Haja-ajatuksia juutalaisuudesta

Joku tarkkaavainen bloginlukija on saattanut huomata, että olen päivittänyt blogiamme useita kertoja peräkkäin. Salome on ollut tähän asti Israelissa, ja on parhaillaan Ruutin kanssa palaamassa. Mirjam jää vielä kolmanneksi viikoksi. Kun olen kaipaillut kavereitani, niin tekstarit ovat lennelleet edestakaisin, ja ajatukset pyörineet vielä koko kuluneen viikon Israelin asioissa.

Näimme matkallamme paljon alijan, muuton, tehneitä juutalaisia. Hotellissa meitä palvelivat mustaihoiset Afrikasta tulleet nuoret ihmiset. Kansainvälisessä seurakunnassa tapasimme mm. Kuubasta, Meksikosta ja Espanjasta tulleita. Ja kaduilla kuului Venäjältä tulleiden juutalaisten puhe.
Kaikkialta ympäri maapalloa muuttaneita oli niin paljon, että heprean kielen harjoittelumme jäi kovin vähäiseksi, sillä heidänkin kielitaitonsa oli vasta vaiheessa.

Joh. 1. luvussa Jeesus kutsuu itselleen oppilaita. Hän tapaa Andreaksen, Filippuksen ja Natanaelin. Kun hän näkee Natanaelin tulevan, hän sanoo oudolta kuulostavat sanat: - Siinä oikea israelilainen, mies vailla vilppiä!

Paavalin lähetysperiaate oli,  että evankeliumi oli kerrottava "juutalaisille ensin". Heillä oli jo kirjoituksien kautta saatu ilmoitus Messiaasta, joka sitten toteutui Jeesuksessa.
Tämä evankeliointi ei kuitenkaan ole mennyt perille kuin vasta lyhyen ajan, sillä juutalaisuudessa on varsinaisesti kaksi uskonkohtaa: Jumala on yksi, ja Jeesus ei ole Messias!

Ortodoksimunkki Serafim Seppälä antaa myös yhden vastauksen siihen, miksi messiaanista juutalaisuutta ei voi olla olemassakaan. Hän sanoo, että juutalaiset ja ortodoksit ovat samaa mieltä siitä, että ihminen voi olla joko juutalainen tai kristitty. Jos hän yrittää olla molempia, hän ei voi olla kumpaakaan.

Näitä epämääräisiä olentoja, messiaanisia juutalaisia, on maassa kuitenkin 10 000 henkilöä. Monet heistä ovat tulleet Venäjältä, mutta heidän on usein vaikea löytää Israelissa seurakuntaa. Kaiken lisäksi heitä yritetään monin eri tavoin käännyttää takaisin juutalaisuuden piiriin.

"Oikea israelilainen" tarvitsee paljon rohkeutta ja rehellisyyttä viedä veljensäkin Jeesusta tapaamaan.
- Tule, niin näet, sanoi Filippus. (Joh. 1:46)

Kuulin jo Suomessa ja sitten Israelissa ollessani herätyksestä, joka on alkanut Nasaretin arabien keskuudessa. Arabien kääntyminen on herättänyt myös kiinnostusta juutalaisten joukossa. Israelilainen keskustelukaverini sanoi, että koska näiden kahden kansanryhmän kesken on jatkuva ristiriita, niin juutalaiset eivät halua, että arabeilla olisi asiat "paremmin". vaan alkavat tätä kautta kiinnostua kristinuskosta.
Mene ja tiedä. Kaikenlaiset tiet ovat Jumalalle mahdollisia: tällaiset kummalliset kiertotietkin.

Mielessä pyhät matkat

Sillä aikaa kun olin ollut matkalla, postia oli kertynyt paksu pino pöydänkulmalle. Kun selailin sitä, huomasin, että joukossa on muutama värikäs lehti, joissa houkuteltiin lähtemään taas liikkeelle.

Nykyisin matkailu on kaikkien ulottuvilla. Muistan kuinka tätini kävi miehensä kanssa 1960-luvulla Pariisissa ja lähetti sieltä kortin. Kuva esitti Eiffel-tornia iltavalaistuksessa, autoja vilahteli etualalla, niistä jäi yöhön kirjavat vauhtiviivat. Matkailu oli vielä niin ihmeellistä - varsinkin Pariisissa käynti - että kortti työnnettiin keittiön paneelin rakoon. Siellä se levätä vuosikaudet.

Saamani lehdet esittelivät monenlaisia teemamatkoja. Saattoi valita matkan, joka erikoistui lasketteluun, golfaamiseen tai Harry Potter-kirjoihin. Olen itsekin ollut erilaisilla teemamatkoilla: vaellellut Itävallan ja Saksan rajamailla tai osallistunut kirjoittajakurssille Santorinin saarella. 

Mikä sitten tekee jostakin matkasta pyhän matkan, kohde vai sisältö?

Kun Teddy Kollek oli Jerusalemin pormestarina, niin kaupungissa vieraileville jaettiin hänen allekirjoittamaansa pyhiinvaellustodistusta, jossa oli Psalmin 84 säe: Autuaita ovat ne, joilla on mielessä pyhät matkat.

Joskus matkalla käy niin, ettei pyhyys löydy paikan pyhyydestä huolimatta. Ympärillä voi olla niin kova hälinä ja kirkoissa paljon ruuhkaa, ettei pyhä pääse koskettamaan. Ympärillä olevien jumalanpalvelijoiden pukeutuminen, käyttäytyminen ja palvontatavat voivat tuntua niin vierailta, että huomio menee ihmettelyyn. 

