Näytetään tekstit, joissa on tunniste kansainvälinen naistenpäivä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kansainvälinen naistenpäivä. Näytä kaikki tekstit

tiistai 9. maaliskuuta 2021

Naistenpäivän jälkimainingeissa


 


NAISEN LUOMINEN


Siinä vaiheessa, kun Jumala oli luomassa naista, hänellä oli menossa ylitöiksi jo kuudetta päivää. Paikalle ilmestyi enkeli ja kysyi: - Miksi sinä kulutat niin paljon aikaa juuri tähän tehtävään?

Jumala vastasi: - Olet kai nähnyt naisen rakennemääräykset? Hänen on oltava täysin pesunkestävä, mutta ei muovinen; hänessä on oltava 200 liikkuvaa osaa, joista kaikki uusiutuvia; hänen on pysyttävä käynnissä mustalla kahvilla ja ruuantähteillä. Hänellä on oltava syli, johon mahtuu kaksi lasta kerrallaan, mutta vatsan on kadottava naisen noustessa seisomaan. Hänen suudelmansa on parannettava kaikki vaivat polven naarmusta särkyneeseen sydämeen, ja hänellä on oltava kuusi paria käsiä.

Enkeli hämmästeli tämän luotavan yksilön vaatimusten määrää: - Kuusi paria käsiä! Ei kai sentään! 

Jumala vastasi: - Voi, eivät ne kädet ole mikään ongelma. Mutta kun äideillä pitää olla kolme silmäparia.

- Ja puhumme nyt siis koko ajan ihan standardimallista, enkeli tiedusteli?

Jumala nyökkäsi myöntävästi.

Enkeli yritti keskeyttää Jumalan touhut.  - Tässä on kyllä liikaa töitä yhdeksi päiväksi. Tee loput huomenna.

- Mutta kun minä en voi! Jumala vastusteli. Olen ihan juuri saamaisillani päätökseen tämän luomistyön, joka on niin lähellä omaa sydäntäni. Nainen pystyy jo parantamaan itsensä ollessaan sairas ja ruokkimaan perheensä.

Enkeli hivuttautui lähemmäs ja kosketti. - Oletpa sinä tehnyt hänestä pehmeän, Herra.

- Pehmeä hän kyllä on, mutta olen minä tehnyt hänestä kovankin. Et voi kuvitellakaan, mihin hän pystyy, Jumala sanoi.

- Pystyykö hän ajattelemaan? enkeli tiedusteli.

Jumala vastasi: - Ei ainoastaan ajattelemaan, vaan myös järkeilemään ja neuvottelemaan.

Silloin enkeli huomasi jotain, ojensi kätensä ja kosketti naisen poskea. 
 - Hupsista. Mallissasi näyttää olevan jotakin kosteaa! Sanoinhan minä sinulle, että yritit saada liikaa juttuja mahtumaan tähän yhteen kappaleeseen.

- Se on kyynel! Jumala sanoi. 
- Mikä tarkoitus kyyneleellä on? enkeli kyseli.

Jumala vastasi: - Kyynel on naisen tapa ilmaista iloa, surua, tuskaa, pettymystä, yksinäisyyttä, murhetta ja ylpeyttä.

Enkeli oli vaikuttunut.  - Sinä olet nero, Herra. Olet ottanut kaiken huomioon! He jättävät ostamatta uudet kengät itselleen, jotta heidän lapsensa saisivat kengät. He menevät lääkäriin pelkäävän ystävän seuraksi. He rakastavat ehdoitta. He itkevät ilosta, kun heidän lapsensa kunnostautuvat; he riemuitsevat, kun heidän ystävänsä saavat palkintoja. Heidän sydämensä murtuu ystävän kuollessa. He surevat perheenjäsenen menetystä, mutta ovat vahvoja vielä silloinkin, kun luulevat kaikkien voimiensa jo loppuneen. Ja he tietävät, että halaus ja suukko voivat parantaa särkyneen sydämen.






