Kaikkitietävät pikku-ukot

Kun olin lapsi, kotona keittiön kaapin päällä oli Harmony-merkkinen puinen, ruskea radio. Sitä kuunneltiin päivän mittaan useaan otteeseen. Isä etsi aina töistä tullessaan uutiset, sunnuntaisin piti kuunnella hiljaa jumalanpalvelusta ja maanantai-iltoina sammutettiin kattolamppu ja seurattiin hämärissä kuunnelmia.
Minulla oli lapsena epämääräinen käsitys, että radion sisällä asusti pienenpieniä mini-ihmisiä, joiden maailmaa saatoimme seurata radion välityksellä.

Nyt menneellä viikolla vähän samanlainen lapsenomainen tunne radion sisällä asuvista kaikkitietävistä - ja näkevistä pikku-ukoista sai minut lähes säpsähtämään.
 - Tuohan puhuu suoraan sinusta, sanoi miehenikin, joka kuunteli kanssani aamuhartautta.

Aamuhartauden puhuja kertoi läheisestä ystävästään, jonka sisko oli sairastunut. Ystävä oli kulkenut siskonsa rinnalla vaikean sairauden kuvioissa niin tiiviisti, että oli itsekin uupunut. Se näkyi jo ystävän ulkomuodostakin.
Muistin, kuinka oma ystäväni oli sanonut minulle alkukesästä: - Kauheaa, miten sinä olet väsyneen näköinen! Olet ihan harmaa.
Aamuhartauden pitäjä ei ollut sanonut sentään noin suoraan ystävälleen, mutta hän oli antanut tälle hyvän neuvon, jonka avulla ystävä voisi löytää iloa elämäänsä. Hän kehotti ystävää miettimään joka aamu ennen kuin olisi edes avannut kunnolla silmiään kolme hyvää asiaa elämästään, mistä voisi olla kiitollinen.
Näin ystävä toimikin, ja kiitollisuuden aiheita alkoi yllättäen löytyä sairauden värittämän elämän keskeltä. Kun ystävykset sitten jonkin ajan kuluttua tapasivat, niin muutos parempaan oli tapahtunut. Ystävän ulkonainen olemus oli aivan toinen.

Aivan samalla tavalla minunkin oli kesän alussa ryhdyttävä etsimään elämästäni hyviä asioita. Ohjenuoraksi sopi Tess. 5: 16-18 "Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta."
Paavali painottaa, että Isämme odottaa omiensa käyttäytyvän juuri näin. Hän jatkaa: "Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta".

Ensin ei tuntunut löytyvän ensimmäistäkään kiitoksen aihetta, mutta vähän ajan kuluttua jo kaikki alkoi tuntua ihmeeltä ja lahjalta. Kuinka hienoa oli herätä uuteen aamuun! Kuinka upeat olivatkaan aamutaivaan värit! Ruohokin oli niin pehmeää jalkojen alla. Ja että minulla oli terveet jalat, joilla pystyin kävelemään!
Tuosta kuvan kukkivasta kiinanruususta olin tietysti yhä uudelleen kiitollinen, kun uusia nuppujakin siitä löytyi päivittäin. Ja ikkunalla oleva siskoni lahjoittama pieni posliinienkeli - että sekin oli vielä ehjä ja tallella!

Eteenpäin

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, miten Salome ja minä joudumme usein lähes yhtä aikaa samanlaisiin koettelemuksiin. Jos toinen meistä kertoo jostain vaikeasta asiasta joka koskee vaikkapa rahahuolia, terveyttä tai ihmissuhteita, paljastuu, että toinen myös pyörii saman ongelman kimpussa tai kokemuksesta tiedämme, että hän tulee lähiaikoina törmäämään siihen.
Niinpä ystävän tukeminen ja lohduttaminen onkin melko helppoa, kun sanat ovat jo valmiina, ehkä joku kolmas henkilö on niillä rohkaissut itseä hetki sitten.

Ensimmäinen Pietarin kirje 1: 3-9 on ollut kuluneina viikkoina tällainen kohta, joka on antanut uutta näkökulmaa vaikeuksiin. Kirjoitan siitä jakeet 6 ja 7:
Siksi te riemuitsette, vaikka jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa.
Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta.
Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa.

Taivaallisella Isällä on siis meitä kohtaan hyvät ajatukset. Hänellä on jo olemassa ratkaisu ongelmiin. Ratkaisu on todennäköisesti jo aivan lähellä, sen toteutumiseen ei kulu enää paljoakaan aikaa, ellemme itse epäuskoisina ole sen toteutumisen esteinä.
Jos napisemme, valitamme, pelkäämme ja ajattelemme kuoleman ajatuksia elämän sijasta, Jumalan rakkaus ei voi virrata vapaasti auttavana ja parantavana elämässämme.
Tärkeää on uskoa ja luottaa Isämme hyvään tahtoon ja suunnitelmaan.

Pari iltaa sitten Salome soitti ja kertoi hänen perheensä hyviä uutisia. Oli saatu rukousvastaus pitkään vaivanneeseen asiaan. Ensin oli koeteltu uskoa ja kärsivällisyyttä, mutta nyt oli koittanut kiitoksen aika.
Jaakob kirjoittaa kirjeessään 1:2-3 "Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte monenlaisiin koetuksiin. Tehän tiedätte, että teidän uskonne kestävyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä".

Voi, kärsivällisyys ei ole niitä helpoimpia opeteltavia asioita! Kuitenkin ystävän saama rukousvastaus rohkaisee itseäkin menemään pikkuaskelin eteenpäin.