Pikku paimen

Terveiset täältä Parikkalasta, Oronmyllyn kurssikeskuksesta - hepreankielen kurssilta. Kuuntelen täällä kiltisti opettajani opetuksia, joita säestää pikantisti tämän alueen läpi virtaavan kosken kohina (Oronmylly!) Kesken opetuksen putkahti tänään jostakin mieleeni eräs hupsu uutinen, jonka luin jo alkukesällä netistä. Se meni suunnilleen näin:  
" Espanjalainen paimen nukahti laumaansa vartioidessaan ja 1300 lammasta pötki hänen unensa aikana pakoon. Nyt on paikalliset poliisivoimat hälytetty niitä etsimään."
Niinpä niin. Paimen otetaan karjalle mm. juuri tuon vuoksi, ettei lauma karkaa.

Olen muutama vuosi sitten kirjoittanut erään uusmaalaisen maakartanon historiikin, ja tutkiessani sitä lähinnä olevan kaupungin, Uudenkaupungin historiaa, löytyi sieltä tietoa myös 1700-luvun kaupunkilaiselämästä. Silloisen kaupungin asukkailla oli piharakennuksissaan myös karjaa; sikoja, kanoja ja lampaitakin. Sikoja varten perustettiin oikein virkakin: sikojenrengastajan virka. Siat saivat nimittäin kuljeskella vapaana pitkin katuja ja ongelmalliseksi ne muodostuivat siksi, että ne tonkivat kärsällään katukiveyksiä, etsien niiden alta (ehkä) matoja? Siksipä siat piti rengastaa, jonka jälkeen kaivaminen oli niille mahdotonta. Mutta lampaat vei jokainen perhe aamusella kaupunginportille, missä yhteinen paimen niitä odotti. Hän vei koko katraan kaupunkia ympäröiviin metsiin ja illalla kukin perhe haki taas lampaansa omiin suojiinsa. Paimenen työ oli tuolloinkin vastuullista - lampaathan eivät olleet hänen omiaan.

Daavid taitaa olla se paimen, jonka me kaikki alakoulun uskontotunneilta muistamme. Hänen aikanaan työ on ollut vastuullisuuden lisäksi myös vaarallista, sillä niillä seuduilla oli tuolloin myös petoeläimiä, jotka saattoivat hyökätä lauman - ja miksei myös paimenen itsensä kimppuun.
Muistan jostakin lukeneeni, että paimenen työ oli tuolloin aliarvostettua ja teetettiin siksi usein orjilla, naisilla tai jollakin halveksitulla perheenjäsenellä. Mutta koska nimi Daavid tarkoittaa 'rakastettua', ei syy hänen kohdallaan voinut olla halveksunta vaan pikemminkin se, että hän oli perheen kymmenestä lapsesta nuorin.
Tästä beetlehemiläisestä Daavidista - 'Rakastetusta' - tuli aikanaan Juudean rakastetuin kuningas.
Hoosianna-hymnissä taas laulamme sydänten kuninkaasta, Jeesuksesta - " Hoosianna, Daavidin poika..."
Jeesus itse kutsui itseään hyväksi paimeneksi - ja meitä seuraajiaan 'lampaikseen'." Psalmeista ehkä rakastetuimman (psalmi 23) nimikin on: " Herra on hyvä paimen".

Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään,
virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
Hän virvoittaa minun sieluni.
Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa
en minä pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani;
sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.

Sinä valmistat minulle pöydän
minun vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet minun pääni öljyllä;
minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua
kaiken elinaikani; ja minä saan asua
Herran huoneessa kaiken elinaikani".

Akvarellini:
Pieni paimen - Martta Wendelinin maalauksen mukaan. 3-vuotias tyttärentytär kyllä ilmoitti, ettei kuvassa ole lammasta, vaan kameli?