 |
| Mucha-tyyliin piirtämäni tanssiva ja soittava tyttö |
Valkoiset ruusut ja ovipieleen pystytetyt koivut, pihanurmikolla hulmuavat ja kiljahtelevat lastenlapset, aikuiset lapset istumassa ja juttelemassa piirissä valoisassa kesäyössä, samalla kun vävyt vahtivat grilliä ja kantavat lautasellisittain grilliherkkuja. Tästä hellyttävästä näystä minun juhannukseni muodostuu.
Israelissa vuodenkierto rakentui Jeesuksen aikana ja perustuu vieläkin uskonnollisiin juhliin. Jo viikoittainen sapatti on yksi juhla, jota varten juutalaiset pukeutuvat parhaimpiinsa ja hiljentyvät, niin että se näkyy ja tuntuu yhteiskunnassa. Parhaillaan Jerusalemissa keskustellaan sapattisääntöjen löysentämisestä, että turistien olo sentään helpottuisi. Seisova liikenne on melko hankala juttu!
Häät olivat israelilaisista perhejuhlista suurin, niiden viettämisestä kerrotaan Raamatussa vertauksia tai tapahtumia. Muistamme varmaan Kaanaan häät, miten siellä viini loppui, ja kuinka häävieraaksi kutsuttu Jeesus muutti veden ensiluokkaiseksi viiniksi.
Viime sunnuntain saarnatekstin lopussa (Luukas 15: 8-10) on kuvaus naisesta, joka pitää improvisoidut juhlat, joihin hän kutsuu ystävänsä ja naapurin naiset. Hän on kadottanut otsaripaansa kuuluvan hopearahan. Itämailla tällainen otsaripa oli häälahja, se oli samalla naisen kukkaro sekä koriste.
Kadonneen rahan etsiminen on vaivalloista: nainen sytyttää sitä varten lampun ja lakaisee huoneen nurkasta nurkkaan huolellisesti.
Kun raha sitten löytyy, ilo on suuri. Lyhyessä kolmen jakeen mittaisessa kertomuksessa ilo toistuu kaksi kertaa. Kun nainen kutsuu ystävättäriään kanssaan juhlimaan, hän sanoo heille: - Iloitkaa kanssani!
Ja Jeesus tiivistää lopussa kertomansa, että näin myös Jumalan enkelit iloitsevat jokaisesta ihmisestä, kun tämä palaa takaisin Jumalan yhteyteen.
Ilo on pikku tarinan keskeinen sana. Toivotan lukijoillemme oikein iloista juhannusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti