Menneenä kesänä Oronmyllyllä vaeltelin joka aamu koirani kanssa pitkin ja poikin kurssikeskuksen aluetta muiden vielä nukkuessa. Eräänä aamuna huomioni kiinnittyi vanhan jo käytöstä poistetun aitan takana olevaan ristiin, joka on asetettu nojalleen seinää vasten. Missä lie risti ollut aikaisemmin, seinällä vai maassa - nyt se oli selvästikin viraltapantu. Se näytti jotenkin surulliselta ja alakuloiselta.
Jukka Norvanto puhui Syventymispäivillä uskon syntymisestä tähän tapaan:
Jumala paljastaa itsestään ilmoituksessaan - Sanassaan - sellaista, mitä ihminen ei olisi voinut keksiä itse. Kukaan ihminen ei olisi keksinyt ja tuskin edes halunnut sellaista Jumalaa, joka tulee ihmiseksi kaikkeen tuskaan ja vaivaan ja kuolee kaiken lisäksi vielä häpeällisen kuoleman.
Kirkkoisä Tertullianus huudahtikin ponnekkaasti 200-luvulla: - Uskon, koska se on järjetöntä!
Kristinusko onkin täynnä paradokseja. Kun esim. puhumme kärsimyksen ongelmasta ja Jumalan johdatuksesta, ne ovat saman kolikon kääntöpuolia. Jumalan johdatus tulee usein näkyviin henkilökohtaisen kärsimyksen kautta. Se on ollut kuin kätkettynä kärsimykseen, ja aivan kuin odottanut vain löytymistään.
Valitettavasti vain Jumalan lohdutuksen aikataulut tuntuvat aina liian pitkiltä. Ihminen ei millään jaksaisi odottaa hänen vastaustaan. Tuntuu kuin rukouksia ei kuulisi kukaan. Taivaassa tuntuu olevan niin hiljaista, että nuppineulankin putoaminen lattialle kuuluisi.
Ihmispoloinen pyytelee vaikeutensa keskellä kuin psalmilaulaja (Ps. 35:22) " Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana!"
Hankaluutena Jumalan vastausten kuulemisessa on se, että uskomme itse tietävämme, mikä meille on hyväksi. Haluamme kuulla vain oman mielemme mukaisia vastauksia. Jos tällaisia ei tule, niin herää halu kantaa koko risti vanhentuneena ja tarpeettomana nurkan taakse. Olkoon siellä!
Luullessaan olevansa vapaa, ihminen on kuitenkin murheittensa ja huoliensa vanki.
Jumalan lohdutus laskeutuu maan alimpiin paikkoihin. Se voi koskettaa sanan välityksellä, tai ystävät voivat olla sitä välittämässä.
Monet ovat tänä aikana taloudellisten huolien kynsissä. Luther kuitenkin kirjoittaa: "Anna Herran hoitaa huoneesi ja taloutesi. Eikö Jumala ole suurempi kuin taloutesi tarpeet? Hän voi täyttää ne moninkertaisesti!"
Ja vanha pappi muistuttaa: "Mikään ei ole niin kuin ennen, kun on rukoiltu."
Eiköhän nosteta risti näkyvälle paikalle niin, että se voisi heijastella ympäristöönsäkin?
Meissä itsessä kun ei ole mitään, mutta Jumala on luvannut antaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti