Tiekirkossa päivystäjänä

Monelle on varmaan tuttu tunne varsinkin menneiltä vuosilta, kun saapuu jollekin paikkakunnalle ja haluaisi tutustua paikalliseen kirkkoon, se onkin lukittu. Silloin on joutunut kiertelemään kirkkoa ja rynkyttelemään ovia aivan turhaan, kun ne eivät ole auenneet.
Tähän harmilliseen tilanteeseen vastauksena on Suomessa perustettu Tiekirkko-liike, jonka ansiosta tänäkin kesänä 270 kirkkoa pitää ovensa auki niin, että satunnainen matkailija voi pistäytyä hiljentymään liikenteen keskeltä ja kenties myös ihailemaan kirkkosalien kauneutta.

Kesäkirkkoni Luopioinen on myös mukana Tiekirkko-liikkeessä. Kirkkoa pidetään avoinna päivittäin viisi tuntia kesän alusta lähes elokuun puoliväliin. Päivystäjiä kirkkoon on löytynyt hyvin, sillä monet järjestöt ovat ottaneet päivystämisen asiakseen ja jakavat sitten vuoroja jäsenilleen.

Itse olin päättänyt olla sivussa päivystysrenkaasta, sillä pelkäsin, etten osaisi esitellä kirkkoa, kun en ollut saanut siihen opastusta. Arvelin, etten muistaisi edes mitään, jos joku sattuisi kysymään jotain.
Sitten sain yllättäen puhelinsoiton, jossa minua pyydettiin seuraavana päivänä tuuraamaan puuttuvaa päivystäjää. Tulostin netistä kirkkoa koskevia artikkeleita, kahlasin ne läpi ja lähdin seuraavana aamuna epävarmalla mielellä liikkeelle.

Päivä tiekirkkopäivystäjänä oli kuitenkin mahtavan positiivinen yllätys. Vaikka en varsinaisesti ollutkaan "opas", onnistuin jututtamaan kävijöitä. Aloitin yleensä suosikkiaiheestani, enkeleistä, sanomalla, että tämän kirkon erikoisuutena ovat kupoliin maalatut enkelit. Kun kävijät alkoivat sitten tähystellä ylöspäin, niin keskustelu lähti siitä luontevasti liikkeelle.

Kirkon katossa olevista Antti Salmenlinnan enkelimaalauksista löytyy runsaasti koskettavaa symboliikkaa.
Kun kirkkoon astuu pääovesta, edessä olevassa kupolissa näet enkelin tarjoamassa ihmiselle kruunua, ja parrussa on teksti "Minä annan sinulle elämän kruunun."

Kun saapuu kirkkoon kylältä kaiken elämän keskeltä, takana turvana seisoo rukoileva enkeli, kun käärme tarjoaa ihmiselle omenaa. Parrussa on kehotus "Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen".

Kun kirkkoon saapuu hautausmaalta, enkeli ojentaa ihmiselle ristiä kuin muistutukseksi viimeisen levähdyspaikan merkistä, mutta samalla siitä että risti on ylösnousemuksen tunnus.
Parrussa on kirjoitus "Ole uskollinen kuolemaan asti."

Kun kirkossa kävijä sitten lähtee pääkäytävää ulospäin, enkeli saattelee lähtijää palmunoksa kädessä.

Palmunoksaa käytetään voiton ja ikuisen elämän vertauskuvana. 

Kattoparruun maalattu teksti saattelee lähtijää sanoilla "Kilvoitelkaa hyvä uskon kilvoitus".

Kävijöitä ei tiekirkossa riittänyt sentään ruuhkaksi asti, mutta kuitenkin koko ajan ovi kävi niin tiuhaan, etten ehtinyt edes lukea mukaani varaamaa kirjaa.

Heti alussa sytytin lähetyskynttelikköön kynttilän jokaisen perheenjäsenen ja sukulaisen puolesta. Kynttilän liekki muistuttaa rukouksesta, ja tuntui mukavalta katsella, kuinka pieni tuli lepatti läheisteni puolesta kirkon hiljaisuudessa ja rukouksen ilmapiirissä monen tunnin ajan.  

Viisi tuntia vierähti yllättävän nopeasti. Aikaa toki lyhensi kahvitauko kirkon piha-alueella toimivan museonhoitajan ja hautausmaan nuorten työntekijöiden kanssa.

Päivystysvuoro meni jopa yliajalle, sillä viimeisin kävijä viihtyi niin hyvin, ettei olisi millään malttanut lähteä.

Päällimmäinen ajatus päivystyksestä olikin, että tämähän onkin hauskaa, ja voisin tehdä tätä toisenkin kerran. Oli mukavaa tavata ihmisiä ja kuunnella heidän ajatuksiaan. Erityisen hienolta tuntui kuulla lausahdus useastakin suusta: - Täällä on hyvä ilmapiiri. Täällä on niin ihmeen hyvä henki.

Siihen oli helppo sanoa: - Se on rukouksen henki.