Syntyi lapsi syksyllä

Poikani juhli 40-vuotissynttäreitään. Tai eipä hän tiennyt etukäteen juhlistaan mitään, miniäni oli järjestänyt juhlat hänelle yllätykseksi. 

Väkeä alkoi pikkuhiljaa kerääntyä taloon mitä merkillisimmistä syistä: joku oli olevinaan vain ohikulkumatkalla, toinen taas jatkavinaan ruotsinlaivalle, kolmas pysähtyi odottelemaan kavereitaan hakemaan jonnekin eteenpäin. Vasta kun neljännet vieraat ajoivat pihaan, poika tuijotti saapuvaa autoa hetken suu auki ja ymmärsi, ettei tämä väen kokoontuminen voinut olla enää sattumaa. Sitten hän ryntäsi komerolle, kiskoi sieltä Suomen lipun esiin ja juoksi nostamaan sitä tankoon. Niin juhlat julistettiin virallisesti alkaneiksi.

Kun poikani syntyi, oli niin pimeä syksy, ettei aurinkoa näkynyt viikkokausiin. Satoi, ja viljat jäivät monin paikoin pelloille. Kun aurinko vihdoin joulukuun alkupäivinä nousi taivaanrannalle, se oli niin outo ilmiö, että vauvan lähes kaksivuotias isosisko kauhistui sitä niin, että heittäytyi kontalleen lattialle, peitti käsillään kasvonsa ja parkui: - Pelkää! Pelkää!

Syksyn lapsi sai kuitenkin nähdä, että pimeimmänkin ajan jälkeen tulee valoa, ja tiheimmänkin  oksiston takana pilkottaa kirkas taivas.
Että uusi päivä voi tullessaan muuttaa kaiken. Se on aina täynnä lupauksia ja mahdollisuuksia.
Että joka aamu on armo uus.

- Miltä sinusta nyt tuntuu, kun kaksi lastasi on jo täyttänyt 40 vuotta? poikani kysyi juhlailtanaan.
En osannut oikein vastata, mutta ehkä kiitollisuus olisi ollut oikea sana kuvaamaan mielialaani.
Sama tunne oli minulla silloin, kun täytin itse 40. Olin onnellinen siitä, että oli saanut elää niin monta vuotta ja nähdä elämää jo monelta syrjältä.
Nyt omat lapseni ovat samalla katselupaikalla: näkevät lapsuuden ja nuoruuden päiviin, mutta aavistavat jo jotain elämän rajallisuudesta. Se tuo elämään haikeuden, kauneuden ja monenlaisen vastuun sävyjä. Vielä he kuitenkin seisoivat vahvoina ja aikaansaavina  kuin korkealla vuorella katsellen molempiin suuntiin.
On hetken pysähdys ja lyhyen tarkastelun paikka.

Liitän tähän vielä perhetuttavamme rovasti Oke Peltosen kirjoittaman syntymäpäivärunon

Muista joka päivä

Paljon on aihetta lapsella kiittää.

Jumalan lahjoja kaikille riittää.

Jokainen päivä on aamusta varhain

Jumalan armoa, lahjoista parhain.

Kauniina nauhana vuosien päivät

helmenä kaikki ne muistoihin jäivät.

Elämän päivien ketju on kallis,

niistä ei yhdenkään kadota sallis.

Ihminen, kätesi yhteen nyt liitä,

kaikista päivistä Jeesusta kiitä.

Aina saat muistaa: on sinulle juuri

varattu rakkaus, siunaus suuri.