Hyvää juhannusta!

 

Lämmin kesäsade pesee pienten

kissankellojen kielet kirkkaansinisiksi.

 ylistystä Luojallensa.

Kuuletko, kuinka ne laulavat kuorossa,

puhtaasti ja kirkkaasti?

Kesän ylistystä,

Elämän ylistystä

- ylistystä Luojallensa!

E. Jokinen

Kesän kirkas huomen

Kun vuosia kertyy itselle, niin keväät ja kesät tuntuvat aina vain ihmeellisemmiltä.
Varsinkin juhannuksen ajan valoisuus, vihreys ja kukkaloisto tuntuvat aivan käsittämättömältä lahjalta.

Suurta rikkautta on ollut myös se, että olemme saaneet pitää viikon kaikkia seitsemää lastenlasta luonamme. Nyt juhannukseksi saapuivat myös heidän vanhempansa ja siskoni, joten juhlaväen määrä nousi 15:een.
Onhan siinä toki ollut miettimistä, miten porukkansa syöttää ja juottaa. Ruokaa on pitänyt raahata kassikaupalla 20 km:n päässä olevasta kirkonkylän "lähikaupasta".

Omaa rauhaa ei tässä vilinässä ole paljoakaan, nytkin kirjoitan tätä päivitystä ikivanhan pesukaapin, komuutin, kulmalla. Kuvan päivänkakkarapolkua vaeltava viisivuotias nukkuu vieressäni kinttu heitettynä jalkani yli. Tyttö on hieman kuumissaan, hiki on liimannut suortuvan poskelle, sillä  ruskealaikullinen koira on painautunut tiiviisti  lämmittämään hänen kylkeään. Kolme muuta pientä lasta pelaa lattialla muistipeliä. Teinitytöt lojuvat sohvalla ja lukevat puhelimiltaan vaahtokarkki-suklaakakkureseptejä. Ja aikuiset istuvat  keittiöpöydän ympärillä silppuamassa salaatteja nauraen omille jutuilleen.

Kiitollisuus elämän värikkyydestä, rikkaudesta ja kauneudesta täyttää mielen, kun ajattelen tämän vuoden juhannusta.
Olen hyrissyt itsekseni vanhaa kesälaulua, jonka haluan nyt jakaa lukijoillemmekin.

Sunnuntaiaamuna

On kesän kirkas huomen ja suvi sunnuntain,

ei liiku lehti tuomen, on lintunenkin vait!

Vienosti kukkii pellot, ja vaarat vihannoi,

ja hartaat aamu kellot vain rauhaa, rauhaa soi!

Kuin pyhäin juhasaatto käy soinnut yli maan,

tää on kuin päivän aatto sen suuren autuaan.

Se luopi tyynen mielen väreilyyn hiljaiseen,

saa sanattomaks´ kielen ja silmään kyyneleen.

                                                säv. Hjalmar Backman ja sanat Simo Korpela

Juhannustunnelmia

Virrestä 574

On kaunis synnyinmaamme
maat, metsät, järvet sen.
Me Luojan töitä saamme
katsella kiittäen.
Taas lauhat tuulet soittaa
urkuja hongiston
ja Herraa kunnioittaa,
hän kaiken Luoja on.

Oi, kuulautta taivaan,
ei yötä ollenkaan!
Luot, Herra, työhön vaivaan
katseesi laupiaan.
Näin siunaat kylvötyömme
ja korjuun kypsän suot,
jaat leivän jonka syömme,
ja mieliin toivon luot.

Maan lapset tunnustamme,
me emme ansainneet
lahjoja vaivallamme,
armosta kaiken teet.
Nyt armon kerjääjinä
me samme iloita,
helteessä nääntyvinä
huokaamme toivosta.

Annathan taivaassasi
sen suven autuaan,
kun, Herra, lapsiasi
käyt maasta noutamaan.
Nyt kansasi on tuhkaa
päiväsi polttamaa.
Ei siellä syksy uhkaa,
ei sinne talvi saa.


Toivotamme kaikille blogin lukijoille juhannuksen iloa, lepoa ja leppoisaa yhdessäoloa!

Iloista juhlaa

 Mucha-tyyliin piirtämäni tanssiva ja soittava tyttö

Suomi on aloittanut auringossa ja luvatussa helteessä keskikesän juhlan vieton. Juhannus on yksi juhlista, joihin suomalainen vuodenkierto rakentuu joulun ja pääsiäisen ohella. Se on kuin yksi vuoden kivijaloista.

Valkoiset ruusut ja ovipieleen pystytetyt koivut, pihanurmikolla hulmuavat ja kiljahtelevat lastenlapset, aikuiset lapset istumassa ja juttelemassa piirissä valoisassa kesäyössä, samalla kun vävyt vahtivat grilliä ja kantavat  lautasellisittain grilliherkkuja. Tästä hellyttävästä näystä  minun juhannukseni muodostuu.

Israelissa vuodenkierto rakentui Jeesuksen aikana ja perustuu vieläkin uskonnollisiin juhliin. Jo viikoittainen sapatti on yksi juhla, jota varten juutalaiset pukeutuvat parhaimpiinsa ja hiljentyvät, niin että se näkyy ja tuntuu yhteiskunnassa. Parhaillaan Jerusalemissa keskustellaan sapattisääntöjen löysentämisestä, että turistien olo sentään helpottuisi. Seisova liikenne on melko hankala juttu!

  Häät olivat israelilaisista perhejuhlista suurin, niiden viettämisestä kerrotaan Raamatussa vertauksia tai tapahtumia.  Muistamme varmaan Kaanaan häät, miten siellä viini loppui, ja kuinka häävieraaksi kutsuttu Jeesus muutti veden ensiluokkaiseksi viiniksi. 

Viime sunnuntain saarnatekstin lopussa (Luukas 15: 8-10) on kuvaus naisesta, joka pitää improvisoidut juhlat, joihin hän kutsuu ystävänsä ja naapurin naiset. Hän on kadottanut otsaripaansa kuuluvan hopearahan. Itämailla tällainen otsaripa oli häälahja, se oli samalla naisen kukkaro sekä koriste. 

  Kadonneen rahan etsiminen on vaivalloista: nainen sytyttää sitä varten lampun ja lakaisee huoneen nurkasta nurkkaan huolellisesti. 

  Kun raha sitten löytyy, ilo on suuri. Lyhyessä kolmen jakeen mittaisessa kertomuksessa ilo toistuu kaksi kertaa. Kun nainen kutsuu ystävättäriään kanssaan juhlimaan, hän sanoo heille: - Iloitkaa kanssani!

Ja Jeesus tiivistää lopussa kertomansa, että näin myös Jumalan enkelit iloitsevat jokaisesta ihmisestä, kun tämä palaa takaisin Jumalan yhteyteen.

Ilo on pikku tarinan keskeinen sana. Toivotan lukijoillemme oikein iloista juhannusta!