Aamulenkillä koirani kanssa törmäsin outoon, lähes mahdottomaan näkyyn: jäiselle polulle keskellä metsää oli ripoteltu punaisia ruusunlehtiä!
Pääsiäisen sanoma puhuu myös siitä että mahdoton tulee mahdolliseksi.
Kukaan Jeesuksen lähimmistä ei osannut kuvitellakaan, että Jumala vielä puuttuisi tapahtumien kulkuun, kun Jeesus oli kuollut ja lepäsi haudassaan. Opetuslapset olivat epätoivoisia ja peloissaan. Kaikki oli heidän mielestään ohi ja menetetty.
Kuitenkin näkymätön tuli näkyväksi, inhimillisestä näkökulmasta olematon olevaiseksi, antimateria konkeretisoitui puhtaaksi voimaksi, kun Jumalan enkeli laskeutui taivaasta ja vieritti raskaan kiven haudan suulta.
Jeesus on, ja voi tänäänkin tulla kaiken sen keskelle, johon me emme uskoisi koskaan helpotusta ja ratkaisua tulevankaan. Hän voi astua pelon, rakkaudettomuuden, pettymysten, hylkäämisen, sairauden ja kuoleman kauhun keskelle.
Mikä sitten on oma osuuteni? Varmaan se, että minun on lopetettava kaikenlainen parkuminen ja hötkyily, odottaa vain rauhassa, mitä Jumala tekee, kuinka hän toimii ja luottaa hänen aikatauluunsa.
Minun täytyy antaa Jumalan olla Pyhä.
Jes. 64 pyytää jylhin sanoin.
Oi, jospa sinä halkaisisit taivaan ja astuisit alas,
niin että vuoret järkkyisivät sinun edessäsi,
niin kuin risut leimahtavat tuleen,
niin kuin vesi tulella kiehuu,
että tekisit nimesi tunnetuksi vastustajillesi
ja kansat vapisisivat sinun kasvojesi edessä,
kun sinä teet peljättäviä tekoja,
joita emme odottaa voineet!
Oi, jospa astuisit alas, niin että vuoret järkkyisivät sinun edessäsi!
 |
| Lapsenlapsen piirtämä pääsiäisenkeli Toivotamme blogimme lukijoille iloista ja siunattua pääsiäistä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti