Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mikä Nainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mikä Nainen. Näytä kaikki tekstit
torstai 26. maaliskuuta 2015
Marianpäivän mainingeissa
Viime sunnuntaina kirkossamme vietettiin Marian ilmestyspäivää, jolloin muisteltiin, miten enkeli ilmestyi Marialle kertomaan valtavan uutisen: Maria tulisi raskaaksi Pyhästä Hengestä, ja hän synnyttäisi Jumalan Pojan.
Eri kirkoissa Marian asema on kovin erilainen, ja hänen esimerkkinsä meille naisille avautuu monesta näkökulmasta. Siitä puhuu Irja Askolan runo, jonka löysin jo aiemmin kertomastani kirjasta Mikä Nainen.
Minkälaista naista kirkkosi ihailee
kysyy minulta afrikkalainen sisar
vahvana, kauniina
koruissaan
elämälle palaen
anteeksi, mitä
vastaan minä
asiallisena ja pidättyvänä,
värittömissä vaatteissa
akateemisen teologian kahlitsemana
Vähitellen saan vastauksen muotoutumaan
mielikuvaksi Mariasta, Jeesuksen äidistä
joka on nöyrä ja hiljainen
kätkee kaiken sydämeensä
Anteeksi, mitä
on hänen vuoronsa hämmästyä
Ja hän alkaa kertoa minulle
kylänsä naisten ihanteesta
Mariasta, Jeesuksen äidistä
joka elämänsä pulmatilanteessa
tarvitsi toisia naisia
jätti keittiönsä ja pihapiirin
kulki yksin rohkeasti vuoripolkua pitkin
Elisabetin luo
arvosti omaa tehtäväänsä
luotti itseensä
kirjoitti laulun
josta köyhät yhä iloitsevat
Illalla kaivan uudelleen esiin
Luukkaan evankeliumin
löydän uudenlaisen Marian
rohkean
itsenäisen
vastuuta kantavan
tehtäviensä mittaiseksi kasvavan
Puhuimme tänään raamattupiirissä omista tehtävistämme. Meidän tehtävämme ei ole yhtä suuri ja ainutlaatuinen kuin Marialla. Kuitenkin voimme luottaa siihen, että seurakunnassa, jokaisella on oma tehtävä Kristuksen ruumiin jäseninä: tarkkaavina silminä, kuulevina korvina, toimeliana käsinä, kiirehtivinä jalkoina, luovana mielenä tai rukoukseen hiljentyvänä sydämenä.
Jumalalla ei ole keitään muita tässä maailmassa nykyisin kuin me tällä hetkellä elävät ihmiset. Olemme hänen rakkaita tyttäriään ja poikiaan, joille hän uskoo tehtäviään.
Voisi sanoa, että olemme tässä ajassa elävät pyhät, vaikka sana tuntuukin kovin vaativalta ja hiukan pelottavaltakin. Näemme itsemme puutteellisina ja epätäydellisinä olentoina.
Paavali kuitenkin puhuttelee kirjeittensä kohteena olevia seurakuntia tervehdyksellä: pyhät!
Hän kyselee myös Korintin seurakuntalaisilta 1. Kor. 6: 19-20 - Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat. Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.
(Piirrokseni ei suinkaan esitä Mariaa ja Jeesus-lasta vaan ihmisiä, jotka nykyaikana ottavat Jumalan antamat tehtävät tosissaan. )
sunnuntai 8. maaliskuuta 2015
Mikä nainen!
Tasan 30 vuotta sitten Irja Askola ja Anja Porio julkaisivat runokirjan Mikä Nainen.
Kun aloin selata kirjaa pitkästä aikaa tätä blogikirjoitusta varten, se tuntui yhä vielä puhuttelevalta ja ajankohtaiselta.
Kirja on jaettu kuuteen osioon, jotka tarkastelevat naisena olemista eri näkökulmista.
Ensiksi naiset puhuvat ulkonaisesta olemuksestaan ja ympäristön odotuksista. Seuraavaksi naista havainnoidaan yhteiskunnan jäsenenä. Sitten puhutaan miehen ja naisen välisistä suhteista. Kirkon ja seurakunnan naiskuvaa hahmotellaan Marian ja muiden Raamatun naisten kautta. Raskas jakso on toiseksi viimeisenä, sillä se kertoo naisista, jotka ovat joutuneet elämässään aivan liian lujille. Viimeinen osio antaa kuitenkin toivoa ja kehottaa menemään rohkeasti naisena elämässä eteenpäin.
Kirja pohjautuu naisten kanssa käytyihin todellisiin keskusteluihin, jotka Askola ja Porio ovat muokanneet runomuotoon.
Kirjapaja on julkaissut kirjan 1985, ja sitä koristavat Ulla Rantasen naiseudesta kertovat piirrokset.
Jos löydät kirjan omasta hyllystäsi tai kirjastosta, suosittelen tarttumaan siihen.
Mitä elämässäsi muuttuisi
siskoni
jos vähitellen alkaisit
puhella itsellesi ystävällisesti
kohtelisit kuin rakkainta ihmistäsi
kyselisit vointiasi
täyttäisit toiveitasi
Mitä elämässäsi muuttuisi
siskoni
jos vähitellen alkaisit
puhella itsellesi armahtavaisesti
kohtelisit itseäsi kuin
kunnioittamaasi ihmistä
arvostaisit piirteitäsi
hyväksyisit virheitäsi
etkä enää motkottaisi
huonommuuttasi
nalkuttaisi pesemättömistä pyykeistä
kirjoittamattomista kirjeistä
siivoamattomista komeroita
laiminlyödyistä vierailuvelvoitteista
lisääntyneistä liikakiloista
Mitä tapahtuisi
siskoni
jos alkaisit puhella itsellesi
kuin ystävälle
Irja Askola
Katson peilistä itseäni
liian pienet rinnat
liian leveä perä
liian suuri vatsa
liian paksut jalat
koko nainen lyhyenläntä
Kuka minut opetti halveksimaan
omaa ruumistani
Jumalan luomaa
Kiittäähän minun pitäisi:
tuuhea tukka
suloinen nenä
sopivat rinnat
pehmeä vatsa
kaareva lantio
säteilevät silmät
herkkä hymy
ja kädet
ja jalat
ja korvat
kaikki kauniita
Mielikuvitukseni ei edes
yllä kuvittelemaan
minkälainen olisi seurakunta
jossa ei näkyisi yhtään naista
missä olisi seurakunnan saleissa kaikuva
naisten nauru
iloinen puheensorina
lämpö ja läheisyys
kuka kertoisi pyhäkoulussa Jeesuksesta
olisiko päiväkerhon syntyminen
ilman naisia ollut mahdollista
ketkä leipoisivat, kutoisivat,
keräisivät omista
pienistä tulistaan varoja kaukaisten
maiden nälkäisille ja sairaille
mistä löytyisivät diakoniapiirien
uutterat kädet
joiden ansiosta monen vähävaraisen
vuotava katto on korjattu
hätään joutuneen perheen erääntynyt
ruokalasku maksettu
puhumattakaan kanslisteista, lehtoreista,
siivoojista, toiminnanohjaajista,
nuorisotyöntekijöistä, emännistä ja
diakonian viranhaltijoista
kulkemassa ahdistuneen, kasvavan,
yksinäisen, vanhenevan, työtä tekevän
lähimmäisen rinnalla
kuinka monta prosenttia olisikaan
kirkossa kävijöiden määrä
jos naiset laskettaisiin luvusta pois.
Naistenpäivillä katson satapäisen
kirkkoon kokoontuneen naisten joukon
hiljentymistä
kuka laskee esirukoukset
joilla he kantavat seurakunnan
työntekijöitä
omaisiaan ja ystäviään
painan pääni minäkin
Teistä naisista
kiitän Jumalaa
Anja Porio
Mielikuvitukseni ei edes
yllä kuvittelemaan
minkälainen olisi seurakunta
jossa ei näkyisi yhtään naista
missä olisi seurakunnan saleissa kaikuva
naisten nauru
iloinen puheensorina
lämpö ja läheisyys
kuka kertoisi pyhäkoulussa Jeesuksesta
olisiko päiväkerhon syntyminen
ilman naisia ollut mahdollista
ketkä leipoisivat, kutoisivat,
keräisivät omista
pienistä tulistaan varoja kaukaisten
maiden nälkäisille ja sairaille
mistä löytyisivät diakoniapiirien
uutterat kädet
joiden ansiosta monen vähävaraisen
vuotava katto on korjattu
hätään joutuneen perheen erääntynyt
ruokalasku maksettu
puhumattakaan kanslisteista, lehtoreista,
siivoojista, toiminnanohjaajista,
nuorisotyöntekijöistä, emännistä ja
diakonian viranhaltijoista
kulkemassa ahdistuneen, kasvavan,
yksinäisen, vanhenevan, työtä tekevän
lähimmäisen rinnalla
kuinka monta prosenttia olisikaan
kirkossa kävijöiden määrä
jos naiset laskettaisiin luvusta pois.
Naistenpäivillä katson satapäisen
kirkkoon kokoontuneen naisten joukon
hiljentymistä
kuka laskee esirukoukset
joilla he kantavat seurakunnan
työntekijöitä
omaisiaan ja ystäviään
painan pääni minäkin
Teistä naisista
kiitän Jumalaa
Anja Porio
Iloista, rohkeaa ja siunattua Naistenpäivää blogimme lukijoille!
Magdaleenan kuvat Edinburghin kukkatorilta 2/2015
Tunnisteet:
Askola,
kansainvälinen naistenpäivä,
Magdaleena,
Mikä Nainen,
Porio
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





