Olopäivillä

Seurakunnassamme on järjestetty jo vuodesta 1972  Olopäiviä.
Päivä tarkoittaa useamman tunnin mittaista keskellä päivää tapahtuvaa kokoontumista, jonne vanhemman väen on helppo tulla. Päivään osallistuminen on toki nuoremmillekin sallittua, jos se vain aikatauluun sopii.
Olin eilen mukana Pälkäneen Seitsyen leirikeskuksessa tällaisessa Olopäivässä. Päivä alkoi lipunnostolla ja pihamaalla tapahtuvalla aamuvoimistelulla. Sisällä aamu jatkui pastori Juha Kankariston pitämällä hartaudella. Hän piristi läsnäolijoita tekemällään musiikkivideolla, jossa hän itse esiintyi pitkätukkaisena, käkkäräpäisenä kitaristina. Se huvitti kuulijoita, koska muutos papin nykyiseen asialliseen hahmoon oli melkoinen.

Seuraavaksi kuulimme paikallisen kasviasiantuntijan esityksen Pälkäneen ja Luopioisten alueen kasveista. Ihmisiä kiinnostavat aina erikoisuudet. Luopioisista löytyykin Kukkia-järvestä ormio-niminen vesikasvi sekä Pälkäneeltä Kanadasta kotoisin oleva sammakonkello. Molemmat kasvit ovat erittäin harvinaisia.


Lauluhetkessä lauloimme kanttori Ritva Huomon johdolla virsikirjan uusia raikkaita ja sykähdyttäviä  virsiä kuten irlantilaista alkuperää olevan 923 Silmäni aukaise, Jumalani, kaikki muu turhaa on rinnallasi.

Päivään sisältyi vielä mietiskelypolun kiertäminen. Polun pysäkeillä pysähdyttiin miettimään tekijöitä, joilla voisi vaikuttaa omaan hyvinvointiin huomaamalla hyviä ja myönteisiä asioita.
Sisätiloissa oli mahdollisuus myös ovikoristeen askartelemiseen.
Ja Olopäivän ruoka ja kahvileipä olivat tietysti aivan erinomaisia! 

Kuuntelemme puhetta paikallisista kasveista.

Olopäivät-organisaatio liittyy seurakunnan diakoniatoimintaan, josta diakoniatyöntekijät Päivi Giren ja Virpi Kangasniemi kertoivat pitämällä leikkimielisen tietokilpailun. Diakonian pohjana on Jeesuksen esimerkki siitä, miten hän kohtasi ihmisiä. Viime sunnuntain aiheena oli kirkossa Lähimmäinen ja Jeesuksen kertoma vertaus rosvojen hyökkäyksen kohteeksi joutuneesta miehestä Jerikon tiellä. Vertaus puhui siitä, miten kaikki rodusta tai yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta ovat lähimmäisiämme. Vaikka seurakunnassa diakoniatyötä varten on erityisiä diakonissan ja diakonin virkoja, kirkkolain mukaan diakoniatyö kuuluu myös seurakuntalaisille. Myös heidän tehtävänsä on pitää silmänsä auki ja seurata lähiympäristönsä puutetta ja hätää.

Virkistystä tuotti myös Seitsyen leirikeskuksen kaunis luonto. Kuva saunarannasta

Olopäivän ohjelmaa

Magdaleenan  akvarelli  isovanhemmista  ihailemassa ensimmäistä kertaa lapsenlastaan.

Seurakunnassamme järjestetään kerran kuussa Olopäivä. Se tarkoittaa kiireetöntä viipymistä jonkin aiheen äärellä. Aluksi pidetään hartaushetki, parin tunnin kuluttua syödään. Ruokailun jälkeen jatketaan vielä yhdessäoloa. Lopuksi juodaan kahvit ja pidetään arpajaiset.

Tänään torstaina keskustelemme isovanhemmuudesta. Olen lupautunut vetämään keskustelua.
Vaikka kaikki eivät itse olekaan isovanhempia, jokaisella on kuitenkin ollut joskus isovanhempi. Kukaan ei ole asiassa ulkopuolinen. Niinpä voidaankin muistella sitä, minkälaista oli elämä mummojen ja pappojen kanssa, silloin kun olimme itse lapsia. Mitä silloin tehtiin, mitä heidän kauttaan opittiin, ja mitä jäi mieleen?

Keskustelemme myös siitä onko isovanhemmuus muuttunut. Kerron erään tutkimuksen mukaan eri tyyppisistä nykyajan isovanhemmista, ja voimme leikkimielellä miettiä, kuulummeko itse niistä johonkin ryhmään.

Voimme puhua isovanhemmuuteen kohdistuvista erilaisista odotuksista. Puhumme iloista, mutta myös siitä, ettei kaikki aina olekaan niin helppoa ja aurinkoista.

Toivottavasti isovanhemmat innostuvat kertomaan siitä, miten he kokevat oman isovanhemmuutensa, mitä kaikkea he puuhailevat lastenlastensa kanssa. Mielenkiintoista olisi kuulla, mitä asioita he pitävät tärkeinä, minkälaisia arvoja he haluaisivat välittää lastenlapsilleen.

Haluan keskusteluissa rohkaista isovanhempia näkemään oman elämäntarinansa arvon niin, että he haluaisivat jakaa nuoremmalle sukupolvelle kokemuksiaan, kertoisivat, mitä kaikkea heille elämän aikana on tapahtunut: jakaa iloisia, mutta myös surullisempiakin asioita. Niin nuoremmat voisivat tajuta, että vaikeistakin asioista voi kuitenkin selvitä.

Päivän lopuksi viivähdämme vielä hengellisissä asioissa. Timo Junkkaala sanoi kerran Syventymispäivillä, että jos iltarukous kodeissa loppuu, niin kristillisyys katkeaa siihen Suomessa.    -Olipa aika vahvasti sanottu!
Ehkä isovanhemmat voisivat omalta osaltaan olla rohkeita tuomaan lapsen elämään myös hengellisiä asioita esim. iltarukouksen lukemisessa. Toki asia täytyy puhua ensin selväksi lapsen vanhempien kanssa, ettei siitä synny ikäviä ristiriitoja.

Paljon meillä on Olopäivänä keskusteltavaa - odotan mielenkiinnolla, mitä tulemme jakamaan siellä toistemme kanssa.