Olin kutsunut ystäviäni näin joulun alla kahvittelemaan. Olin paistanut torttuja, levittänyt pöydälle punaisen pöytäliinan ja kynttilät lepattivat tuikkualustoissaan. Aivan itsestään keskustelu kääntyi siihen, mikä luo kullekin joulun tunnelman.
Hannele aloitti: - Kun olin lastenkodissa harjoittelemassa, niin työvuoroni venyi aattoiltaan. Kun sitten saavuin kotiin, kiskaisin oven auki ja kinkun tuoksu hulvahti vastaani, niin huudahdin: "Täällä on joulu!" Tuoksut ovat minulle tosi tärkeitä.
- Minulle joulu tulee käsillä tekemisestä. Tykkään leipoa pipareita ja askarrella nättejä kortteja ja joulupaketteja, Eeva kertoi.
Nyökyttelimme, sillä olimmehan nähneet monia hänen jouluisia luomuksiaan.
- Minusta taas on mukava katsella jouluvaloja, Aune sanoi. - Vaikka minä en itse niitä jaksa ripustaa, niin vastakkaisella parvekkeella on jo nyt kauniit valot, jotka näkyvät meillekin.
Valo pimeyden keskelle - siinä tiivistyy jo joulun sanoma.
- Minä rakastan joulukuusta, sanoin. - Muistan jo lapsena, kun tulimme joulusaunasta pimeän pihan poikki pirttiin, jonka keskellä tuoksui ja säteili huoneenkorkuinen joulukuusi kaikessa loistossaan, se tuntui todella sykähdyttävältä.
- Minä kyllä tykkään jouluruuista, Anni sanoi. - Vaikka lapsuudesta muistankin sen ristiriidan, mikä syntyi siitä, kun äiti teki itse kaiken ja oli sitten väsynyt.
- Silloin ei ollut pakastimia, eikä kaupoistakaan saanut valmista, mietin.
Aune alkoi kertoa: - Poikani perhe asuu isossa maalaistalossa. Jouluksi sinne kokoontuvat vaimon 11 sisarusta puolisoineen ja lapsineen. Lapset juoksevat rappuja ylös alas ja huoneesta toiseen. Kerran yksi siskoista huokasi tyytyväisenä, että olisipa aina joulu. Katsoin silloin tuon ison perheen mummoa, joka oli kaiken valmistanut, että mitähän mummo sanoo. Mutta mummo ei sanonut mitään, hän tuijotti vain poissaolevana eteensä. Hän oli niin uupunut.
- Niin, jotkut mummut joutuvat tosi koville, kun valmistavat joulua suvulleen, että jokaisella olisi joulumieli, sanoin. - Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei Jeesus käskenyt meitä viettämään syntymäpäiväänsä. Hän pyysi meiltä jotain aivan muuta.
Oltiin hetki hiljaa ja varmaan mietittiin, mitä kehotuksia sieltä Raamatusta Jeesuksen puheista löytyy.
Lopulta Hannele vielä sanoi: - Kyllä kaikkein parasta kuitenkin on, kun pääsee jouluaamuna kotipitäjän joulukirkkoon. Kaikki on niin tuttua: alttaritaulu, katto, seinät, saarnatuoli ja ihmiset ympärillä. Siellä tuntuu, että kaikki puhuu joulusta.
Taas kaikki kauniit muistot,
mun tulee mielehen,
lumivalkeat pellot, puistot ja juhla Jeesuksen.
Ani aikaisin puku parhain
ylleni puettiin,
oli kirkossa oltu varhain,
nyt Sanaa luettiin.
Viljo Kojo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti