Harhaillaan

Kun kirjoittajaystäväni kuulivat, että olin suunnittelemassa Israelin matkaa vanhemmille rouvashenkilöille, he saivat hepulin. Kaikilla oli vielä liian tuoreessa muistissa se, kuinka onnistuin eksyttämään heidät toissa syksynä Laipan erämaahan. Ilta alkoi silloin jo pimentyä, puut varjostivat kapeita, kiemurtelevia polkuja, ja jylhät kalliot peittivät avarammat näkymät. Osuimme kaiken lisäksi hämärissä synkälle paikalle, joka oli toiminut vuonna 1918 teloituspaikkana. Puhelinkaan ei toiminut kuin korkeimmilla mäenharjoilla. Lopulta kuitenkin onnistuin saamaan katkeilevat yhteyden  mieheeni, joka sitten karautti maasturilla paikalle kuin ainakin Prinssi Uljas.
- Jokos olet oppinut lukemaan karttaa? kaverini sydämettömästi irvailivat.

Raamatussa puhutaan paljon eksymisestä ja harhailemisesta.  Ihmisiä verrataan kadonneeseen lammaslaumaan.

Hes. 34 luvun alussa kerrotaan siitä, minkälaisia ovat huonot paimenet.
"Te pidätte vain huolta itsestänne, vaikka paimenen tulisi huolehtia lampaistaan. Te juotte maidon, käytätte villan vaatteisiinne ja teurastatte lihavimmat lampaat, mutta ette pidähuolta laumastanne. Te ette ole hoivanneet uupuneita, ette ole lääkinneet sairastuneita ettekä sitoneet murtunutta jalkaa. 

Hes. 34:11 jakeesta eteenpäin Jumala puhuu kauniin sanoin, miten hän toimii kadonneiden ihmisten, mutta myös kokonaisen kansan kohdalla.
"Näin sanoo Herra Jumala: Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet.

Vehmailla niityillä minä niitä kaitsen, niiden laidun on Israelin korkeilla vuorilla. Siellä vihreillä kedoilla, ne saavat levätä, ne saavat käyskennellä Israelin vuorten rehevillä laidunmailla.
Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään - näin sanoo Herra Jumala.

Minä etsin eksyneen ja tuon takasin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa.
Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita.

Kun näitä Hesekielin 34 luvun sanoja lueskelee, alkaa hyvän paimenen esimerkki painaa harteita.

Pitäisiköhän tosiaan ruveta opettelemaan kompassin käyttöä ja kartan lukua?

Jerusalemista kotiin - pientä jännitystä

Matkoilla voi törmätä monenlaisiin yllätyksiin. Muutoksia suunnitelmiin voi tulla vaikkapa  kompuroimisen, vatsataudin tai taskuvarkaan takia. Joskus suuremmat kuviot sotkevat satunnaisen matkailijan suunnitelmia.
Olen muutaman kerran joutunut tilanteeseen, jolloin suurvaltion johtaja on järjestänyt samaan aikaan ja paikkaan matkansa kuin minun vähäpätöinen persoonani.
Näin tapahtui kerran Petroskoissa, kun Putinin vierailun takia kaupungin koko keskusta suljettiin, enkä päässyt omaan hotelliini. (Majoittautuiko sinne Putin itse? Ja ne znaju.)
Toisen kerran olin Riikassa yhtä aikaa, kun presidentti Bush saapui sinne. Kaupunki oli varpaillaan. Lentokentälle pääsemisessä oli omat vaikeutensa. Muistan ajaneemme kentälle poliisisattueessa.
Pahin muutos suunnitelmiin on kuitenkin ollut Lontoon terrori-isku, jolloin kaupungin liikenne pysähtyi, ja matkustajat kiskoivat kentälle päästäkseen vetolaukkujaan pitkin kaupunkia kilometritolkulla. Silloin saimme siskoni kanssa kyydin hampaattoman arabimiehen Ladalla. Auton etuovi tosin oli niin risa, että pitelin kahvasta kaksin käsin kiinni, ettei se lennähtäisi vauhdissa sepposen selälleen.

Nyt tänne Israeliin saapuu presidentti Donald Trump juuri samana päivänä, kun Salome ja minä olemme lähdössä Tel Avivista. Voi vain arvailla, minkälaisen hässäkän hänen saapumisensa liikenteessä ja turvatoimissa aiheuttaa. Päässä pyörii nyt kysymyksiä: selviämmekö ajoissa lentokentälle? Miten ehdimme koneeseen?
Tosin Trump tuo mukanaan omat systeeminsä. Kun Obama saapui muutama vuosi sitten Israeliin, hänen yksityiskoneensa ruumasta ajoi panssaroitu yksityisauto, jolla hän sitten liikkui turvamiehet mukanaan.

Psalmien kirjan yhtenä osiona ovat matkapsalmit, joita laulettiin pyhiinvaellusmatkoilla. Ne muistuttivat kulkijaa, ettei hän kulje omassa varassaan. Tunnetuin matkalauluista on Ps. 121.

Minä kohotan katseeni vuoria kohti. 
Mistä saisin avun?
Minä saan avun Herralta, häneltä, 
joka on luonut taivaan ja maan.
Herra ei anna sinun jalkasi horjua, 
väsymättä hän varjelee.
Ei hän väsy, ei hän nuku, 
hän on Israelin turva.
Hän on suojaava varjo, 
hän on vartijasi, 
hän ei väisty viereltäsi.
Päivällä ei aurinko vahingoita sinua
eikä kuunvalo yöllä.
Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, 
hän suojelee koko elämäsi.
Hän varjelee kaikki sinun askeleesi, 
sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.

Suunnitelmia ja jättiläisiä

Sain jokin aikaa sitten ystävältäni Eevalta viestin, jossa oli
Ps. 137:5 sanat.

"Jerusalem, jos sinut unohdan,
kadotkoon käteni voima!
Tarttukoon kieleni kitalakeen,
ellen sinua muista,
ellen pidä ylimpänä ilonani 
sinua, Jerusalem!"

Jäin miettimään viestin sanoja: olinko unohtanut Jerusalemin?
Olenhan toki ollut Israelissa, mutta melkein aina Eilatissa.
Kun tapasin Eevan, kiitin viestistä. Hän vastasi siihen, että hänelle oli tullut vahva tunne siitä, että hänen piti  lähettää minulle tuo viesti.

Vähän tuon jälkeen olin raamattupiirissä, ja naiset alkoivat puhua siitä, kuinka mielellään he lähtisivät katselemaan pyhiä paikkoja Jerusalemiin, mutta matkat ovat kovin kalliita, heillä on huonot jalat ja lonkkavikoja, eivätkä he jaksa seistä auringossa pitkään kuuntelemassa hienoja selostuksia. Heille riittäisivät lyhyemmätkin puheet.

Aloin miettiä, miten edullisesti Jerusalemin matkan voisi järjestää, niin ettei hinta nousisi kohtuuttomaksi, ja miten löytäisi hyvät, muttei liian hintavat majoituspaikat. Rakas tuttu matkaopas meillä onkin jo Israelissa, joka ymmärtäisi lyhyiden esittelyjen tarpeen. Tärkeintähän olisi katsella ja nuuhkia Jerusalemin tunnelmaa. Viipyä ja mietiskellä.

Nyt Salome ja minä olemme lähdössä tekemään tätä tutkimustyötä - miten tutustua Jerusalemiin helposti ja edullisesti. Nähtäväksi jää, miten me "tiedustelijat" tulemme onnistumaan.

Kun 4. Moos 12, 13, 14 Jumala lähetti tiedustelijoita tutkimaan Kanaanin maata, niin 12 miestä lähti matkaan. Palatessaan suuren rypäletertun kanssa heillä oli sekä hyviä ja huonoja uutisia. Hyvä uutinen oli se, että maa tulvi hunajaa ja maitoa, mutta huono, että maassa asui jättiläisiä, anakilaisia.
Kansa ei halunnut lähteä eteenpäin, vaikka heillä oli hyvässä muistissa huolenpito erämaavaelluksen aikana. 10 miestä oli lähtöä vastaan, vain Kaleb ja Josua olivat sitä mieltä, että lähdetään heti.

Vähän samoin tulivat "jättiläiset" mieleeni, kun innostuneena aloin kertoa piiriläisille, että nyt olemme Salomen kanssa lähdössä tutkimaan, millaisen kivan, helpon ja halvan matkan Jerusalemiin voisimme tehdä.
Mutta mitä tulikaan vastaukseksi: minulta puuttuu matkustusgeeni kokonaan, minä pelkään lentämistä, minua kauhistuttaa Israelin epävakaa tilanne.
"Jättiläisiä" nousi toisensa jälkeen pelottelemaan kivien takaa!

Kuitenkin viereisen kuvan sanoma on yhä ajankohtainen.

