Silmäterä

Hupsu on tuo sana, silmäterä, kun sitä oikein kuuntelee ja maistelee. Mikä 'terä' siellä silmän keskellä muka on? Tiedämme hyvin mistä on kyse, jos kerrotaan, että joku perheen lapsista on isän ja äidin silmäterä. Useinhan kyseessä  on perheen ainut tai se pikkuruisin perheenjäsen.

Mutta kun Jumalakin puhuu silmäterästä, Hänen silmäterästään. Raamatussa sanotaan näin: "Sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä." Keihin ei siis saa koskea? Vastaus kuuluu: Hänen omaisuuskansaansa. Jopa kokonaisten kansojen kohtalot nivoutuvat siihen, miten ne kohtelevat juutalaista kansaa.
 Vaitiolokin kun on kannanotto, hiljaisuuskin pahan edessä on kuin siihen myöntymistä.

Veteraanikansanedustaja, lääkäri Ulla Järvilehto kirjoitti eräässä lehdessä näin:
" On ensiarvoisen tärkeää, että päättäjien joukossa niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla on ihmisiä, jotka eivät ajelehdi virran mukana, vaan pitävät kiinni siitä, mikä on totta ja oikeaa ja seisovat siksi suorina myös Israelin olemassaolon oikeuden ja turvallisuuden puolesta. He tuovat Raamatun lupauksen mukaan siunauksen myös omille kansoilleen."

Aihe on taas kovasti ajankohtainen. Joudumme jokaisessa uutislähetyksessä seuraamaan Israelin valtion taistelua Hamashia vastaan. Mielessä myllertää. Ketä uskoa, kenen puolelle asettua?

Sinä vuonna kun poikani täytti 15 vuotta olin hänen kanssaan viikon Israelissa. Se oli aivan tavallinen turistimatka, Tiberias, Nasaret, Jerusalem jne. Jerusalemissa kävimme mm. Jad vashemissä - Vainojen museossa. Museoalue on niin selvästi rajattu aluekokonaisuus, että ryhmän saattoi päästää valloilleen, kulkemaan kunkin omaa vauhtiaan ja pysähtymään siinä mikä pysäytti.

 Eräs rakennuksista oli kuin suuri katettu hautuumaa. Sisällä oli pimeää ja se oli täynnä mustia, korkeita, marmorisia  - kuin hautapaasia. Kunkin sellaisen edessä paloi elävä tuli, mikä olikin ainoa valolähde tässä laakeassa, matalassa rakennuksessa.

Jokaiseen paateen oli hakattu maan nimi, esim. POLAND 2.900.000. Luku maan nimen alla kertoi kuinka moni puolanjuutalainen oli saanut surmansa holokaustissa.

Aloimme pojan kanssa etsiä Suomen muistokiveä - tuloksetta. Lopulta käännyimme ovensuussa istuneen koppalakkisen vahtimestarin puoleen. Yllättäen hän tekikin meille vastakysymyksen. " Oletteko suomalaisia? Kuullessaan vastauksen nousi hän seisomaan, otti koppalakin päästään ja kumarsi meille syvään sanoen: "No deads from Finland. Thank you Mannerheim." Sen kunnian, jonka Mannerheimin olisi pitänyt saada kuulla, saimme me ottaa vastaan ja kantaa kyyneleinämme ulos auringonpaisteeseen.

Jostakin olen kuullut, että Mannerheimillä olisi ollut Raamattunsa osaavia neuvonantajia, jotka olisivat varoittaneet maamme johtoa luovuttamasta Hitlerille suomenjuutalaisia. Ja kun emme kansana koskeneet silmäterään, selvisimme sodan loppuratkaisuista huomattavasti vähemmin vammoin kuin esim. naapurimme Suomenlahden toisella rannalla.

Kun Eurooppaa ollaan toisen maailmansodan jälkeen koetettu yhdistää on uskottu siihen, ettei siellä koskaan enää tultaisi kokemaan mitään vastaavaa. Mutta nyt kun kuuntelee uutisia, tulee samaisesta Euroopasta outo olo. Eikö antisemitismi kuollutkaan? Yhtenäinen Eurooppa perustettiin juutalaisen kansan tuhkan päälle ja jo nyt kuulee uutisia, joissa mm. keskellä kirkasta päivää on lupa maalata hakaristejä paikallisen synagogan seiniin (Gdansk, Puola) Äärioikeistolaiset puolueet ovat nostaneet päätään myös Ranskassa, Itävallassa jne.
Entäs Unkari? Unkarissa toimii julkisesti äärioikeistolainen, nationalistinen ja siis myös antisemitistinen puolue nimeltään Jobbik. Samaisessa Unkarissa järjesti eräs moottoripyöräjengi häiriköivän moottoripyöräajon synagogan ympäri - ympäri, ympäri pitkät banderollit perässään. Tempauksen nimenä oli " Lisää kaasua!"

Olen tämän blogitekstini aiheeksi ottanut asian, joka jakaa joukkoja. On aina jakanut. Tämä kirjoitus on lähetetty täältä itärajan kupeesta, Särkisalmelta, Oronmyllyn kurssikeskuksesta. Olemme olleet täällä vajaan viikon Magdaleenan kanssa heprean kielen jatkokurssilla. Olisiko se vaikuttanut vaikean aiheeni valintaan? No mutta - terveisiä - shalom!.

Dietrich Bonhoeffer,  jätti meille perinnöksi kuolemattoman ajatuksen
" Vaikeneminen pahuuden edessä on itsessään pahuutta: Jumala ei pidä meitä syyttöminä. Puhumattomuus on puhumista. Tekemättömyys on tekoja."