 |
| Magdaleenan akvarelli isovanhemmista ihailemassa ensimmäistä kertaa lapsenlastaan. |
Seurakunnassamme järjestetään kerran kuussa Olopäivä. Se tarkoittaa kiireetöntä viipymistä jonkin aiheen äärellä. Aluksi pidetään hartaushetki, parin tunnin kuluttua syödään. Ruokailun jälkeen jatketaan vielä yhdessäoloa. Lopuksi juodaan kahvit ja pidetään arpajaiset.
Tänään torstaina keskustelemme isovanhemmuudesta. Olen lupautunut vetämään keskustelua.
Vaikka kaikki eivät itse olekaan isovanhempia, jokaisella on kuitenkin ollut joskus isovanhempi. Kukaan ei ole asiassa ulkopuolinen. Niinpä voidaankin muistella sitä, minkälaista oli elämä mummojen ja pappojen kanssa, silloin kun olimme itse lapsia. Mitä silloin tehtiin, mitä heidän kauttaan opittiin, ja mitä jäi mieleen?
Keskustelemme myös siitä onko isovanhemmuus muuttunut. Kerron erään tutkimuksen mukaan eri tyyppisistä nykyajan isovanhemmista, ja voimme leikkimielellä miettiä, kuulummeko itse niistä johonkin ryhmään.
Voimme puhua isovanhemmuuteen kohdistuvista erilaisista odotuksista. Puhumme iloista, mutta myös siitä, ettei kaikki aina olekaan niin helppoa ja aurinkoista.
Toivottavasti isovanhemmat innostuvat kertomaan siitä, miten he kokevat oman isovanhemmuutensa, mitä kaikkea he puuhailevat lastenlastensa kanssa. Mielenkiintoista olisi kuulla, mitä asioita he pitävät tärkeinä, minkälaisia arvoja he haluaisivat välittää lastenlapsilleen.
Haluan keskusteluissa rohkaista isovanhempia näkemään oman elämäntarinansa arvon niin, että he haluaisivat jakaa nuoremmalle sukupolvelle kokemuksiaan, kertoisivat, mitä kaikkea heille elämän aikana on tapahtunut: jakaa iloisia, mutta myös surullisempiakin asioita. Niin nuoremmat voisivat tajuta, että vaikeistakin asioista voi kuitenkin selvitä.
Päivän lopuksi viivähdämme vielä hengellisissä asioissa. Timo Junkkaala sanoi kerran Syventymispäivillä, että jos iltarukous kodeissa loppuu, niin kristillisyys katkeaa siihen Suomessa. -Olipa aika vahvasti sanottu!
Ehkä isovanhemmat voisivat omalta osaltaan olla rohkeita tuomaan lapsen elämään myös hengellisiä asioita esim. iltarukouksen lukemisessa. Toki asia täytyy puhua ensin selväksi lapsen vanhempien kanssa, ettei siitä synny ikäviä ristiriitoja.
Paljon meillä on Olopäivänä keskusteltavaa - odotan mielenkiinnolla, mitä tulemme jakamaan siellä toistemme kanssa.
