Nättejä tyttöjä

 
 Piirtänyt Inari 7 v

Kun Inari oli 3-vuotiaana neuvolassa, niin neuvolan täti kysyi hänen nimeään.
- Prinsessa, Inari vastasi.
Siitä ei puhuttu sillä hetkellä sen enempää, mutta kun Inari ja äiti astuivat neuvolan ovesta pihalle, Inari sanoi: - Kyllä minä oikeasti tiedän, etten minä ole prinsessa, mutta halusin vain sanoa niin!

Seuraava teksti myös tuli mieleeni, kun Salome kirjoitti Miina Savolaisen kirjasta Maailman kaunein tyttö. Teksti on poimittu Face Bookista www.paulilahtinen.net/huumorjutui.htm

"Kaunis naine 3-vuatiaana: katto itteäs peilist ja näkke prinsessa.
8-vuotiaana: katto itteäs peilist ja näkke Tuhkimo.
15-vuatiaana: katto itteäs peilist ja näkke ruman sisarpuale "Äiti, em mää voi lähte ulos tämän näkösenä!"
20-vuatiaana: katto itteäs peilist ja näkke liija lihavan tai liija laiha, liija lyhye tai liija pitkä, liija rintava tai liijan laura, mut päättä siit hualimat lähti ulos joka tapaukses.
30-vuatiaana: katto itteäs peilist ja näkke liijan lihavan tai liijan laihan, liijan lyhe tai liija pitkän, liijan rintavan tai liian laura... Ja tote, ettei ol aikka parannuksi ja lähte ulos joka tapaukses.
40-vuatiaana: katto itteäs ja näkke liija lihavan tai liija laihan, liijan lyhye tai liijan pitkä, liijan rintavan tai liijan laura... mutta tote, et "No, ainakin olem puhras!" ja lähte ulos joka tapaukses.
50-vuatiaana: katto itteäs peilistä ja näkke et "on". Ja mene iham minne itteäs huvitta.
60-vuatiaana: katto itteäs peilistä ja palautta miälesäs kaik nee ihmise, jotka eivä enä eres voi katto itteäs. Mene ulos, vallotta koko maailma, löyttä viisaure, ilo ja kaik hurmaava mahrollisuure ja nautti elämästäs täysil.
80-vuatiaana: ei vaivauru kattelema itteäs peilist. Pistä violeti hatum päähäsäs ja mene ulos pitämä
hauska koko maailma kans. Meirän kaikkie pitäs kiskasta violetti hattu päähä huika aikasemmi."

Samana iltana kun Salome julkaisi kirjoituksensa Maailman kauneimmasta tytöstä, televisiossa alkoi Miina Savolaisen uusi projekti, jossa voimaannuttavia perhevalokuvia käytetään vaikeiden ihmissuhteiden eheyttämiseen. Savolainen sanoi, että hän haluaa tuoda kuvan puheen ja sanojen tilalle. Hänen valokuvissaan perinteinen kuvausasetelma on käännetty ympäri: kuvaajan pitää kuunnella kuvattavaa. Kuvaaja on kuvattavan kanssa vastavuoroisessa suhteessa.
Hän kyselee, mitkä asiat ovat kuvan päähenkilölle merkittäviä.
Tärkeintä on tuoda esille kuvattavassa oleva piiloon jäänyt hyvä.
Kuvaajan tehtävänä on olla kuvattavalle hyväksyvä katse.

Jumala on vähän samanlainen. Hänkin haluaa katsoa ihmisiä hyväksyvästi, kiinnostuneena ja kuunnellen. Hän haluaa nostaa esiin meidän parhaimmat ja kauneimmat puolemme, kaivaa esiin piilottamamme lahjat, joita voisimme parhaimmillaan käyttää toistemme ja Isämme iloksi.
Jumala ei näe meitä surkeina ja ruttuisina, kun hän katsoo meitä Jeesuksen kautta. Me olemme hänen silmissään maailman kauneimpia tyttöjä ja komeimpia miehiä.
Hän näkee meissä mahdollisuudet monenlaiseen hyvään.