Talomme päädyssä kasvaa jalava. Alkukesällä se varisteli varmaankin miljoona siementä maahan - jopa niin, että välillä jouduin kahlaamaan kahisevassa siemenmatossa. Taas kerran ihmettelin sitä, miten luonto on runsas ja tuhlaavainen - sellainen määrä tarpeettomiksi jääviä siemeniä! Kuitenkin jollakin siemenellä on mahdollisuus varttua eräänä päivänä korkeaksi, komeaksi, pilviä hipovaksi puuksi.
Sak. 4:10 (vanha käännös) muistuttaa: "Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän."
Jokainen uusi asia tarvitsee alkaakseen jonkun ajatuksen, sysäyksen, kutsun tai kaipuun. Ajatus voi tulla vaikkapa toisen ihmisen ohimennen heitetyistä sanoista kuten Salomen ja minun lähtiessä ensimmäistä kertaa Israeliin, Susanna-kaverini kysyi, miten aiomme pitää sieltä yhteyttä ystäviimme. Siitä kysymyksestä syntyi tämä blogi, jota olemme päivittäneet jo neljättä vuotta.
Kerron tässä myös ystäväni Elisabetin tarinan. Hän muutti muutama vuosi sitten tänne Keski-Suomeen ja mietti pitkään. seurakuntaan liittymistä. Hän kyseli rukoillen, olisiko hänelle mahdollisesti jokin tehtävä siellä. Kun maahanmuuttajia alkoi sitten tulvia viime syksynä Suomeen, hän alkoi pohtia, mitä voisi tehdä heidän parissaan. Kevättalvella hän alkoi pitää muutaman seurakuntansa naisen kanssa maahanmuuttajanaisille tarkoitettua kielikerhoa. Kerhossa kävikin sitten joukko vastaanottokeskuksen naisia muutaman kuukauden ajan.
Kun toukokuu koitti, kielikerho vietti kevätjuhlaa seurakunnan tiloissa. Juhlaan oli kutsuttu naiset perheineen, tarjolla oli jokaiselle jotakin: ohjelmaa, herkuttelua, leikkiä ja tutustumista.
Väkeä tilaisuuteen saapui 70 henkeä - myös monia miehiä!
Ovipielessä oli tietoa seurakunnan toiminnasta sekä evankelioivaa materiaalia, jota sai vapaasti ottaa. Moni kävijä tarttuikin lähtiessään tarjottuihin esitteisiin.
Pienten alkujen päivät ovat todella merkittäviä. Ollaanpa tarkkana, pidämmekö kädessämme pientä siementä, josta voisi kasvaa suuri puu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti