Emme tapaa sattumalta

Jotkut kirjat tuntuvat aina yhtä ajankohtaisilta, kun niihin tarttuu. Yksi tällainen, joka ei ole menettänyt lumoaan on A. Russelin toimittama Jumala puhuu. Kirja on päivittäinen hartauskirja, mutta samalla se on koskettava mietekirja, eikä sen tekijöitä tiedetä.
Kun olimme lähdössä Eilatiin, niin kirja "sattumalta" aukesi lokakuun 5. päivän kohdalta ja puhui suoraan matkalaisten sydämiin.

Alussa oli psalmiteksti: Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja isänkaikkisesti. Ps.121:8
Ja näin teksti jatkui: Minä valvon menemisiäsi ja tulemisiasi. Minä siunaan kunkin vierailun. Minä järjestän koko vaelluksesi. Siunaan sinua kaikessa, tekemisissäsi, keskusteluissasi.
Et kohtaa ketään sattumalta, vaan kaiken olen suunnitellut, siunannut  --- Olet Hengen johdossa, ja se on lapseuden todistus. "Kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia".

Matkalla jokainen päivä on avoin mahdollisuus. Ei voi tietää, mitä tulee tapahtumaan, ja keitä tulee kohtaamaan. Samassa hotellissa asuu suomalaisia, joihin on helppo tutustua. Paikallisissa seurakunnissa tapaa uusia ihmisiä, joita ehtii parin viikon oleskelun aikana tavata muutaman kerran. Alkaa huomaamatta muodostua pieni tuttavapiiri, johon kuuluu henkilöitä, joiden nimiä ei ehkä tiedä, eikä muitakaan heidän yhteystietojaan. Kuitenkin tapaamisissa on saattanut syntyä tärkeää ajatustenvaihtoa, josta olisi hyvä jatkaa. Joskus käy niin, että vaikka emme ole sopineet tapaamisesta jonkun ihmisen kanssa, tämä tulee kuitenkin kuin "tilauksesta" vastaan lähikadulla tai kaupungilla, ja niin on voinut jatkaa kesken jäänyttä keskustelua, jakaa mielessä pyörineen ajatuksen tai tarjota jopa pientä apua. (Kerran lankaa ja neulaa haljenneisiin housuihin!)

Kun on elänyt taivaan Isän tarkan "kellon" mukaan, ei voi muuta kuin hämmästellä.
Pieni esimerkki: Salome oli halunnut antaa kirjansa venäjänkielisen version hotellissamme asuvalle vanhalle miehelle. Emme kuitenkaan tienneet, missä hän asui, emmekä muistaneet edes hänen sukunimeään. Vanhusta ei ollut näkynyt vähään aikaan - oliko hän jo lähtenyt? Lähdimme kuitenkin ulos, Salomella oli kirjansa kainalossa. Ja kun astuimme puutarhaan, kuka siellä palasi lenkiltään allasalueelta - vanha Leonardo! Niin Salome sai annettua kirjan, emmekä voineet taas muuta, kuin ihmetellä täydellistä ajoitusta.

Kymmeniä kissoja voi tavata myös Punaisenmeren rannalla.
Mereltä palaavat kalastajat ruokkivat niitä iltaisin.

Taivas on auki

Tervehdys täältä Punaisen meren rannalta Aroma-kahvilasta teekupin äärestä. Eilat moderneine hotelleineen ei suinkaan muistuta kuvan vanhaa, tiiviisti rakennettua  kaupunkia, mutta emme me neljä matkalaistakaan  ole aivan kuvan naisten tyylisiä.

Kerroin viime päivityksessä, että aiomme opiskella täällä hepreaa, mutta kahteen viikkoon tulee varmaan mahtumaan paljon muutakin.

Kun pari vuotta sitten olimme Salomen kanssa täällä kuusi viikkoa, niin aamupäivisin istuimme synagogassa rukoilemassa. Joka päivä meille nousi jokin ryhmä esiin, jonka puolesta piti rukoilla. Tällaisia olivat mm. lapset, nuoret, naiset, miehet, sairaat, yksinäiset, poliittiset päättäjät.

Sitten oli henkilöitä, jotka tarvitsivat juuri sillä hetkellä erityistä rukousapua. Viereisessä huoneessa asui vanhempi nainen, joka sairasti kilpirauhassyöpää. Saimme myös yllättäen puhelinsoiton, jossa nuori perheenäiti kertoi joutuvansa kiireelliseen leikkaukseen juuri löydetyn gynekologisen syövän takia. Tai sitten meille kerrottiin eskarilaisesta, jolla ei ollut yhtään kaveria.

Miten Jumala sitten vastasi näihin rukouksiin?

Kilpirauhassyöpää sairastavalta patti hävisi kaulalta, eikä ole tullut takaisin. 

Nuori äiti kuvattiin, mutta lääkärit eivät olleet uskoa silmiään, sillä mitään leikattavaa ei kuvista näkynyt. Lääkäri huusi vain toiselle: - Tule sinäkin nyt katsomaan näitä kuvia!

Eikä pieni eskarilainenkaan jäänyt ilman kavereita, vaan hän sai niitä vallan kolme!!!