perjantai 8. maaliskuuta 2019

Eräs naistenpäivän tarina


Monissa Vanhan testamentin kertomuksissa puhutaan perheistä, aviomiehistä, vaimoista ja lapsista.
Muistamme Abrahamin vaimon Saaran, joka joutui kärsimään sen ajan naisen suurinta häpeää: hän ei onnistunut synnyttämään lasta. Niinpä hän turvautui epätoivoisena kepulikonstiin, hän tarjosi orjattarensa Hagarin miehelleen. Jonkin ajan kuluttua Saaran suunnitelma toteutuikin, kun Hagar alkoi odottaa lasta.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt onnellisesti, perhe-elämä alkoi pahasti takkuilla, Hagar muuttui niin ylimieliseksi Saaraa kohtaan, että Saara kuritti häntä ja Hagar joutui häntä pakenemaan. Tällä kertaa Hagar vielä palasi takaisin, mutta sitten syntyi vakava riita. Kun Saaran oma poika, Iisak, oli jo syntynyt ja hänelle pidettiin suuret pidot, niin Saara huomasi Hagarin pojan juhlissa ilvehtivän.

Tämä suututti Saaran niin pahasti, että nyt hän oli valmis ajamaan Hagarin poikineen lopullisesti tiehensä. Abraham oli tilanteesta kovin pahoillaan, mutta Jumala kehotti häntä noudattamaan Saaran mieltä. Hän lupasi, että Ismaelillekin kävisi vielä hyvin.

Raamattu kertoo tapahtumasta näin.
Aabraham nousi aamulla varhain, otti leipää ja vesileilin, pani ne Hagarin selkään ja lähetti hänet ja Ismaelin matkaan. Hagar lähti ja harhaili Beerseban autiomaassa.
Mutta kun vesi loppui leilistä, hän jätti pojan pensaan alle ja meni istumaan syrjemmälle, noin jousenkantaman päähän, sillä hän ajatteli: "Minä en kestä nähdä lapsen kuolevan."
Ja Hagarin istuessa syrjempänä, poika alkoi ääneensä itkeä.
Jumala kuuli pojan valituksen, ja Jumalan enkeli kutsui taivaasta Hagaria ja sanoi hänelle: 
"Mikä sinun on, Hagar? Älä ole huolissasi. Jumala on kuullut pojan itkun. Nouse, nosta poika maasta ja pidä hänestä hyvää huolta. Minä annan hänestä polveutua suuren kansan."
Ja Jumala avasi Hagarin silmät niin, että hän näki lähellään kaivon, ja hän meni täyttämään leilin vedellä ja antoi pojan juoda. 

Näin naistenpäivänä kertomus saa lohduttaa meitä, jotka olemme huolissamme tyttäristämme ja pojistamme. Enkeli lohduttaa, että Jumala on kuullut pojan itkun. Hän kuulee nykyäänkin lasten itkun, hän tuntee heidän pettymyksensä, pelkonsa ja surunsa.

Hän muistuttaa meitä myös omasta osuudestamme seuraavan sukupolven hoivaamisesta, että se varttuisi mahdollisimman tasapainoiseksi ja hyvinvoivaksi, vaikka monet uhkat vaanivatkin sen ympärillä. Taivaallinen Isä itse  kehottaa pitämään pojasta huolta. Huolenpito on jatkuva prosessi, joka ei lopu varsinkaan silloin, kun asiat eivät suju, nuori tuntuu olevan tavoittamattomissa ja tilanne jopa toivoton. Mutta juuri silloin välittämistä ja huolenpitoa erityisesti tarvitaan.

Pian Jumala avasi Hagarin silmät, niin, että hän näki lähellään kaivon, jonka vesi koitui pojalle ja hänelle itselleen pelastukseksi.

Tämän kansainvälisen naistenpäivän kysymys kuuluukin: mistä löytyvät elämämme kaivot?






Hyvää naistenpäivää kaikille blogin lukijoille!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Mikä nainen!


