Lähes joka kesä täällä metsätilalla istutetaan puuntaimia. Menneellä viikolla lähdimme valmiiksi laikutetulle hakkuuaukolle istutusputkien ja - vakkojen kanssa. Siellä metsänreunassa odotti korkea kasa pahvilaatikoita, joista jokaisessa oli satakunta kuusentainta. Yhteensä taimia oli kolmisentuhatta. Määrä tuntui kovin pieneltä, olimmehan muutama vuosi sitten istuttaneet samalla joukolla 15 000.
On aina kovin jännittävää, miten pienet kuusentaimet pääsevät kasvunsa alkuun. Niin monet vaikeudet saattavat tuhota lupaavan alun. Joskus kun katselemme jo metrisiksi selvinneitä pikkukuusia, mieheni ihmettelee, että miten on mahdollista, että juuri nämä kuusentaimet ovat selvinneet. Samalla seudulla hirvet ovat saattaneet katkoa latvat, myyrät ovat nakertaneet juuret poikki, kevään pakkanen on puraissut vuosikasvun tai helle on polttanut taimet karrelle.
Miksi sitten nämä pienet puut sitten ovat onnistuneet elämänsä alussa, ja nyt kasvavat ja kukoistavat?
- Etkö muista, vastaan mieheni ihmettelyyn. - Nämä kaikkihan ovat olleet siunattuja taimia. Jokainen joka on maahan istutettu, on saanut oikein yksilöllisen siunauksen.
Kannattaa elää rohkeasti siunauksen voimaan luottaen kaikilla elämän alueilla: töissä, harrastuksissa ja ihmisten kohtaamisissa. Siunaamista ei kannata väheksyä - eikä varsinkaan sitä, että kannamme läheisiä ja kaukaisempiakin ihmisiä Isän eteen ja pyydämme heille siunausta.
Silloin he onnistuvat suunnitelmissaan ja tehtävissään, he saavat elää turvassa ja terveinä ja lähtevät kutsun saatuaan kulkemaan taivastietä. Kaiken tämän hyvän takaa saattaa löytyä joku, joka rukoilee heidän puolestaan ja siunaa heitä.
Sillä siunaus todella toimii - jopa kuusentaimillekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti