Terveisiä Valamosta

Kuva: Valamon kirkko

Kuva: Yksityiskohta Valamon kirkon seinästä

Kuva: Valamon luostariin johtava kuusikäytävä

Jo Valamon parkkipaikalle saapuminen oli kokemus. Siellä vapaaehtoiset, feresiin (pitkään puuvillakankaiseen liivihameeseen, valkoiseen puseroon ja esiliinaan) pukeutuneet naiset olivat vastaanottamassa ja neuvomassa, missä pitäisi ilmoittautua, ja missä majoitusrakennukset sijaitsivat laajalla luostarialueella.
Vapaaehtoisia täällä tuntuu riittävän. Luostarin varsinaisia asukkaita, munkkeja, näkyy piha-alueilla vähemmän. Yleensä he kiiruhtavat parrakkaina, pitkätukkaisina ja mustissa kaavuissaan määrätietoisin askelin paikasta toiseen. Travesassa (ruokalassa) heitä voi myös nähdä, sekä tietysti kirkossa jumalanpalveluksissa.

Ortodoksinen maailma on jäänyt melko vieraaksi, vaikka vuosikausien ajan luokallani on ollut ortodoksioppilaita, ja olen tehnyt paljon yhteistyötä heidän opettajansa kanssa. Kuitenkin olen jäänyt ortodoksisuuden suhteen jonkinlaiseksi sivustakatsojaksi.
Kun kuljeskelen luostarin alueella, tunnen, että täälläkin ortodoksisuus tulee vastaan juuri katselemisen ja näkemisen kautta. Joka puolella on suuria kullalla koristeltuja maalauksia. Travesan seinillä on tusinan verran pyhien kuvia, luokkahuoneemme etuseinällä on Kristus-ikoni, ja täällä keljassa (huoneessani) katselen parhaillaan ikonia valamolaisista pyhittäjäisä Sergeistä  ja pyhittäjäisä Hermanista keskustelemassa innokkaasti toistensa kanssa.
(Jo edelliseltä Valamon matkalta ostin täältä Pyhittäjä Hermanin ikonin, onhan meidän kotimme rakentajan etunimi myös Herman!)

Tietoa asioista saa tutustumalla ja opiskelemalla. Täällä olemiseen pätevät hyvin apostoli Filippuksen sanat: - Tule, niin näet! Joh. 1:46. Olemme käyneet kurkistamassa iltapalvelukseen, kuudelta pidettävään aamupalvelukseen en ole vielä jaksanut herätä. Tosin seisoimme palveluksessa tietämättömyyttämme miesten puolella, eikä ristinmerkin tekeminenkään vielä sujunut  kovin luontevasti.

Suomessa on ortodokseja nykyisin hieman yli 60 000. Heidän määränsä on kasvanut viimeisen parin vuosikymmenen aikana Venäjältä tulevien maahanmuuttajien myötä. Valamon luostari kuhisee kesällä elämää. Päivittäin piha-alueella vaeltelee suuria turistiryhmiä. Ortodoksisuuden opetus näyttää olevan hyvin suosittua. Poikkesin Valamon kulttuurikeskukseen tutustumaan rakukeramiikan näyttelyyn, mutta en päässyt edes sisälle, sillä koko iso sali oli täynnä nuoria ja keski-ikäisiä opiskelijoita, jotka kuuntelivat luentoa kilvoittelemisesta.
Paljon toimintaa luostariin tuo Valamon kansalaisopisto, jonka kurssit pyörivät vuoden ympäri. Itse olen täällä filosofi ja kirjailija Torsti Lehtisen luovan kirjoittamisen kurssilla. Hänenkin kurssinsa on niin niin täynnä, että osallistujien määrä hipoo jo seiniä.
Valamo elää ja voi hyvin. Tulen kirjoittelemaan vielä lisää terveisiä Valamon kesästä.