Näistä kokemuksista rohkaistuneina kutsummekin blogimme lukijat mukaan tälle matkalle, pyydämme hetkeksi istahtamaan noille alakuvan tyhjinä odottaville värikkäille tuoleille.

Jos sinulla on jokin sairaus tai huoli, jonka puolesta haluat meidät täällä rukoilevan, voit kertoa siitä blogin kommentissa. Rukouspyyntöjä sisältäviä kommentteja ei julkaista, jolloin pyytäjän henkilöllisyys ja asia ei tule muiden tietoon. Pyynnöt jäävät vain bloginpitäjän sähköpostiin, ja kannamme niitä täällä rukouksessa eteenpäin.

Olemme nimittäin ymmärtäneet, että taivas on auki Eilatissa!

Pian matkaan

Korttilaatikossani on vuosikausia pyörinyt kortti, jota en ole tullut lähettäneeksi kenellekään. Aina välillä otan sen käteeni ja viivyn kuvan tunnelmassa. Kortti tuntuu kertovan monenlaista:
Naisen matka on suuntautunut kauas, sillä kuva oikein hehkuu kuumuutta. Värit kortissa ovat vahvat, taiteilija on luonut jännitteen käyttämällä vastavärejä, sinistä ja oranssia. Nainen itse näkyy tummana, lähes silhuettina. Hän näyttää herkältä ja sirolta kulmikasta ja jännitteistä ympäristöään  vasten. Hän on kuitenkin selvästi tyytyväinen ja levollinen.

Joitakin samanlaisia tuntemuksia minunkin mielessäni liikkuu, kun ajattelen muutaman päivän kuluttua tapahtuvaa Israeliin lähtöä. Olemme Salomen kanssa lähdössä taas kerran "omaan" kaupunkiimme, Eilatiin, pariksi viikoksi. Tämä on jo kolmas yhteinen Eilatin-matkamme, matkaseura on vain vaihdellut. Nyt joukkoomme liittyy kaksi hepreanopiskelijaystäväämme. Opettajakin meillä jo on odottamassa - saa nähdä sitten, miten opiskelu sitten rupeaa sujumaan.

Jo lokakuun alusta lähtien Israelissa on ollut kovin levotonta. Terroriteot ovat olleet päivittäisiä, autoilla on ajettu väkijoukkoon, ja väkivallantekoja on tapahtunut niin paljon, että puhutaan jopa puukkointifadasta. Järkyttävää on se,  miten monet 13-19-vuotiaat nuoret ovat olleet hyökkääjinä. Tekijöinä on ollut myös nuoria tyttöjä, jotka ovat onnistuneet kuljettamaan teräaseen vaatteittensa alla.

Tämä kaikki ei voi olla vaikuttamatta edessäolevan matkan ajattelemiseen, vaikka matkakohteessamme, Eilatissa, onkin tähän asti ollut rauhallista. Kuitenkin lähes aina Israelissa käydessäni on ollut levotonta. Kun olin mieheni kanssa kolme ja puoli vuotta sitten maaliskuussa Eilatissa, kaikki näytti turistin silmin turvalliselta. Olimme päättäneet vuokrata auton ja ajaa pitkin Egyptin rajaa kulkevaa tietä. Kuitenkin heräsin aamulla kolmelta siihen, että minulle sanottiin: - Älkää menkö Egyptin rajalle!
Kerroin tämän aamulla miehelleni ja luovuimme suunnitelmasta, lähdimme ajamaan sen sijaan kohti pohjoista, Timnan autiomaahan. Emme kuulleet vielä silloin uutisia, mutta myöhemmin meille kerrottiin, että Egyptin rajalla oli ollut raketti-isku.

Varjelus saa tuntemaan itsensä arvokkaaksi Jumalan silmissä. Huolenpito, jota on saanut aiemmin kokea, antaa turvan ja luottamuksen myös uusiin lähtöihin. Ei edes varpunen tipahda taivaallisen Isän tietämättä.

Eilat ylhäältä Migdalin rukoustornista katsottuna. Edessä näkyvät Jordanian vuoret. Saudi-Arabia jää kuvan ulkopuolelle, se näkyy tornista vuorijonon jatkona oikealla. Egypti on myös katsojan oikealla puolella, mutta lahden vastakkaisella puolella.
Niin, ja Syyria on sitten Jordanian pohjoispuolella oleva Israelin rajanaapuri.

Haja-ajatuksia juutalaisuudesta

Joku tarkkaavainen bloginlukija on saattanut huomata, että olen päivittänyt blogiamme useita kertoja peräkkäin. Salome on ollut tähän asti Israelissa, ja on parhaillaan Ruutin kanssa palaamassa. Mirjam jää vielä kolmanneksi viikoksi. Kun olen kaipaillut kavereitani, niin tekstarit ovat lennelleet edestakaisin, ja ajatukset pyörineet vielä koko kuluneen viikon Israelin asioissa.

Näimme matkallamme paljon alijan, muuton, tehneitä juutalaisia. Hotellissa meitä palvelivat mustaihoiset Afrikasta tulleet nuoret ihmiset. Kansainvälisessä seurakunnassa tapasimme mm. Kuubasta, Meksikosta ja Espanjasta tulleita. Ja kaduilla kuului Venäjältä tulleiden juutalaisten puhe.
Kaikkialta ympäri maapalloa muuttaneita oli niin paljon, että heprean kielen harjoittelumme jäi kovin vähäiseksi, sillä heidänkin kielitaitonsa oli vasta vaiheessa.

Joh. 1. luvussa Jeesus kutsuu itselleen oppilaita. Hän tapaa Andreaksen, Filippuksen ja Natanaelin. Kun hän näkee Natanaelin tulevan, hän sanoo oudolta kuulostavat sanat: - Siinä oikea israelilainen, mies vailla vilppiä!

Paavalin lähetysperiaate oli,  että evankeliumi oli kerrottava "juutalaisille ensin". Heillä oli jo kirjoituksien kautta saatu ilmoitus Messiaasta, joka sitten toteutui Jeesuksessa.
Tämä evankeliointi ei kuitenkaan ole mennyt perille kuin vasta lyhyen ajan, sillä juutalaisuudessa on varsinaisesti kaksi uskonkohtaa: Jumala on yksi, ja Jeesus ei ole Messias!

Ortodoksimunkki Serafim Seppälä antaa myös yhden vastauksen siihen, miksi messiaanista juutalaisuutta ei voi olla olemassakaan. Hän sanoo, että juutalaiset ja ortodoksit ovat samaa mieltä siitä, että ihminen voi olla joko juutalainen tai kristitty. Jos hän yrittää olla molempia, hän ei voi olla kumpaakaan.

Näitä epämääräisiä olentoja, messiaanisia juutalaisia, on maassa kuitenkin 10 000 henkilöä. Monet heistä ovat tulleet Venäjältä, mutta heidän on usein vaikea löytää Israelissa seurakuntaa. Kaiken lisäksi heitä yritetään monin eri tavoin käännyttää takaisin juutalaisuuden piiriin.

"Oikea israelilainen" tarvitsee paljon rohkeutta ja rehellisyyttä viedä veljensäkin Jeesusta tapaamaan.
- Tule, niin näet, sanoi Filippus. (Joh. 1:46)

Kuulin jo Suomessa ja sitten Israelissa ollessani herätyksestä, joka on alkanut Nasaretin arabien keskuudessa. Arabien kääntyminen on herättänyt myös kiinnostusta juutalaisten joukossa. Israelilainen keskustelukaverini sanoi, että koska näiden kahden kansanryhmän kesken on jatkuva ristiriita, niin juutalaiset eivät halua, että arabeilla olisi asiat "paremmin". vaan alkavat tätä kautta kiinnostua kristinuskosta.
Mene ja tiedä. Kaikenlaiset tiet ovat Jumalalle mahdollisia: tällaiset kummalliset kiertotietkin.

Mielessä pyhät matkat

Sillä aikaa kun olin ollut matkalla, postia oli kertynyt paksu pino pöydänkulmalle. Kun selailin sitä, huomasin, että joukossa on muutama värikäs lehti, joissa houkuteltiin lähtemään taas liikkeelle.

Nykyisin matkailu on kaikkien ulottuvilla. Muistan kuinka tätini kävi miehensä kanssa 1960-luvulla Pariisissa ja lähetti sieltä kortin. Kuva esitti Eiffel-tornia iltavalaistuksessa, autoja vilahteli etualalla, niistä jäi yöhön kirjavat vauhtiviivat. Matkailu oli vielä niin ihmeellistä - varsinkin Pariisissa käynti - että kortti työnnettiin keittiön paneelin rakoon. Siellä se levätä vuosikaudet.

Saamani lehdet esittelivät monenlaisia teemamatkoja. Saattoi valita matkan, joka erikoistui lasketteluun, golfaamiseen tai Harry Potter-kirjoihin. Olen itsekin ollut erilaisilla teemamatkoilla: vaellellut Itävallan ja Saksan rajamailla tai osallistunut kirjoittajakurssille Santorinin saarella. 

Mikä sitten tekee jostakin matkasta pyhän matkan, kohde vai sisältö?

Kun Teddy Kollek oli Jerusalemin pormestarina, niin kaupungissa vieraileville jaettiin hänen allekirjoittamaansa pyhiinvaellustodistusta, jossa oli Psalmin 84 säe: Autuaita ovat ne, joilla on mielessä pyhät matkat.

Joskus matkalla käy niin, ettei pyhyys löydy paikan pyhyydestä huolimatta. Ympärillä voi olla niin kova hälinä ja kirkoissa paljon ruuhkaa, ettei pyhä pääse koskettamaan. Ympärillä olevien jumalanpalvelijoiden pukeutuminen, käyttäytyminen ja palvontatavat voivat tuntua niin vierailta, että huomio menee ihmettelyyn. 

Näin minulle kävi ollessani ensimmäistä kertaa pyhällä haudalla. Suitsutusastiaa heilutteleva munkki ja kivipaatta maaten suuteleva nainen saivat minut tuntemaan itseni ulkopuoliseksi. 

Joskus pyhyys löytyy yllättäen. Nyt Eilatin matkalla sain kokea sitä Timnan erämaan hiljaisuudessa ja sen keskellä olevassa Ilmestysmajassa. Samoin myös niinä hetkinä kun luin yksinäisellä parvekkeellani Mooseksen elämästä katsellen ympärillä olevia vuoria. 

Usein Jumalan läheisyyttä ei löydä sieltä, missä on kuvitellut löytävänsä hänet. Vieraskielisessä messussa voi kokea vierautta, mutta Jumala voi puhua tuttua kieltä juuri siihen arkiseen tilanteeseen ja niiden asioiden keskellä, missä kulloinkin olemme.

Kun kohtasimme kadulla vanhan Venäjältä tullen miehen, joka keräsi pulloja. Tai kun jaoimme ystävien kesken ilon tai surun hetkiä, toimme niitä rukouksessa Isän eteen. 

Jumalan puhe voi olla sellaista puhetta, mitä ei heti edes tunnista hänen puheekseen. Hän voi yllättää toisenlaisuudella. Hän näyttää matkakumppanin vierelläni pöydän äärellä, kadulla tai poluilla. 

Ehkä juuri tämän takia Jumala tuli ihmiseksi, ihmisten elämään, että Pyhä ja ääretön voisi koskettaa meidän äärellistä arkea.      

Muistelen kameran kanssa

Olen kuvassa liikkeellä Eilatissa aamuvarhain kameran kanssa.
Tein tähän blogiin uuden sivun Kuvia Eilatista 2014. Se löytyy sivupalkista. Olkaapa hyvät!

Ensimmäisen kerran lähdin Israeliin kesällä 1980. Ystäväni asui siellä perheineen, hän oli kutsunut minut luokseen Tiberiakseen. Toiviomatkoilla oli silloin tarjolla kahden viikon matka, joista ensimmäinen kierreltiin Israelin raamatunhistoriallisissa kohteissa ja toinen lepäiltiin Tiberiaksessa.
Ei ollut kuin yksi pulma: minulla ei ollut rahaa, sillä olin ollut töistä pois kaksi vuotta kuopukseni syntymän jälkeen.
Juuri silloin Kotiliesi järjesti kirjoituskilpailun, jonka palkintona oli senkokoinen summa, että voisin sen turvin lähteä Israeliin. Lähtemisen merkiksi panin, että jos voitan, niin lähden voittorahalla matkalle.

Näin tapahtui, rahojen järjestyminen kahden kotiäitivuoden jälkeen oli mielestäni suuri ihme.
Kun istuin lentokoneessa, katselin ikkunasta pilvimattoa, jolla ei ole alkua eikä loppuakaan. Olin kiitollinen taivaan Isälle, jonka armo on myös loputon ja ääretön, niin että hän teki lähtöni mahdolliseksi.

Kirjoitin koneessa päiväkirjaani, kuinka olen onnellinen ja etuoikeutettu. Ei edes Mooses päässyt Israelin maahan. Hän sain vain katsella Luvattua maata Nebon vuorelta. Jumala sanoi hänelle: - Mene nyt Abarimin vuoristoon, ja nouse Nebonvuorelle, joka on Moabin maassa vastapäätä Jerikoa. Sieltä saat katsella Kanaaninmaata, jonka minä annan israelilaisille omaksi. Vuorelle, jolle nouset, sinun on kuoltava.

Kun ajattelin tätä Mooseksen kohtaloa, tunsin olevani todella hemmoteltu, sillä Mooses oli sentään ihminen, joka kävi Jumalan kanssa suoraan työneuvotteluita.  Itse olin silloin vain nuori perheenäiti, satunnainen matkailija, sydämessäni pelkkä likanrätänä, mutta pääsin maahan, jonne Mooses ei päässyt edes 40 vuoden harhailun ja kansan luotsaamisen jälkeen.

Kun juttelin näistä ajatuksista Salomen kanssa, hän sanoi, että Mooseksen vastuu kansasta  loppui Nebon vuorelle. Kansa tarvitsi uuden ja tuoreen johtajan,  hän oli Joosua, sillä edessä oli Kanaaninmaan  valloittaminen. Se ei ollut mikään helppo tehtävä, kun se piti taistella omaksi pala kerrallaan.

Tällä vuoden 2014 matkalla Mooses tuli minulle läheiseksi. Ehkä se johtui käynnistä Ilmestysmajalla. Selailin Mooseksen kirjoja huoneeni hiljaisuudessa, ja mietin hänen persoonaansa.
5. Mooseksen kirja loppuu näihin sanoihin:
Israelin kansasta ei ole enää koskaan noussut sellaista profeettaa kuin Mooses, jonka kanssa Herra puhui kasvoista kasvoihin. Kukaan muu ei ole tehnyt sellaisia suuria ja pelottavia mainetekoja, joita Herra lähetti tekemään faraolle, kaikille hänen palvelijoilleen ja koko Egyptinmaalle, ihmetekoja, jotka Mooses teki koko Israelin kansan nähden Herran väkevän käden voimalla.









 

Päiväkirjan sivuilta

Päiväkirjaa Eilatista 17.1.2014

Kirjoitan tätä Eilatissa hotellin parvekkeella. Iltapäivän aurinko hohtaa ja kuumottelee kasvoja. Katselen Eilatin vuorille, joita aurinko maalaa, saa varjot ja valot voimakkaammin näkyviin. Palmujen oksat parvekkeen vieressää heilahtelevat verkkaisesti lämpimässä tuulessa. Kaupunki on hiljenemässä, kohta alkaa sapatti.

