Sivut

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Aamuvarhaisella kerran...

Meidän eteisessämme on Golgata-aiheinen, melko suurikokoinen maalaus. Saimme sen erään tunnetun muotokuvamaalarin jäämistöstä sen vuoksi, ettei kukaan suvun jäsenistä sitä huolinut. Se saattoi olla vaikka pienoismalli jonkin kirkon alttaritauluksi ja meidän mielestämme se on arvokas ja kaunis. Saimme sen lahjaksi kyseisen taiteilijan tyttäreltä joka tiesi, että me annamme sille arvoa.

Eräänä varhaisena aamuna, kun kömmin huoneestani eteisen läpi painamaan kahvinkeittimen nappulaa - jähmetyin tämän taulun eteen. En ymmärtänyt enää yhtään mitään. Suuresta taulusta näkyi vain tuo kuva, jonka olen liittänyt tähän blogiini. En pystynyt selvittämään mitenkään tätä mysteeriä. Mistä valo tuli?
No mutta -
tässä rajatussa kuvassa oli kuitenkin koko pääsiäisen ydinsanoma. Jeesuksen runnellun, ristille kohotetun käden suojassa kyyhöttää ilmeisesti rohkea Magdaleena, joka rakasti Jeesusta paljon; olihan Jeesus pessyt hänen suuret syntinsä putipuhtaiksi (kuten myös minun).

Minun työnimeni tässä blogissa on Salome. Nyt on hyvä hetki kertoa tämän nimen historia. Lojuessani kerran olohuoneen sohvalla, ruinasin Isältä saada tietää, mitä naistyyppiä minä Raamatussa mahdollisesti edustan. Tiedosta olisi hyötyä sen vuoksi, että voisi varoa joitakin 'ansoja', johon kanssasisareni oli persoonallisuutensa johdosta 2000 vuotta sitten astunut. Vastaus tuli välittömästi:" Sinä olet Salome."
Kun ystäväni Maija tämän kuuli kimpaantui hän (leikisti) - ja sanoi, että hänkin haluaa olla joku heistä. Tiesin heti kuka, ja laukaisin:" Sinähän olet Magdaleena", mutta siitä hän hermostui ja ilmoitti, että "ei käy, se on liian iso nimi minulle." Se hän nyt sitten kuitenkin on, ja sillä sipuli.

Nyt tämän pääsiäisen alla kysyin Magdaleenaltani mitä hän tarkoitti sanoessaan silloin joskus, että  nimi on hänelle liian iso. Nyt hän sen kertoi ja sanoi, että häntä on jo pikkutytöstä asti itkettänyt se kohtaus puutarhahaudalla, missä Maria kysyy puutarhassa aamuvarhaisella käyskennelleeltä mieheltä, luullen häntä puutarhuriksi, että " minne olette hänet panneet", kun raskas kivikin oli hänen ihmeekseen siirretty pois ja hauta oli tyhjä.
Silloin käytiin yksi maailmanhistorian suurimmista vuorokeskusteluista, jossa Jeesus sanoi hellästi: "Maria". Seuraavaksi kuulemme Marian sanovan: "Rabbuuni"(=opettanija).

Näin Hän sanoo myös meille. Kutsuu meitäkin nimeltä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti