Siunauksesta

Siskoni on pienestä pitäen tykännyt vain aurinkoisista päivistä. Siinä olemme kovin erilaisia. Minusta taas  pilviset ja tihkusateiset päivät ovat ihania, koska silloin ei tarvitse tehdä tai yrittää mitään erityistä. Voi ilman mitään vaatimuksia istahtaa koko päiväksi työpöytänsä ääreen: kirjoittaa, lukea, opiskella ja touhuta omia pieniä juttujaan.
Olen toki tänä keväänä nauttinut suunnattomasti lämmöstä ja auringonpaisteesta, kun luonto hehkuu rehevän vihreänä, ja on täynnä kukkien väriloistoa. Parhaillaan sireenit kukkivat saunan oven pielessä, ja omenapuu pursuaa vaaleanpunertavia kukkiaan ikkunani edessä.
On tuntunut siltä, kuin Jumalan suuri siunaava käsi lepäisi ihanan maiseman yllä.

Vanhassa Testamentissa mainitaan siunaus - siunaa - siunattu - siunaaminen- sana n. 600 kertaa.
Siunaaminen on Jumalan ominaisuus.  Jo jouluyönä enkelit julistivat Jumalan kunniaa, ja maan päälle rauhaa ihmisille, joita hän rakastaa. Jouluevankeliumissa näkyy Jumalan hyvä tahto, se että hän iloitsee saadessaan tehdä ihmisille hyvää.

Jeesus sanoo itsestään, että hän on tullut maailmaan, jotta ihmisillä olisi elämä ja yltäkylläisyys. Siis ei pelkästään hyvin, vaan kaikkea hyvää runsaasti - yllin kyllin!

5. Moos. 28 luettelee siunauksia toisensa jälkeen, jotka Jumala on valmis antamaan häntä kunnioittaville ihmisille. Kirjoitan luvun alusta muutamia siunauksia, mutta voit itse lukea lisää.

"Herra siunaa teitä kaikkialla, missä olettekin.
Siunattuja ovat teidän lapsenne, teidän maanne sato teidän karjanne vasikat ja karitsat.
Siunattuja ovat teidän viljakorinne ja taikinakaukalonne,
Olette siunattuja, kun palaatte kotiin. Olette siunattuja, kun lähdette matkaan.

Herra antaa teille siunauksensa, hän siunaa vilja-aittanne ja antaa tiedän menestyä hankkeissanne. . .
Ja vielä:
Herra avaa teille aarreaittansa, taivaan, niin että maa saa sadetta ajallaan, ja hän siunaa kaikki teidän toimenne ...

Vaikka monet noista VT:ssa luetelluista siunauksista tuntuvat kuuluvan karja- ja maatalouden piiriin, on helppoa kuitenkin ymmärtää Jumalan huolenpito, joka tulee avuksi tämän päivän ongelmiin: työttömyyteen, liikaan työmäärään, rahahuoliin, asunto-ongelmiin ja sairauksiin.
Hänen siunaava kätensä ylettää tähänkin aikaan.

Paavali viittaa VT:n lupauksiin galatalaiskirjeessään ja sanoo, että Kristukseen uskovat saavat Aabrahamin siunauksen. Se tarkoittaa kaiken hyvän moninkertaista runsautta.

Kun kiirehdin rantaan kuvailemaan blogin kuvia, en huomannut taivaalla olevaa sateenkaarta. Näin sen vasta kännykkäni kuvavirrassa. Sateenkaarihan on yksi Jumalan lupauksen ja siunauksen merkki.

"Niin kauan kuin maa pysyy,
ei lakkaa kylvö eikä korjuu,
ei vilu eikä helle,
ei kesä eikä talvi,
ei päivä eikä yö."

Merkillinen löytö

Näin sadekesänä voi kaikessa rauhassa innostua siivoamaan vinttiä. Mieheni on siitä hyvillään, hän toivoo, että voisin luopua vanhoista vaatteistani ja kiikuttaa ne keräykseen. Hän ei ymmärrä, että joku voi todella TYKÄTÄ vaatteistaan.

Olin siis matalalla vintillä ja järjestelin vaatteitani poisheitettäviin. Osa räystäänalaisesta tilasta on jätetty puruvintiksi, johon on jätetty tuohituokkosia, kiuluja yms. vanhaa tavaraa, jota ei ole hävitetty, mutta niille ei ole perustettu museoakaan.

Siinä liikuskellessani kumartuneena huomasin ruskehtavan paperinkulman pilkistävän purun seasta. Nyppäisin sen sormiini sen kummemmin ajattelematta. Mitä löysinkään? Se oli isoäitini kirje keväältä 1915 - saman vuoden kesäkuussa äitini syntyi! Kirje oli merkittävä löytö, koska en ole koskaan nähnyt isoäitiäni. Isoäitini asui silloin Tampereella, hän ja pappani olivat talonomistajia ja pitivät vuokralaisia, pappani toimi myös poliisina, ennen kuin he muuttivat tänne maalle isoäitini kotitilalle.

Mitä isoäitini sitten kirjoitti? Esikoispoikansa kuudennen hampaan puhkeamisesta,  20 pennin maitotingistä Maitopisaraan, laivamatkasta lapsuudenkotiin. Kirjeen alareunassa näkyi vielä pappani omakätinen tervehdys, mikä myös tuntui minusta arvokkaalta.

Aloin kaivella purua lisää, paljastuisiko vielä muuta? Kirjeitä löytyikin useita, mutta mielenkiintoisinta oli löytää isoäitini seurapuhe, jonka hän oli pitänyt nuorena tässä talossa 1905. Silloin paikkakunnalla oli herätystä, ja isoäitini oli siinä aktiivisesti mukana.

Kun luin isoäitini puhetta, ajattelin, että on hienoa saada olla siunauksen perillinen.
Löytö oli myös rohkaisu minulle, kun olen kahden viikon kuluttua kertomassa  Hengellisillä syventymispäivillä isovanhemmista rohkaisijoina. Puheen löytyminen oli kuin isoäitini tervehdys: - Katsohan, minäkin olen aikoinani tehnyt samanlaista työtä!

Jumala on kiinnostunut suvuista. Raamatussa on paljon sukutauluja. Aikakirja on täynnä sukuluetteloita, joissa aina uusi henkilö alkaa siunauksen jakson. esim. Leevi (Aikak. 5: 27 -) , Isaskar (7: 1-5).


Ja Paavalin sanat Filipin vanginvartijalle : - Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä ja perhekuntasi pelastutte.

Perheen ja suvun johdattamiseksi siunauksen lähteille on pari tärkeää matkasauvaa. Jos ei koskaan kuule Jumalasta, on mahdotonta oppia häntä tuntemaan.
Raamattu kehottaa opettamaan Jumalan sanaa. 5. Moos. 11: 19 Opettakaa ne lapsillenne ja puhukaa niistä, olittepa kotona, matkalla, makuulla ja jalkeilla.
Melko vaativa kehotus, mutta kunpa rohkenisimme avata suumme edes silloin tällöin!


Läheisen puolesta rukoileminen kutsuu tätä siunauksen tielle. Melkein aina, kun joku on löytänyt Jumalan rakkauden, niin takana on ollut jonkun rukous.
Vaikka välillä tuntuukin, että vastauksia ei kuulu, niin lannistua ei kannata. Koskaan ei ole liian myöhäistä, vastaus rukoukseen voi tulla silloin, kun rukoilija itse on jo poissa.

Siunaaminen on rakkautta

Ystäväni Marjatta-rovasti saatteli talvella haudan lepoon Esko-puolisonsa. Viimeisenä vuotena jolloin Marjatta toimi miehensä omaishoitajana, he usein muistelivat tapahtumia, joiden ajatteleminen tuotti miehelle toistuvaa iloa.
Yksi tällainen oli valokuva, jossa Esko-poika oli tekemässä kunniaa Mannerheimille: Kuva oli lähetetty  marsalkalle syntymäpäiväkortiksi. Jonkin ajan kuluttua poika oli saanut kiitoskirjeen, jonka reunassa oli Mannerheimin omakätinen toivotus: - Jumala siunatkoon sinua!

Kun kuuntelin tätä Marjatan kertomaa tarinaa, niin se pysähdytti monestakin syystä. Ensiksikin mielikuva elämänsä ehtoopuolta elävästä avioparista muistelemassa toistuvaa iloa luoneita hetkiä. Sellaisia, että hyvä mieli hyrähtää niiden äärellä yhä uudelleen.

Mietin kuunnellessani, onko itselläni muistoja, joiden luo voisi palata kuin lähteelle aina virvoittautumaan ja palata sieltä rohkaistuneena ja hyvillä mielin. Vai ovatko muistoni karvaita, onko muistojen lähde samea ja tunkkainen, josta nousee pintaan katkeruuden kuplia.
Kuinka moni ikääntynyt ihminen istuukaan tuollaisen elämän pettymystä pulputtavan lähteen luona! Miten moni ikääntynyt kertaileekaan asioita, jotka eivät ole sujuneet oman mielen ja ymmärryksen mukaan. Lähellä oleville ei ole kovinkaan helppoa olla sellaisen ihmisen vierellä kuuntelemassa.

Toinen asia mitä jäin miettimään Marjatan kertomuksessa oli siunauksen saaminen. Istuin työpöytäni ääressä niin pitkään miettimässä, onko kukaan ihminen siunannut minua tuolla tavalla kuin Eskoa. Olenko saanut siunauksen vain kirkossa tai iltarukouksessa lapsena vanhemmiltani? Istuin niin pitkään tätä ajatellen, että mieheni jo ohikulkiessaan kysyi, mitä oikein pohdin.
- Minua ei ole kukaan siunannut - paitsi virallisesti! parahdin.
Mieheni katsoi minua myötätuntoisesti. - No, se puute pitää sitten korjata heti, hän sanoi.
Ja toimi sitten myös niin.

On aika ihmeellistä, että siunaustehtävä on annettu ihmisten toimitettavaksi. Jumala haluaa toimia näin häneen luottavien ihmisten kautta.
Pietari kehotti: - Siunatkaa, siihen te olette kutsututkin.

Siunaaminen on rakkautta.

Siunaaminen on vastaisku kaikelle loukkaamiselle, pahanpuhumiselle, halveksimiselle ja vähättelylle.
Kiroamiselle.
Jeesus, joka toi taivaan valtakunnan näkökulman tänne epätäydellisyyden keskelle, sanoi: - Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat. Ja Paavali jatkoi samassa hengessä: - Siunatkaa älkää kirotko.

On vaikeaa ottaa rohkeasti siunauksen sanat käyttöön. Vielä vaikeampaa on suunnata siunauksen salaiset sanat sellaiseen suuntaan, josta tulee aina kylmää vettä niskaan.
Omalla mielenlaadulla tämä tuskin onnistuukaan,  vaan siihen tarvitaan jotain enemmän: ylhäältä virtaavan siunauksen ottaminen vastaan ensin itse.

.






 

Nämä siunatut kuuset

Lähes joka kesä täällä metsätilalla istutetaan puuntaimia. Menneellä viikolla lähdimme valmiiksi laikutetulle hakkuuaukolle istutusputkien ja - vakkojen kanssa. Siellä metsänreunassa odotti korkea kasa pahvilaatikoita, joista jokaisessa oli satakunta kuusentainta. Yhteensä taimia oli kolmisentuhatta. Määrä tuntui kovin pieneltä, olimmehan muutama vuosi sitten istuttaneet samalla joukolla 15 000.

On aina kovin jännittävää, miten pienet kuusentaimet pääsevät kasvunsa alkuun. Niin monet vaikeudet saattavat tuhota lupaavan alun. Joskus kun katselemme jo metrisiksi selvinneitä pikkukuusia, mieheni ihmettelee, että miten on mahdollista, että juuri nämä kuusentaimet ovat selvinneet. Samalla seudulla hirvet ovat saattaneet katkoa latvat, myyrät ovat nakertaneet juuret poikki, kevään pakkanen on puraissut vuosikasvun tai helle on polttanut taimet karrelle.

Miksi sitten nämä pienet puut sitten ovat onnistuneet elämänsä alussa, ja nyt kasvavat ja kukoistavat?
- Etkö muista, vastaan mieheni ihmettelyyn. - Nämä kaikkihan ovat olleet siunattuja taimia. Jokainen joka on maahan istutettu, on saanut oikein yksilöllisen siunauksen.

Kannattaa elää rohkeasti siunauksen voimaan luottaen kaikilla elämän alueilla: töissä, harrastuksissa ja ihmisten kohtaamisissa. Siunaamista ei kannata väheksyä - eikä varsinkaan sitä, että kannamme läheisiä ja kaukaisempiakin ihmisiä Isän eteen ja pyydämme heille siunausta.
Silloin he onnistuvat suunnitelmissaan ja tehtävissään,  he saavat elää turvassa ja terveinä ja lähtevät kutsun saatuaan  kulkemaan taivastietä. Kaiken tämän hyvän takaa saattaa löytyä joku, joka rukoilee heidän puolestaan ja siunaa heitä.
Sillä siunaus todella toimii - jopa kuusentaimillekin!

Lähtötunnelmia

On vuoden 2013 ensimmäinen  päivä. Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

Kaikki uusi on vielä kokonaisena edessä - niin myös Salomen ja minun matka Eilatiin. Matkalaukut ovat jo pakattuina ovipielessä. Ystävät ovat toivotelleet meille eri tavoin hyvää matkaa. Moni on toivottanut matkallemme siunausta - Benedictus - sanahan tarkoittaa hyvän puhumista.

Tämän päivän saarnatekstissä 4. Moos. 6:24 Herra sanoi Moosekselle: - Sano Aaronille ja hänen pojilleen: - Kun siunaatte Israelin, lausukaa sille näin: - Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, Herra kirkastakoon kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.

Ja Jumala lupaa Moosekselle: - Kun he näin siunaavat Israelin minun nimeeni, minä annan sille siunaukseni.

Siunaajia ovat tavalliset ihmiset: Mooses, Aaron ja Aaronin pojat.

Mekin, Salome ja minä, olemme aivan tavallisia ihmisiä, mutta lähdemme siunaamaan Israelia. Samalla siunaamme Suomea ja kaikkia rakkaitamme täällä.

Tämä on ollut oikea siunauksen päivä. Toivottihan presidentti Niinistökin Suomelle tänään uudenvuodenpuheensa lopuksi Jumalan siunausta.