Ensimmäinen rakkaus?

Kiitos Magdaleena sinulle sekä perkaamattomista  että peratuista sipuliriveistä.Tässä kuva omasta ruohonleikkuukoneestani sekä perunamaastamme. Isäni osti tämän tontin 50 vuotta sitten.kalastajalta, jonka vaimo viljeli peltoa talvisodan aikaan, ettei heidän lapsiltaan olisi loppunut saarella pottu.

Voi voi. Ja minä se vaan mietin 'isoja', vaikkapa  että mitä tarkoittaa korea teologinen termi 'ensimmäinen rakkaus'. Tarkoittaako se sitä,
että muistamme asettaa Jeesuksen kaikkein korkeimmalle elämässämme, vaiko myös sitä,
että suostumme Hänen tahtonsa mukaisiin tekoihin?
 Tässä kohden jouduin kyllä toteamaan, että näitä pohtiessani olisin voinut samalla harventaa sipulipenkkiä tai mullittaa perunoita - ja ikävä kyllä muistin myös sen, että Herramme asetti ihmisen viljelemään ja varjelemaan maata.

Mitä ovat nämä Hänen tahtonsa mukaiset teot? Onko muitakin kuin viljellä maata?
Niitä löytyykin pitkä liuta Matteuksen evankeliumista (Matt.25: 41-45).
" Sitten hän sanoo: ... Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa... juotavaa... ette ottaneet minua luoksenne... ette vaatettaneet minua...olin sairaana ja vankilassa, ette käyneet minua katsomassa... Kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle."

Tapasin keväällä erään naisen, josta (kiusallisesti) tiesin, että tunsin hänet kyllä, mutten muistanut mistä. Asia ratkesi onneksi kysymättäkin, kun hän alkoi kertoa eräästä silloisen ryhmäni (King's Kids) tytöstä, tyttärestään Sarasta, joka oli jatkanut koulunsa jälkeen opintojaan kansaivälisessä raamattukoulussa jossakin päin Kauko-Itää. Sieltä Sara oli löytyänyt myös aviopuolison, jonka kanssa oli siirtynyt lähetyskentälle NEPALIIN.
Kuulin tästä kaikesta juuri silloin kun Nepalin maanjäristys oli vuorokauden vanha ja uutta järistystä odotettiin pääkaupungin kaduilla - ulkosalla. Äidin kertoman mukaan siellä istui myös Sara, raskaana, kolmivuotias poikansa kainalossaan. Hän odotti kriisilentoa Suomeen, pois tuhoutuneelta työmaaltaan.
Nepalin kriisistä tuli minulle näillä tiedoilla kuin tuttava ja juuri minulle räätälöity avustuskohde.
Kohteen valinta ei tietenkään sinänsä ole se oleellisin juttu vaan se, että ylipäätään muistamme itse kukin mennä ja tehdä - siis ettemme turru maailman hädälle.
Maailmammehan on kaiken aikaa täpötäynnä " yksiä  näistä vähimmistä".