Voidaan toivottaa toisillemme shabbat shalom -  sapatin rauhaa.

Olemme viettäneet tämän päivän paikallisen ystävämme ja hänen miehensä seurassa. Kävelimme lähelle Egyptin rajaa Abu Josefin teltalle, jossa söimme beduiiniaterian. Siihen sisältyi ohutta paistettua beduiinileipää, valkoista vahvanmakuista tuorejuustoa, hummusta ja täkäläistä suosikkivihannestani, kurkkua, sekä tomaattia..

Käveltyämme kaupungista kuutisen kilometriä olikin leppoisaa lepäillä matalilla sohvilla, jotka olivat kuin paksuja patjoja.

Pääsimme käymään ystäviemme kanssa myös maailman parhaassa maustekaupassa, ja sitten saimme kyydin vielä parin kilometrin päähän Jordanian rajalle ihmettelemään naapurimaan läheisyyttä. 

Nyt on lepohetki, minä kirjoittelen, ja matkakaverini taitavat olla uimassa nauttimassa lämmitetystä altaasta.

 - Aika ylellistä, mieli on tällaisesta hemmottelusta kovin kiitollinen.

Oleskeluni Eilatissa on tällä erää päättymässä. Ylihuomenna nousen koneeseen, joka kiidättää kotimaahan pimeän ja pakkasen keskelle. 

Jo nyt olemme kuitenkin ruvenneet taas sanomaan: ensi vuonna Eilatissa. Nämä rukousmatkat tuntuvat kovin tärkeiltä. Muistelimme, minkälaisten asioiden puolesta olimme vuosi sitten rukoilleet, ja miten monet niistä olivat ratkenneet  onnellisesti.

Toistelimme usein viime vuonna lausetta: taivas on auki Eilatissa. Jotain merkillistä tässä paikassa tuntuu olevan, aivan kuin olisi suora linja täältä ylöspäin.

Menemme tänä iltana kansainväliseen seurakuntaan Shelteriin, avoimen taivaan alle, istumme akaasiapuun suojaan ja katselemme, kuinka täysikuu vaeltaa yötaivaalla ja ihmiset laulavat samoja tuttuja ylistyslauluja eri kielillä.

Huomenna kiipeämme Migdaliin (korkeaan tornitaloon), siellä kokoontuu seurakunta, jossa käy paljon suomalaisia turisteja. Migdal sijaitsee ylhäällä Eilatin vuorella ja sen yhdeksännen kerroksen parvekkeelta voi katsella suoraan Akaban lahdelle ja naapurimaihin: vastapäätä olevaan Jordaniaan (kauempana oleva talojen ryhmä onkin jo Akaban kaupunkia!)  vinosti oikealle Saudi-Arabiaan ja vieressä olevaan Egyptiin. (ks. yläkuva)

Eilat on kuin jalka, jolla Israel seisoo. Eilat on tärkeä, sillä jos jalka huojuu, koko maa huojuu. Täällä tuntuu hyvin luontevalta rukoilla rauhaa rajoille ja koko Israelin maalle. 

Timna, tabernakkeli - ma ze?

Nyt ollaan jo näin osaavia! Ma ze tarkoittaa ‘mikä se on’. Timna taas on ehkä yksi maailman upeimmista luonnonsuojelualueista keskellä autiomaata, n. 20:n kilometrin päässä Eilatista - ja sana Tabernaakkeli vuorostaan tarkoittaa Ilmestysmajaa.

Magdaleena lähetti edellisessä blogissaan jo Timnan laaksosta terveisensä ja minun sydämeni jäi tänne koukkuun jo viime vuonna. Vuorten ja kallioiden väliin jäävä täydellinen hiljaisuus ja kallioissa vaihtuvien värien salaperäinen leikki oli ällistyttävää.

 Saisinpa joskus mahdollisuuden viettää siellä kokonaisen vuorokauden?

Entä tabernaakkeli? Kun ensimmäisen kerran näin kallion juurella tämän kummallisen rakennelman oletin sen olevan eläinten suojan. Majaa ympäröivä alue oli ympäröity luonnonvalkoisella puuvillakankaalla yltympäri ja alueen keskellä oli jokin teltantapainen. Meillä kaikilla on varmasti oma käsityksemme tästä Israelin heimon erämaavaelluksen aikana rakentamasta Ilmestysmajasta - myös minulla. Erittäin tarkat rakennusohjeet on itse Jumala antanut Moosekselle 
(2. Moos.) ja juuri niiden ohjeiden mukaan on Timnankin maja rakennettu. 

Luulin, aina eiliseen saakka, sen olleen vähän niin kuin temppelin - mutta sitä se ei ole ollut ja syy siihen selvisi minulle vasta nyt. Senhän piti olla purettavissa, kannettavissa ja taas pystytettävissä seuraavaan leiriin!

Opin täällä myös sen miksi juutalainen kynttilänjalka on seitsenhaarainen. Jokainen niistä edustaa oppaan kertoman mukaan jotakin Jumalan ominaisuutta kuten armollisuus, pitkämielisyys, oikeudenmukaisuus jne. Sain myös nähdä mitä liitonarkussa säilytettiin. Myös sen tarkka jäljennös oli Timnan tabernaakkelissa ja arkku oli raollaan. Siellä olivat laintaulut ja Aaronin versova sauva.

On ihanaa oppia uusia asioita. Onneksi emme koskaan tule valmiiksi.

Vuorien sanomaa

Eilatin kone oli sunnuntaina viimeistä paikkaa myöten täynnä. Matkalaisia valoon, lämpöön Pyhään maahan näytti riittävän.

Vanhemman väen lisäksi liikkeellä oli perheitä ja yllättävän paljon myös nuoria ihmisiä

Jäljelle jääneitä matkoja oli myyty edulliseen hintaan, ja koska tilanne Israelissa on ollut nyt suhteellisen rauhallinen, oli väki lähtenyt joukolla liikkeelle.

Meidänkin ryhmämme kasvoi uudella jäsenellä, kun Mirjam liittyi joukkoomme. Tämä meitä  melko paljon nuorempi ilopilleri oli matkassa, kun suuntasimme ystävämme miehen ajamalla taksilla ja hänen opastamanaan Timnan laajaan autiomaahan. 

Salome kirjoitteli jo viime helmikuussa Timnan  sanoinkuvaamattoman kauniista vuorista, jotka vaihtavat auringonvalon vaikutuksesta väriä ruskeasta vihreään ja ruusunpunaiseen. Jatkan kuitenkin aiheesta hieman lisää muutamalla välähdyksellä, missä puhutaan Raamatun vuorista.

Mooseksesta, joka on yksi suurimmista kansanjohtajista, kerrotaan usein vuorten yhteydessä. Tässä muutamia esimerkkejä: Mooses sai vuorella Jumalalta lain Israelin kansalle. 

Hän iski sauvalla kalliota, ja sieltä alkaa suihkuta vettä. 

Kerran Mooses istui kalliolla ja rukoili voittoa vihollisistaan.

Vanhana Mooses sai katsella vuorelta Luvattuun maahan.
Kerran Jumala kehotti häntä seisomaan kalliolla ja piiloutumaan kallionkoloon, kun Jumala kulki ohi.

Vaikka Timnan kalliot ovat sateissa ja tuulissa rapautuvaa kuparin, hiekan ja suolan sekoituksena syntynyttä kiviainesta, kalliot kuvataan yleensä jykeviksi, horjumattomiksi ja pysyviksi turvapaikoiksi. Uusi testamentti puhuu vuorista myös kuvannollisessa mielessä, kun se puhuu hengellisestä kalliosta, joka on Kristus. (1. Kor.10: 4)

Kun ihmiset etsivät hädässään luotettavaa tukea, luotettavin kallio osoittautuu usein Persoonaksi. Jumala kutsuu ihmistä vierelleen, hän sanoo tälle kuten aikanaan Moosekselle: 

- Näetkö tämän paikan vieressäni?  Asetu seisomaan tähän kalliolle. 

Näinkin tarkasti Jumala voi osoittaa, ohjata ja neuvoa!      

Unenomaista

Täällä Eilatissa kaikki tuntuu kovin unenomaiselta. On kummalliselta löytää kaikki tutut asiat uudelleen. Talvi on samalla tavalla taittumassa kuten viime vuonnakin täällä ollessamme. Pelargonian pikkutaimet on istutettu, kastelulaitteet kulkevat niiden juurilla.

Hotellin käytävät kiemurtelevat tutusti palmujen alla. Kivetyksellä taapertaa punertavarintainen  tuttu kyyhky.

Pöydänkulmalla on pitaleipää, hummusta ja tuoreita pikkukurkkuja. Ja koneeni vieressä  käden ulottuvilla kupillinen murukahvia.

Kuin unta ja kuitenkin hetken aikaa totta ja tätä elämää.

Tänä aamuna luimme kolmen matkalaisen kesken Richard Bewesin kirjaa Hyvää Yötä. Sain kirjan ystävältäni, Elisabetilta, syntymäpäivälahjaksi. Kirjan ajatukset on tarkoitettu illalla viimeiseksi pyörimään mielessä niin, että alitajunta voi olla niitä myös työstämässä.

Me tosin luimme kirjan ensimmäisen tekstin aamupalaksi, ja hyvin se tuntui meille kolmelle, Salomelle, Ruutille ja minulle, sopivan, sillä olemme kaikki yökukkujia. Joskus unettomuus piinaa jopa vaivaksi asti.

Bowes aloittaa siitä, että Mooseksen kirjan sanat Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä, pitäisi sanatarkasti käännetynä kuulua: Oli ilta ja oli aamu, ensimmäinen päivä.

Vuorokauden aikojen järjestys on myös mielenkiintoinen, sillä ensin on ilta ja sitten vasta aamu! Tämä järjestys on tuttu juutalaisuudesta. Alkaahan heidän sapattinsa illalla kello kuusi ja päättyy seuraavana iltna samaan aikaan.

Bewes nostaa tästä esiin tärkeän näkökulman, hän muistuttaa, että että yö onkin uuden alku!
Kun näin ajattelemme, emme ahdistu yön sudenhetkistä, vaan elämän yöajat voi nähdä professori Leonard Baconin tavoin: -Siunattuja ne, jotka ovat oppineet katsomaan sellaisina aikoina eteenpin, eivät taaksepäin.

Itse Jumala on kanssamme myös öisin, hän ei ole koskaan vapaalla- olipa sitten yö tai päivä.

 Daavid laulaa hänestä: - Yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo. Ps. 139:12

Ja Jeesus sanoi kerran: - Minun Isäni tekee työtään taukoamatta, niin teen myös minä Joh. 5:17 

Tällaista me kolme opimme tänä aamuna. Kiitos Elisabetille hyvästä kirjasta!

Valoon

                     

                     Auringon ikävä
                     lasia talven ikkunassa.
                     Kurkotan valoa kohti

                     Kuusien kumartuneet niskat
                     talven ja tuulen taivuttamat
                     Lumitaakat olkapäillä

                     Kaikki kaipaavat valon viivähdystä
                     ruokojen kohmettuneet sulkakynät
                     kesken kahinaansa hiljentynyt kaisla

                     Hiljentyneet myös minun sanani
                                                               värini
                      liikkumattomina lepäävät kynät

                     Päivät täällä täynnä pimeää 
                     - mutta jossain niin avaraa, että utukin murenee

                     Haron, hapuilen
                     yö hyytää eksyneitten tähtien puistossa
                     Juuri tänään kohoan kaikkia 
                     kysymyksiä ja kipuja keveämpänä

                    Tahdon vain katsella valtavaa Valoa



Magdaleenan kuva ja runo ovat syntyneet elämänkaarimaalauksen kurssilla pari päivää sitten.

                     

Muistelua ja suunnitelmia

Olimme Salomen kanssa suunnitelleet, että tarjoamme Israelin matkan muistelutilaisuudessa seurakuntatalolla  challaa, juutalaista sapattipullaa ja nes-kahvia. Nes-kahvipurkki oli vielä aivan avaamaton, se tuotu tuliaisina Israelista. 

  Challa-pullasta  meille oli jäänyt mukava muisto. Aina sapatinaattona oveemme koputettiin ja huonepalvelija saapui pienessä pärekorissa olevan sellofaaniin käärityn pullan kanssa. Mukana oli  kortille kirjoitettu tervehdys: Shabbat shalom! Sapatin rauhaa!

  Netistä löytyy useita challan reseptejä, yhteistä kaikille kuitenkin on pieni sokerin määrä, mikä erottaa challan suomalaisesta pullasta. Challan ulkonäkö on ällistyttävän suomalainen, letitetty, munalla voideltu ja ruskean kiiltäväksi paistettu challa näyttää  kovin tutulta ja kotoiselta.

Oli hienoa saada kertoa seurakuntakeskukselle kokoontuneelle joukolle viime talven matkastamme. Itsellekin tammi-helmikuun tapahtumat Eilatissa alkoivat elää uudelleen. Ehkä joku kuulijoistakin innostui, kun kerroimme, että Lomamatkojen viiden viikon  Eilat-tarjouksen hinta on euroa vaille 1500. Matkaan sisältyvät suorat lennot sekä asuminen neljän tähden hotellissa. Lento lähtee 9.1. Ruokailuja hintaan ei kuulu, mutta kaupungin torilta saa ostaa kassi kaupalla edullisia vihanneksia ja  hedelmiä.

Tämä houkuttelukutsu on suunnattu myös kaikille blogimme lukijoille. Eilat on erinomainen lomapaikka keskitalvella, siellä voi helposti liikkua, uida ja kävellä. Viisi viikkoa on myös mainio aika harrastaa kunkin omia mielipuuhia: vaikkapa lukea, kirjoittaa, opiskella kieltä, maalata, valokuvata, tehdä ristipistotöitä. Voi myös keskittyä kerrankin rauhassa Raamatun lukemiseen sopivasti inspiroivassa ympäristössä. 

Eilatista on helppo matkustaa joko ryhmän mukana tai kaverin kanssa myös  Kuolleelle merelle ja Jerusalemiin.

Psalmissa 137 sanotaan: - Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni. Tarttukoon kieleni suun lakeen, ellen minä pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

Salome ja minä  täytimme oman challa-pullamme suklaahippusilla ja koristimme sen unikonsiemenillä. Paistoimme sitä hiukan lyhyemmän ajan, kuin ohjeessa oli suositeltu, mutta näin challa-pullasta tulikin juuri sopivan "raakaa". Huomasimme yllättäen omistavamme juutalaisen jauhopeukalon!

Jerusalem tammikuisessa auringonpaisteessa

Punaisen meren rantaa

Kuva kävelyreitiltä Akabanlahden rannassa

  

Israel

Kuva: Viikunapuu, Israelin symboli. Matt 24; 32-34

Laiton miehittäjä vaiko laillinen, itsenäinen valtio?

Kun viime kesänä näihin aikoihin teimme Magdaleenan kanssa päätöksen lähteä tammi-helmikuussa kuudeksi viikoksi Israeliin, jouduimme pakostakin silmikkäin isojen kysymysten eteen. Sodan uhka kasvoi kaiken aikaa. Sitten tuli marraskuu 2012. Matka oli jo maksettu ja aikaa lähtöön enää kuukausi. Silloin tuli tieto Israelin iskusta Gazaan. Emme voineet muuta kuin luottaa siihen, että jos tilanne vielä siitä kärjistyisi, tulisi suurlähetystöltä määräys matkojen keskeyttämisestä. Sitä ei onneksi tullut ja Eilatissa oli suloisen rauhallista, vaikka parlamenttivaalitkin mahtuivan lomamme keskelle.

Mutta kalliikisi Israelille oli tämä isku Gazaan tullut (noin 800 milj. USD). Samoin oli kärsinyt turismi. Oppaamme kertoi, että 25% jo varatuista matkoista oli peruttu. Eräs turistiopas kertoi, ettei hänellä ollut kuukauteen ollut yhtään opastettavaa ryhmää ja Eilatissa taksikuskit ajelivat tyhjillä autoilla. Muutoin turismi v.2012 oli kyllä ollut maan historian vilkkainta.

Jos sanoo, että 'Next year in Israel', kuten juutalainen kansa hoki kahdentuhannen vuoden ajan - ja nyt mekin sanomme - syntyy aivan erityinen ja omakohtainen kiinnostus tämän maan, niin etäisimpään, kuin myös tuiki tuoreeseen politiikkaan.

Tässä pikakuvaus Israelin valtion syntyajoilta:
(Tietoja koottu mm.Pekka Sartolan uusimmasta kirjasta "Miksi täsätä ei puhuta")
Toinen maailmansota oli juuri päättynyt. Maailma oli turtunut verenvuodatukseen, massamurhiin, miehityksiin ja anarkiaan. Brittiläisen mandaatin aika oli päättymässä Lähi-Idässä, ja Yk:lla oli tarjota useampikin ehdotus alueen jakamisesta maattoman ja syyttömästi kärsineen juutalaisen kansan ja arabien välillä. Arabiliitto hylkäsi YK:n ehdotukset toinen toisensa perään.
Talvi 1947-48 oli jo erityisen vaikea silloisella mandaattialueella, koska arabimailla oli tiedossa, että siionistit tulisivat perustamaan oman valtion välittömästi brittien poistuttua maasta..Niinpä he aloittivat jo joulukuussa terrori-iskut, ja saivat samalla aikaan ensimmäisen kolmesta laajasta pakolaisvirrasta.
Toukokuun 14. päivänä Israel julistautui itsenäiseksi valtioksi. Brittien mandaattiaika päättyi keskiyöllä, ja sen jälkeen alkoi tapahtua. Yhdysvallat tunnusti Israelin valtion de facto, samoin Persia jne. Mutta tapahtui muutakin. Vain muutamia tunteja puolenyön jälkeen vastaperustettu valtio sai kohdata viiden arabimaan yhtäaikaisen hyökkäyksen; Egypti hyökkäsi lounaasta, Syyria koillisesta, Libanon pohjoisesta ja Jordania idästä yhdessä Irakin kanssa.

YK:lla ei ollut mitään mahdollisuuksia puuttua asioihin muutoin kuin tuomitsemalla ne jälkikäteen. Mutta huolimatta ylivoimasta eivät arabivaltiot kyenneet murtamaan israelilaisten puolustuslinjoja. Idässä tosin Arabilegioonan turvin onnistuttiin valtaamaan koko Länsiranta sekä puolet Jerusalemista, mukaanlukien Vanhakaupunki. Egyptin joukot pysäytettiin nykyisen Gazan kaisten pohjoisrajan tuntumaan.
Kesäkuussa YK puuttui asiaan ja julisti kuukauden mittaisen tulitauon. Tuona aikana Israeliin muodostettiin virallisesti Puolustusvoimat, ja sodasta huolimatta maahan virtasi koko ajan lisää maahanmuuttajia sekä arabimaista että Euroopasta.

Taistelut jatkuivat silloin ja jatkuvat yhä. Mutta on syytä muistaa, että Israel ei aloittanut sotaa. Hehän olivat hyväksyneet YK:n tekemän päätöksen 181 mukaisen maanjakoa koskevan suosituksen, toisin kuin Arabimaat sekä palestiinaliset. Ja kaiken päätteeksi viisi arabimaata hyökkäsi välttömästi Israelin laillisesti perustetun valtion kimppuun, tarkoituksena hävittää juutalisvaltio ja perustaa alueelle United States of Palestine.

Loppukooste:
"Pääasialliset perusteet kansainvälisessä oikeudessa juutalaisen kansan laillisille vaatimuksille, perustuen historiallisiin oikeuksiin koskien Palestiinaa, ovat Kansainliiton San Remon päätökset huhtikuulta 1920, Palestiinan Mandaatti heinäkuulta 1922, sekä YK:n sopimukset. Nämä välineet yksistään muodostavat juutalisen väestön vapauden perussopimuksen.Näitä oikeuksia ei ole milloinkaan kumottu". (Kansainvälisen oikeustieteen tri. C.D.Wallace.)

Oli miten oli... ja on miten on, mutta sinne mehiläispesään mennään, next year, jos Herra ja Suomen suurlähetystö sen sallivat. Seuraavissa postituksissani aion pikakerrata Israelin historian keskeisimmät vaiheet, alkaen aina isä Aabrahamista. Uskon, että meille kaikille tekee hyvää käydä kerran vielä kaikki historian pääetapit läpi, sillä niin sotkuinen tämä 'maailman navan' alue aina vain on.