Suudelma hunnun läpi

Eräs ystäväni kysyi minulta, olinko lukenut kirjan Suudelma hunnun läpi. Ravistin päätäni ja ajattelin, että kysymyksessä varmaankin oli jokin muslimitytön elämää käsittelevä rakkausromaani. Hän lisäsi vielä, että kirjan voi tilata Kuvalta ja Sanalta. Ajattelin, että kai kirja sitten on hyvä, mutta minulla ei ole kyllä kovinkaan paljon aikaa lukea romskuja.
Nyt tavatessamme hän työnsi kirjan kouraani ja kertoi tilanneensa itse kirjan minulle.
Nyt en voi muuta kuin sanoa hänelle, että SUURI KIITOS.

Kirja ei ollut mikään rakkausromaani, vaan siinä Risto Santala, heprean kielen tuntija ja Israelissa elämäntyönsä tehnyt rovasti, puhuu uudesta kirkkoraamatusta ekumenian ja raamattuopetuksen kannalta.
Kirjan hieman harhaanjohtava nimi tulee Israelin kansallisrunoilija Hajim Nahman Bialikin sanoista: "Raamatun lukeminen muulla kuin alkukielellä on kuin suutelisi morsianta hunnun läpi".
Juutalaiset hurskaat oppineet ovat voineet mietiskellä  heprealaista Vanhaa testamenttia koko elämänsä ajan aamusta iltaan, mutta vieraskieliset joutuvat turvautumaan alkutekstin tulkintaan.
Kun Martti Simojoki aikoinaan opetti Helsingin yliopistossa raamatunlukua, hän korosti, että Raamattua pitää lukea eri kielillä. Jokainen käännös on osaltaan oikea ja väärä, sillä kielen, ajattelun ja kulttuurierojen "huntu" muuttaa usein alkuperäistä sisältöä. Tavallinen raamatunlukija joutuukin kyselemään, mitä kukin asia on alkujaan tarkoittanut.

Suomen evankelisluterilainen kirkko otti vuonna 1992 uuden Raamatun, joten kiihkeä keskustelu sen osalta on osittain vuosien kuluessa laimentunut. Kuitenkin joka kerta raamattupiireissäni nousee puhe siitä, miten jokin asia on eri käännöksissä ilmaistu.
Viime syksynä kirjoitin siitä, miten Jeesuksen sanat siitä, ketkä ovat autuaita, vaihtelevat käännöksestä toiseen. Vielä merkittävämpää kuin yksittäiset sanat on tietenkin se, minkälainen Jumala-kuva ja miten uskon kannalta keskeiset käsitteet välittyvät teksteistä.
Tässä joitain muutoksia:
Sielu-sana on verrattuna 1938 käännökseen häivytetty 267 jakeesta.
Vanhurskaus-sana on johdannaisineen poistettu tai muutettu 277 kertaa.
Armo-käsite on usein lieventynyt toiseksi.
Jeesuksen käyttämä Ihmisen Poika-sanonta puuttuu keskeisistä kohdista kuten Danielin kirjasta ja Ilmestyskirjasta.
Messias-ennustusten yhteyksiä Uuteen testamenttiin on enää vaikea löytää.

Käännös poikkeaa niin paljon muiden maiden käännöksistä, että sitä on vaikea käyttää ekumeenisissa yhteyksissä. Samoin lähetystyössä sen käyttämisessä on vaikeuksia, koska jotkut kohdat vetäisevät pohjan pois opetukselta.
Tästä esim. eräs hämmentävä käännösratkaisu 5. Moos. 32: 8 nykyraamatun mukaan: "Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan." Aiemmin sanottiin, että "hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan". Heprean teksti sanoo, että nuo rajat määrättiin "Israelin lasten luvun mukaan", "Lemispar bnei Israel"

Tästä raamatunkohdasta on Santalan kirjassa sivun verran lisää pohdintaa ja näkökulmia, mutta minut pysäyttivät nuo muutamat hepreankieliset sanat, jotka juuri ja juuri satun ymmärtämään. Vähäiselläkin  taidolla tajuaa, että kovin kaukana ollaan alkuperäisestä ajatuksesta. Ja tosi vaikea on nykykäännöksen mukaan mennä puhumaan Raamatun Jumalasta lähetyskentällä.

Luen parhaillaan Suudelma hunnun läpi-kirjaa silmät pyöristyneinä, apposen auki, kuten 4-vuotias lapsenlapseni on minut piirtänyt. En taida kuitenkaan näyttää lukiessani ihan noin tyytyväiseltä ja hymyilevältä.