Tasan 30 vuotta sitten Irja Askola ja Anja Porio julkaisivat runokirjan Mikä Nainen.
Kun aloin selata kirjaa pitkästä aikaa tätä blogikirjoitusta varten, se tuntui yhä vielä puhuttelevalta ja ajankohtaiselta.
Kirja on jaettu kuuteen osioon, jotka tarkastelevat naisena olemista eri näkökulmista.
Ensiksi naiset puhuvat ulkonaisesta olemuksestaan ja ympäristön odotuksista. Seuraavaksi naista havainnoidaan yhteiskunnan jäsenenä. Sitten puhutaan miehen ja naisen välisistä suhteista. Kirkon ja seurakunnan naiskuvaa hahmotellaan Marian ja muiden Raamatun naisten kautta. Raskas jakso on toiseksi viimeisenä, sillä se kertoo naisista, jotka ovat joutuneet elämässään aivan liian lujille. Viimeinen osio  antaa kuitenkin toivoa ja kehottaa menemään rohkeasti naisena elämässä eteenpäin.
Kirja pohjautuu naisten kanssa käytyihin todellisiin keskusteluihin, jotka Askola ja Porio ovat muokanneet runomuotoon.
Kirjapaja on julkaissut kirjan 1985, ja sitä koristavat Ulla Rantasen naiseudesta kertovat piirrokset.

Jos löydät kirjan omasta hyllystäsi tai kirjastosta, suosittelen tarttumaan siihen.




Mitä elämässäsi muuttuisi 
siskoni
jos vähitellen alkaisit
puhella itsellesi ystävällisesti

kohtelisit kuin rakkainta ihmistäsi
kyselisit vointiasi
täyttäisit toiveitasi

Mitä elämässäsi muuttuisi
siskoni
jos vähitellen alkaisit
puhella itsellesi armahtavaisesti

kohtelisit itseäsi kuin
kunnioittamaasi ihmistä
arvostaisit piirteitäsi
hyväksyisit virheitäsi
etkä enää motkottaisi
huonommuuttasi
nalkuttaisi pesemättömistä pyykeistä
kirjoittamattomista kirjeistä
siivoamattomista komeroita
laiminlyödyistä vierailuvelvoitteista
lisääntyneistä liikakiloista

Mitä tapahtuisi
siskoni
jos alkaisit puhella itsellesi
kuin ystävälle

Irja Askola




Katson peilistä itseäni
liian pienet rinnat
liian leveä perä
liian suuri vatsa
liian paksut jalat
koko nainen lyhyenläntä

Kuka minut opetti halveksimaan
omaa ruumistani
Jumalan luomaa

Kiittäähän minun pitäisi:
tuuhea tukka
suloinen nenä
sopivat rinnat
pehmeä vatsa
kaareva lantio
säteilevät silmät
herkkä hymy

ja kädet
ja jalat
ja korvat
kaikki kauniita







Mielikuvitukseni ei edes
yllä kuvittelemaan
minkälainen olisi seurakunta
jossa ei näkyisi yhtään naista

missä olisi seurakunnan saleissa kaikuva 
naisten nauru
iloinen puheensorina
lämpö ja läheisyys

kuka kertoisi pyhäkoulussa Jeesuksesta
olisiko päiväkerhon syntyminen
ilman naisia ollut mahdollista

ketkä leipoisivat, kutoisivat,
keräisivät omista
pienistä tulistaan varoja kaukaisten
maiden nälkäisille ja sairaille
mistä löytyisivät diakoniapiirien 
uutterat kädet
joiden ansiosta monen vähävaraisen 
vuotava katto on korjattu
hätään joutuneen perheen erääntynyt
ruokalasku maksettu

puhumattakaan kanslisteista, lehtoreista,
siivoojista, toiminnanohjaajista,
nuorisotyöntekijöistä, emännistä ja
diakonian viranhaltijoista
kulkemassa ahdistuneen, kasvavan,
yksinäisen, vanhenevan, työtä tekevän
lähimmäisen rinnalla

kuinka monta prosenttia olisikaan
kirkossa kävijöiden määrä
jos naiset laskettaisiin luvusta pois.

Naistenpäivillä katson satapäisen
kirkkoon kokoontuneen naisten joukon 
hiljentymistä

kuka laskee esirukoukset
joilla he kantavat seurakunnan 
työntekijöitä
omaisiaan ja ystäviään

painan pääni minäkin
Teistä naisista 
kiitän Jumalaa

Anja Porio


Iloista, rohkeaa ja siunattua Naistenpäivää blogimme lukijoille!

 Magdaleenan kuvat Edinburghin kukkatorilta 2/2015