Pienin porukasta ei uskaltanut laskea liukumäestä. Hän kiipesi ylös huimiin korkeauksiin ja tuli uudelleen ja uudelleen portaita pitkin alas ja totesi: "En uskalla."
Pari ritaria katseli tätä näytelmää hurjan mäen juurelta ja ilmoittivat sitten pelkäävälle pikkuprinsessalle, että nämä ritarit tulevat apuun.
Upea teko heiltä että huomasivat. Ensi laskun jälkeen se sujui nimittäin jo yksinkin.
Minä tunsin saaneeni tästä opetuksen:
- Pidä silmät ja korvat auki, jotta heti huomaat missä voit olla lähimmäisellesi, tai kaukaisemmallekin avuksi.
Epäitsekkäät teot noteerataan tuolla yläilmoissa ja sinne ne myös tallentuvat.
Luin eräästä rukouskirjasta hauskan opetuksen. Kun me kohtaamme jonkun oikein väkevän ja omissa silmissämme hurskaan hengenmiehen (-naisen) - ajattelemme herkästi, että tuolle uskovalle on jaeltu voimaa ja viisautta enemmän kuin meille tavallisille taivaantien tallaajille.
- Näin ei tietenkään ole, vaan kuvainnollisesti voidaan ajatella, että meillä kaikilla on ikään kuin oma 'pankkitili' taivaassa, ikään kuin varastohuone, jonne kerätään pääomaa tavallisina arkihetkinä. Tämä pääoma karttuu kiitoksistamme ja täytetyistä lupauksistamme.
Ja - ellemme kykene tekemään suuria, niin kootkaamme edes pieniä asioita sinne hengellisen elämämme varastohuoneeseen.
Täten kertyy 'tilillemme' sitä pääomaa, mistä saamme hädän hetkellä ammentaa.
Ps. 50: 14-15
Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle. Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin Minä tahdon auttaa sinua."
Paradoksi: Teoilla ei mennä taivaaseen, mutta usko ilman tekoja on kuollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti