamme perunaamme, muistelemme samalla, mistä puhuimme perunankylvön aikaan, mitä kesällä sitten tapahtui, ja kuinka kaikki oikein meni. Keväiset ajatukset tuntuvat olevan jo kovin kaukana takanapäin. Yleensä kaikki on mennyt, niin kuin perunaa kylväessä puhuttiin, mutta elämä on tuonut tapahtumiin kuitenkin omat sävynsä, antanut niille hahmon ja terävöittänyt näkökulmia.
Saarnaaja puhuu siitä, miten kaikella on määräaikansa. "Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla." Saarnaaja 3:1.
Me voisimme puolisoni kanssa ottaa omaksi nimikkojakeeksemme seuraavan jakeen lopun: " . . . aika on istuttaa ja aika repiä maasta".
Aika on fysikaalinen suure, jonka pienin yksikkö on sekunti. Aluksi aikaa on laskettu selvästi erottuvien osien mukaan kuten päivän, yön rytmin ja kuun kierron mukaan. Jo babylonialaisessa kalenterissa 3000 vuotta sitten oli seitsemän päivän viikkorytmi. Minuutit ja sekunnit tulivat käyttöön vasta 1600-luvulla.
Länsimainen uskonnollinen aikakäsitys on lineaarinen, siinä on selvästi alku ja loppu, toisin kuin esim. hindulaisuudessa, jossa aika kiertää kehää.
Kun istuuduin koneelleni kirjoittamaan tätä aikaa koskevaa päivitystä, oman elämäni loppupiste tuli yllättäen hyvin lähellä. Olin yön jälkeen hieman unisen kohmeinen ja kiedoin shaalia harteilleni, kun avasin koneen. Istuutuessani tunsin, että jokin rämpii kättäni pitkin ja vilkaisin sitä puolihuolimattomasti. Ranteellani kulki nelisenttinen ampiainen! Ystäväni tietävät, että olen pahasti sille allerginen. Huiskaisin hyönteisen kauhistuneena lattialle, enkä voinut olla huokaamatta psalmilaulajan sanoin: " Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät." Vanha käännös sanoo saman: "Kaikki minun aikani ovat sinun kädessäsi."
Olin kovin kiitollinen siitä, etten ollut tullut vielä oman elämäni lineaariseen loppupisteeseen.
Ampiainen kyllä tuli, se päätyi paistinlastan litistämäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti