Oodi rairuoholle.

Magdaleena kertoi edellisessä blogitekstissään Jerikon ruususta. En halua olla 'pekkaa pahempi', mutta pitäydyn kotoisesti - näin pääsiäisen lähestyessä - keväiseen rairuohotraditioomme.

Nuorin lapsenlapsemme on kulkea linkuttanut nyt jo kuusi viikkoa kipsi jalassaan. Aika on pitkää pienelle, jos ei pääse muiden kanssa päiväkotiin kirmaamaan, eikä kokemaan kevään tuoksuja.
Täällä mummilassa ollessaan olemme yrittäneet ideoida hänelle aina jotakin erikoista ja aivan omaa puuhastelua - ja eräänä päivänä oli sitten rairuohon istutuspäivä.  Kaiken sai nelivuotiaamme tehdä (ohjeitteni mukaan) aivan itse.
Mummolapäiviä odotettiin, koska oli jännittävää seurata olivatko pienet piipot jo kurkistelemassa mustan, kostean mullan alta. Ne hänen itsensä istuttamansa!!
Viikonlopun alla oli  syytä kastella multa erityisen hyvin, mutta silti - maanantaina nelisenttiset hennot korret olivat aivan 'taittania'. Itkuksi pisti tytöllä. Olin itse ollut matkoilla ja aurinko oli posottanut ikkunalaudalle niin voimallisesti, että kosteus ei purkissa ollutkaan riittänyt.
Alkoi rairuohon tekohengitysoperaatio. Vettä ja saksilla niksuttelua. Sitten totesin, että nyt on tehty kaikki mitä voidaan ja mummi uskoo, että kyllä ne siitä...Iltapäivävideota etsiessään olohuoneesta kuului seuraavaa supinaa: " Ritva-mummi on kertonut, että kukille kannattaa jutella. Ne tykkää siitä. Mutta minä tiedän vielä paremman konstin. Minä laulan minun rairuohoilleni jonkin kauniin laulun."

Ja niin hän myös teki. Kuvassa taistelun tulos.
Minulla on muutamia ystäviä, jotka ovat jo pitkään olleet henkisesti yhtä 'taittanana' kuin tuo ruohomme ja olen useaan kertaan päättänyt lopettaa turhalta tuntuvan taistelun heidän 'päänsä nostamiseksi.' Jumalan virta kun olisi aina raikasta ja uudistavaa vettä täynnä.
Rairuohovauvat älyävät juoda, mutta voi meitä ihmislapsia.
Näännymme ylpeyttämme täyden vesiastian äärelle.
En kyllä voi itsekään leveillä. Sama oli käydä kerran minullekin.
Mutta se hengellinen laulu, jota Magdaleena käytti edellisessä kirjoitelmassaan, sopii nyt ihanasti tähän minunkin juttuuni - eli Peleg Elohim - Lähde Jumalan:

Lähde Jumalan pulppuaapi, virta Herran täynnä on.
Kuivan erämaan, saa se kukkimaan,
minne saapuu matkallaan...