Uutta asennetta!

Pikku-Aa oli ennen joulua hoidossani nelisen päivää vanhempiensa juhlamatkan takia.

Tämä haitulatukkainen tyttö - kaksivuotias tilliäinen - oli ne neljä päivää opettajanani. Oppiaineita pikku-Aan koulussa oli vain yksi. Se oli minulle tarpeen, avasi silmiäni ja antoi näkökulmaa. Oppiaineen nimi oli tyytyväisyys.

Olen kertonut jo aikaisemmin, miten tämä lapsi ilmoittaa joka aamu, minkävärinen aamu on parhaillaan alkamassa  - milloin on sininen, oranssi tai pinkki.

Istuimme yhdessä aamupalalla. Talomme on mäellä, ja olohuoneen ikkunoista avautuu laaja viipale taivasta. Tänä aamuna se oli ikävän harmaa, likaisennäköiset pilvet ylettyivät näköalamme reunasta toiseen.

- Keltainen aamu! pikku-Aa ilmoitti.

Katsahdin hämmästyneenä tyttöön. Kuinka niin keltainen? Minähän näin pelkkää harmaata. Mutta toden totta! Kun katsoin tarkemmin, aivan alhaalla taivaanrannalla todellakin oli kapea, keltainen viiru. Halasin tyttöä vieressäni, olin hänelle kiitollinen, sillä hän oli avannut silmäni.

Pikku-Aalla on allergian takia monia ruokarajoitteita. Hänelle oli jätetty valmisruokapurkkeja siltä varalta, jos mummi ei jaksaisi valmistaa sopivaa ateriaa. Eikä mummi aina jaksanut. 

Taas lapsi popsi purkkiruokaansa, merimiespataa, joka oli hänelle turvallista, mutta me muut katsoimme häntä hieman säälien yksitoikkoisen menu´nsa takia.

Mutta pikku-Aa vain säteili. - Herkkuruokaa! hän sanoi.

Halusin myös laittaa pikku-Aan tuttuun kaurapuuroon jotain vaihtelua ja tipautin sinne voinsilmän. Voi levisi kullanvärisenä ja luikersi puuroon uomia ja koloja pitkin. Pikku-Aa siirteli voinsilmäpuroja puuron pinnalla, hymyili silmät viiruina ja sanoi: - Nyt minä olen onnellinen!

Uuden vuoden kynnyksellä tehdään erilaisia uudenvuodenlupauksia. Itse haluaisin alkavana vuotena harjoitella tyytyväisyyttä niin, että näkisin harmaiden pilvien takaa todellakin keltaisen reunan. 

Toivon, että pystyisin olemaan tyytyväinen siihen, mitä minulla on, enkä tavoittelisi mitään kummempaa. Tyytyisin niin kuin pikku-Aa purkkiruokaansa. Se mitä minulla on, olisi herkkuani, parasta, juuri minulle sopivaa!

Haluaisin myös iloita elämän pikkuasioista, kuten pikku-Aa valuvan voin kullasta. Tahtoisin huomata arjen kauneuden, sen monet hienot yksityiskohdat, niiden runsauden ja täyteläisyyden.

Jumala haluaa nähdä ihmiset tyytyväisinä, eikä hän tahdo kuulla nurinaa. Israelin kansa, joka erämaavaelluksellaan kiukutteli ja napisi, sai harhailla Siinailla 40 vuoden ajan. Tyytymättömyys ei ole mikään vähäpätöinen asia. Sillä voi olla ikävät ja  kauaskantavat seuraukset. 

Toivotan kaikille blogin lukijoille kiitollista ja tyytyväistä mieltä alkavalle vuodelle! Uutta iloista, Jumalan hyvyyteen luottavaa asennetta! 

   

Pikku-Aan piirtämiä aurinkoja ja sydämiä Uuden vuoden tervehdykseksi! Taitaa sieltä yksi pää-jalkainenkin löytyä.