Sivut

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Missä olet, ystäväni?


Tieto Salomen kuolemasta tavoitti minut, kun ajoimme huikean kauniin lumisen maiseman halki. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Tien molemmin puolin näkyi lumipeitteisiä kumpuilevia peltoja ja järvenselkiä, joissa auringonsäteet leikittelivät lumikiteillä muuttaen ne säteileviksi timanteiksi.
Kaikki oli niin kaunista, mutta yhtä äkkiä maailmani oli kovin tyhjä.
Puristin kännykkää kädessäni ja mieleen nousi kysymys: - Missä olet, ystäväni?

Samanlainen huudahdus oli kohonnut myös Salomen tyttären ajatuksiin, kun hän oli nähnyt äitinsä, josta elämä oli hetkeä aiemmin paennut.
- Missä olet,  rakas äiti?

Sekä Rebekka-tytär ja minä löysimme kumpikin toisistamme tietämättä huhuiluumme saman vastauksen.

Kun Jeesus oli ristillä kahden pahantekijän välissä, niin toinen heistä pilkkasi Jeesusta, mutta toinen moitti pilkkaajaa ja sanoi: - Meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa. Sitten hän sanoi Jeesukselle: - Muista minua, kun tulet valtakuntaasi.
Jeesus vastasi:  - Totisesti, jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.

Jo tänään! Paratiisissa!!!

Ihmisessä on kolme eri osaa: ruumis, sielu ja henki. Ruumis on se, mikä rappeutuu, kuolee ja aikanaan nousee ylös.
Sielu on se osa meitä, joka touhuaa ja tekee nykyisessä ruumissamme päätökset. Meidän henkemme tila riippuu sielusta, siksi hengen onkin kehotettava sielua toimimaan oikein.
Henki ja sielu eivät kuole, vaan jatkavat olemistaan kuoleman jälkeen.
Henki palaa Jumalan luokse, se on hänen lahjoittamansa armon ja lohdutuksen henki.

Jeesus huusi kuolemansa hetkellä Isälleen: - Sinun käsiisi minä annan henkeni! Luuk. 23:46

Paavali oli niin valmis siirtymään Jumalan luo, että hän sanoi olevansa kahden vaiheilla. Hän halusi lähteä täältä ja päästä Jeesuksen luo, sillä se oli hänen mielestään kaikkein parasta. Kuitenkin hän sanoi, että seurakunnan vuoksi olisi parempi, että hän jäisi eloon. Fil. 1

Kun Stefanosta kivitettiin, ja hän oli kuolemaisillaan, hän rukoili, että Herra Jeesus ottaisi hänen henkensä vastaan. Hän oli varma siitä, että hänen henkensä siirtyy suoraan Jeesuksen luo. Apt. 7

Rebekka-tytär ja minä saimme lohdutusta sanoista, että Salome oli  päässyt Jeesuksen luokse, että hän oli  paratiisissa lepäämässä kaikista vaivoistaan.

Meidän kirkossamme opetetaan kovin vähän elämästä kuoleman jälkeen. Kaikki ihmiset ovat kuitenkin hyvin kiinnostuneita ja haluavat tietää, mitä  ihmiselle tapahtuu kuoltuaan. Raamatusta löytyy yllättävän paljon tietoa kuolemanjälkeisestä elämästä.
Ajattelen kirjoittavani muutaman blogipäivityksen näistä kuolema-ajatuksista, sen mitä niistä itse ymmärrän. Aihe on kyllä vaikea, ja näistä asioista ollaan montaa mieltä. Haluaisin kuitenkin jakaa kanssanne kuluneen viikon pohdintojani.





1 kommentti:

  1. On suurenmoista ja lohduttavaa tietää vastaus kysymykseen "Missä olet?". Siellä, missä elämä jatkuu. Sillä:Ei yksikään, joka ELÄÄ ja USKOO MINUUN, IKINÄ KUOLE! Näin sanoo JEESUS ja jatkaa: Uskotko sen?
    Salome-ystävävä sai ottaa uskon askeleen Jeesus-ovesta (Joh.10:9)sisälle sinne, mistä meillä on vain hämärä aavistus. Mutta Salome tietää jo ja hänen ilonsa on ylitsevuotava.
    Tämä ihana totuus lohduttakoon sinua, Magdaleena ja teitä kaikkia, joita Salome rakasti ja jotka rakastitte häntä. (Elisabet)

    VastaaPoista