Pian matkaan

Korttilaatikossani on vuosikausia pyörinyt kortti, jota en ole tullut lähettäneeksi kenellekään. Aina välillä otan sen käteeni ja viivyn kuvan tunnelmassa. Kortti tuntuu kertovan monenlaista:
Naisen matka on suuntautunut kauas, sillä kuva oikein hehkuu kuumuutta. Värit kortissa ovat vahvat, taiteilija on luonut jännitteen käyttämällä vastavärejä, sinistä ja oranssia. Nainen itse näkyy tummana, lähes silhuettina. Hän näyttää herkältä ja sirolta kulmikasta ja jännitteistä ympäristöään  vasten. Hän on kuitenkin selvästi tyytyväinen ja levollinen.

Joitakin samanlaisia tuntemuksia minunkin mielessäni liikkuu, kun ajattelen muutaman päivän kuluttua tapahtuvaa Israeliin lähtöä. Olemme Salomen kanssa lähdössä taas kerran "omaan" kaupunkiimme, Eilatiin, pariksi viikoksi. Tämä on jo kolmas yhteinen Eilatin-matkamme, matkaseura on vain vaihdellut. Nyt joukkoomme liittyy kaksi hepreanopiskelijaystäväämme. Opettajakin meillä jo on odottamassa - saa nähdä sitten, miten opiskelu sitten rupeaa sujumaan.

Jo lokakuun alusta lähtien Israelissa on ollut kovin levotonta. Terroriteot ovat olleet päivittäisiä, autoilla on ajettu väkijoukkoon, ja väkivallantekoja on tapahtunut niin paljon, että puhutaan jopa puukkointifadasta. Järkyttävää on se,  miten monet 13-19-vuotiaat nuoret ovat olleet hyökkääjinä. Tekijöinä on ollut myös nuoria tyttöjä, jotka ovat onnistuneet kuljettamaan teräaseen vaatteittensa alla.

Tämä kaikki ei voi olla vaikuttamatta edessäolevan matkan ajattelemiseen, vaikka matkakohteessamme, Eilatissa, onkin tähän asti ollut rauhallista. Kuitenkin lähes aina Israelissa käydessäni on ollut levotonta. Kun olin mieheni kanssa kolme ja puoli vuotta sitten maaliskuussa Eilatissa, kaikki näytti turistin silmin turvalliselta. Olimme päättäneet vuokrata auton ja ajaa pitkin Egyptin rajaa kulkevaa tietä. Kuitenkin heräsin aamulla kolmelta siihen, että minulle sanottiin: - Älkää menkö Egyptin rajalle!
Kerroin tämän aamulla miehelleni ja luovuimme suunnitelmasta, lähdimme ajamaan sen sijaan kohti pohjoista, Timnan autiomaahan. Emme kuulleet vielä silloin uutisia, mutta myöhemmin meille kerrottiin, että Egyptin rajalla oli ollut raketti-isku.

Varjelus saa tuntemaan itsensä arvokkaaksi Jumalan silmissä. Huolenpito, jota on saanut aiemmin kokea, antaa turvan ja luottamuksen myös uusiin lähtöihin. Ei edes varpunen tipahda taivaallisen Isän tietämättä.

Eilat ylhäältä Migdalin rukoustornista katsottuna. Edessä näkyvät Jordanian vuoret. Saudi-Arabia jää kuvan ulkopuolelle, se näkyy tornista vuorijonon jatkona oikealla. Egypti on myös katsojan oikealla puolella, mutta lahden vastakkaisella puolella.
Niin, ja Syyria on sitten Jordanian pohjoispuolella oleva Israelin rajanaapuri.

Kolme ihanaa naista

"Kolme ihanaa naista", mummi, tytär ja tyttärentytär ovat nyt Edinburghissa Skotlannissa. 

Kolmen ihanan naisen nimi sai syntynsä, kun istuimme rinnakkain matkamme ensimmäisessä liikennevälineessä, bussissa, ja joukkomme  nuorin mittaili joukkoamme katseellaan päästä jalkoihin. 

Matkaa on muutenkin tehty tuorein silmin, paljolti kolme ja puolivuotiaan näkökulmasta, laulaen ja leikkien.

Hassuja tilanteita syntyy vähän väliä esim. Lahden linja-autoasemalla.  Vahdin siellä matkalaukkujamme, kun nuoremmat piipahtivat toiletin puolella. Äkkiä punatakkinen pikkuneiti lennähti vessasta keskelle salia ja huusi railakkaasti: - Nyt, mummi, pissaamaan!

Voitte arvata, että ympärillä olevilla oli hauskaa!

Tehtäväni täällä on toimia baby sitterinä, kun tyttäreni tekee kirjoitustöitään. Samalla kuitenkin tulee myös kierreltyä ja tehtyä havaintoja. 

Varmaan osaltaan se että pikkuneiti talsii joukossamme, saa ihmisten kasvoille hyväntahtoisen hymyn. Näyttää kuitenkin siltä, että tuntemattomien ihmisten huomioiminen on täällä itsestään selvää. Rapussa tervehditään ja vaihdetaan muutaman ystävällinen sana: - I love your hat!

Hiljaisella kadulla vastaantulija saa osakseen hymyn ja tervehdyksen. Ja jos vahingossa töytäisee tai vain joutuu ohittamaan liian läheltä, kuulee heti anteeksipyynnön.

Kun nousin bussiin tyttärentyttären kanssa, jolla oli ilmapallo kädessään, olin varuillani, mitä meille sanottaisiin. Pitäisiskö pallo päästää vapaaksi? Bussinkuljettaja päinvastoin ilahtui ja tervehti lasta: - You have a lovely balloon!

Sunnuntaina olin nurkan takana olevassa episkopaalisessa kirkossa jumalanpalveluksessa. Olin asettautunut taakse kuin tarkkailijan asemaan. Kuitenkin minut tultiin heti toivottamaan hymyillen tervetulleeksi. Viereeni saapui myös Sunday schoolin opettaja tervehtimään. Kun kerroin hänelle, olevani Suomesta, hän yllätykseksi kertoi, että hänen miehensä on syntynyt Porissa ja lausahti selvällä suomen kielellä: - Jeesus elää!

Kirkossa oli väkeä n. 70 henkeä, joista lapsia oli parisenkymmentä. Heidät oli otettu hyvin huomioon, sillä aluksi oli innostava yhteinen osuus aikuisten kanssa, jossa keskustelun apuna olivat videotykillä heijastelut kuvat, jotka olivat lomamatkoilta. Näistä innostavista kuvista johdateltiin keskustelu taivaan asioihin. Noin 20 min. kuluttua lapset ohjattiin omaan Sunday Schooliinsa. Pienimmät lähtivät sinne isänsä tai äitinsä seurassa.

Päivän saarnaa pohjautui Luukas 14, jossa ihmisiä kutsutaan pitoihin, mutta kutsutut esittävät vain kaikenlaisia tekosyitä. Kuulijat seurasivat opetusta Raamatuistaan.

Musiikista huolehti kuusihenkinen laulu- ja soitinryhmä, heidän laulunsa miksattiin siinä samalla.

Tilaisuuden lopuksi minulle tuli juttelemaan nelikymppinen mies, hän halusi myös tietää, mistä olin ja tulisinko heidän kirkkoonsa myöhemminkin. Hän kutsui mukaan kahville kirkon alakertaan. Sinne en kuitenkaan lähtenyt, sillä tunsin itseni vain satunnaiseksi matkailijaksi. 

Olin niin innostunut käynnistäni naapurissa olevassa episkopaalisessa kirkossa, että tyttäreni sanoikin, että mikäs sinun on täällä ollessa, kun olet löytänyt jo seurakunnankin.

Kirkossa en voinut oikein ottaa kuvia, mutta liitän tähän kuvia Edinburghista, joka on todella upea UNESCOn suojelukohde.

"Kotikadulta"

                                      Sää kyllä suosii, mutta huiveja löytyy lämmikkeeksi eri klaanien väreissä.

Kevättä

Teehetki

Leith-joen rantaa

Vanhaa kaupunkia

Sisäkuva St. Maryn katedraalista

Edinburghin linnaa

Ylämaata

Lähtötunnelmia

On vuoden 2013 ensimmäinen  päivä. Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

Kaikki uusi on vielä kokonaisena edessä - niin myös Salomen ja minun matka Eilatiin. Matkalaukut ovat jo pakattuina ovipielessä. Ystävät ovat toivotelleet meille eri tavoin hyvää matkaa. Moni on toivottanut matkallemme siunausta - Benedictus - sanahan tarkoittaa hyvän puhumista.

Tämän päivän saarnatekstissä 4. Moos. 6:24 Herra sanoi Moosekselle: - Sano Aaronille ja hänen pojilleen: - Kun siunaatte Israelin, lausukaa sille näin: - Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, Herra kirkastakoon kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.

Ja Jumala lupaa Moosekselle: - Kun he näin siunaavat Israelin minun nimeeni, minä annan sille siunaukseni.

Siunaajia ovat tavalliset ihmiset: Mooses, Aaron ja Aaronin pojat.

Mekin, Salome ja minä, olemme aivan tavallisia ihmisiä, mutta lähdemme siunaamaan Israelia. Samalla siunaamme Suomea ja kaikkia rakkaitamme täällä.

Tämä on ollut oikea siunauksen päivä. Toivottihan presidentti Niinistökin Suomelle tänään uudenvuodenpuheensa lopuksi Jumalan siunausta.