Minäkin innostuin tähän villitykseen mukaan, kun molemmat tyttärenikin heiluttivat innolla puikkoja. Itse en ole koskaan ollut mikään puikkoniekka: vastasyntynyt villapaita on elämäni ensimmäinen kuten kirjoneulekin! Voin kuitenkin suositella puseron neulomista. Se on yllättävän helppoa - jos osaat kutoa villasukan, osaat puseronkin - se on rentouttavaa ja meditatiivista. Ajatukset voivat levollisina vaellella silmukoiden joutumisen tahdissa. Voi vaikkapa rukoilla.
Puseron mallia seuratessani ajattelin Jumalan meille antamaa elämän käsikirjoitusta. Jumala on antanut meille elämänohjeet, joita noudattaa. Johannes kirjoittaa: Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä. 1. Joh. 2:3
Käskyistä puhuminen saattaa nykyajan ihmisen mielestä tuntua kovin ankaralta ja rajoittavalta. Jumalan tahdon mukainen elämä on kuitenkin ilmoitettu hänen koko Sanassaan, johon myös käskyt sisältyvät.
Jeesus sanoo Joh. 15:3 Te olette jo puhtaat sen sanan kautta kautta, jonka olen teille puhunut.
Jumalan Sana antaa meille sen kokonaiskuvan, mallin, jonka mukaan ihmisten pitäisi pyrkiä elämään. Kaikki käskythän voidaan asettaa kaikkein suurimman ohjeen alle, joka kehottaa rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestä, kaikella ajatuksella ja mielellä ja lähimmäistä niin kuin itseä.
Vain Jumalan lähellä eläminen voi antaa voimaa näihin kahteen elämäntapaan, Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen. Itse emme edes pysty siihen, vain häneltä saamme näkökulman, voimaa, halua ja tekemisen iloa molempiin.
Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella tullut täydelliseksi. Tästä me tiedämme olevamme hänessä. 1. Joh.2:5
Kuvassa puikoilta juuri pudonnut villapaita, joka on vasta menossa viimeistelevään villanpesuun. Neuloja oli vaan niin malttamaton ja innostunut 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti