Vaaleanpunaisia ja - sinisiä unelmia

Muutamia viikkoja sitten Sydän-Hämeen Lehdessä oli pälkäneläisen lukiolaisen Henriikka Hintikan runo, jonka saksin talteen. Tuntui, että lukiolaistyttö oli oivaltanut runossaan jotain sellaista, jota me paljon häntä vanhemmat ihmiset emme ole oivaltaneet tai ainakaan välittäneet ottaa tosissamme.
Kopioin Henriikan runon tähän.

Uskalla

Jos matkan on uskaltanut aloittaa,

sen uskaltaa saattaa loppuunkin.

Puolimatkaan jätetyt polut jaksavat jossituttaa ikuisuuteen.

Muutos alkaa rohkeudesta,

kierteitä ei katkaista valitsemalla samoja valintoja.

Aina voi jäädä tien sivuun ihmettelemään,

mutta muutaman vuoden päästä saattaa olla
 liian myöhäistä lähteä liikkeelle.

Jos ei uskalla tänään,

miksi uskaltaisi huomennakaan?
Elämää ei kannata jättää huomiselle.

Haluan rohkaista blogimme lukijoita miettimään omia unelmiaan. Onko elämässäsi jotain, jonka tekeminen on sinua aina kiinnostanut, mutta on jäänyt kuitenkin kokeilematta? Ehkä se on sellaista, jolla voisit itsesi lisäksi ilahduttaa läheisiäsi tai tuoda kunniaa Isällemme, joka on antanut meihin kaiken tekemisen ja luovuuden lahjan. Hän on lahjoittanut myös rohkeasta kokeilemisesta syntyvän ilon!
Isämme rakastaa sitä, että hänen antamansa lahjat laitetaan arkailematta käyttöön.
Ei anneta ihmispelon estää, vaan mennään täysillä eteenpäin!
Paavali kirjoittaa 2. Tim. 1:7 "Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen."

Kuvat ovat Freiburgin nykytaiteen museosta Peter Zimmermanin näyttelystä.
Lattiat ovat lasia, joiden sävy on otettu huoneiden seinillä olevista yhdestä tai kahdesta taulusta. Tuntui aivan siltä, kuin olisi kävellyt vaaleanpunaisessa tai -sinisessä unelmassa!