Näin minulle kävi ollessani ensimmäistä kertaa pyhällä haudalla. Suitsutusastiaa heilutteleva munkki ja kivipaatta maaten suuteleva nainen saivat minut tuntemaan itseni ulkopuoliseksi. 

Joskus pyhyys löytyy yllättäen. Nyt Eilatin matkalla sain kokea sitä Timnan erämaan hiljaisuudessa ja sen keskellä olevassa Ilmestysmajassa. Samoin myös niinä hetkinä kun luin yksinäisellä parvekkeellani Mooseksen elämästä katsellen ympärillä olevia vuoria. 

Usein Jumalan läheisyyttä ei löydä sieltä, missä on kuvitellut löytävänsä hänet. Vieraskielisessä messussa voi kokea vierautta, mutta Jumala voi puhua tuttua kieltä juuri siihen arkiseen tilanteeseen ja niiden asioiden keskellä, missä kulloinkin olemme.

Kun kohtasimme kadulla vanhan Venäjältä tullen miehen, joka keräsi pulloja. Tai kun jaoimme ystävien kesken ilon tai surun hetkiä, toimme niitä rukouksessa Isän eteen. 

Jumalan puhe voi olla sellaista puhetta, mitä ei heti edes tunnista hänen puheekseen. Hän voi yllättää toisenlaisuudella. Hän näyttää matkakumppanin vierelläni pöydän äärellä, kadulla tai poluilla. 

Ehkä juuri tämän takia Jumala tuli ihmiseksi, ihmisten elämään, että Pyhä ja ääretön voisi koskettaa meidän äärellistä arkea.      

Muistelen kameran kanssa

Olen kuvassa liikkeellä Eilatissa aamuvarhain kameran kanssa.
Tein tähän blogiin uuden sivun Kuvia Eilatista 2014. Se löytyy sivupalkista. Olkaapa hyvät!

Ensimmäisen kerran lähdin Israeliin kesällä 1980. Ystäväni asui siellä perheineen, hän oli kutsunut minut luokseen Tiberiakseen. Toiviomatkoilla oli silloin tarjolla kahden viikon matka, joista ensimmäinen kierreltiin Israelin raamatunhistoriallisissa kohteissa ja toinen lepäiltiin Tiberiaksessa.
Ei ollut kuin yksi pulma: minulla ei ollut rahaa, sillä olin ollut töistä pois kaksi vuotta kuopukseni syntymän jälkeen.
Juuri silloin Kotiliesi järjesti kirjoituskilpailun, jonka palkintona oli senkokoinen summa, että voisin sen turvin lähteä Israeliin. Lähtemisen merkiksi panin, että jos voitan, niin lähden voittorahalla matkalle.

Näin tapahtui, rahojen järjestyminen kahden kotiäitivuoden jälkeen oli mielestäni suuri ihme.
Kun istuin lentokoneessa, katselin ikkunasta pilvimattoa, jolla ei ole alkua eikä loppuakaan. Olin kiitollinen taivaan Isälle, jonka armo on myös loputon ja ääretön, niin että hän teki lähtöni mahdolliseksi.

Kirjoitin koneessa päiväkirjaani, kuinka olen onnellinen ja etuoikeutettu. Ei edes Mooses päässyt Israelin maahan. Hän sain vain katsella Luvattua maata Nebon vuorelta. Jumala sanoi hänelle: - Mene nyt Abarimin vuoristoon, ja nouse Nebonvuorelle, joka on Moabin maassa vastapäätä Jerikoa. Sieltä saat katsella Kanaaninmaata, jonka minä annan israelilaisille omaksi. Vuorelle, jolle nouset, sinun on kuoltava.

Kun ajattelin tätä Mooseksen kohtaloa, tunsin olevani todella hemmoteltu, sillä Mooses oli sentään ihminen, joka kävi Jumalan kanssa suoraan työneuvotteluita.  Itse olin silloin vain nuori perheenäiti, satunnainen matkailija, sydämessäni pelkkä likanrätänä, mutta pääsin maahan, jonne Mooses ei päässyt edes 40 vuoden harhailun ja kansan luotsaamisen jälkeen.

Kun juttelin näistä ajatuksista Salomen kanssa, hän sanoi, että Mooseksen vastuu kansasta  loppui Nebon vuorelle. Kansa tarvitsi uuden ja tuoreen johtajan,  hän oli Joosua, sillä edessä oli Kanaaninmaan  valloittaminen. Se ei ollut mikään helppo tehtävä, kun se piti taistella omaksi pala kerrallaan.

Tällä vuoden 2014 matkalla Mooses tuli minulle läheiseksi. Ehkä se johtui käynnistä Ilmestysmajalla. Selailin Mooseksen kirjoja huoneeni hiljaisuudessa, ja mietin hänen persoonaansa.
5. Mooseksen kirja loppuu näihin sanoihin:
Israelin kansasta ei ole enää koskaan noussut sellaista profeettaa kuin Mooses, jonka kanssa Herra puhui kasvoista kasvoihin. Kukaan muu ei ole tehnyt sellaisia suuria ja pelottavia mainetekoja, joita Herra lähetti tekemään faraolle, kaikille hänen palvelijoilleen ja koko Egyptinmaalle, ihmetekoja, jotka Mooses teki koko Israelin kansan nähden Herran väkevän käden voimalla.









 

Saalem

Jerusalemin kaupungin varhaisin nimi oli Saalem, joka merkitsee 'Rauhan asuntoa'. Kaupunki sijaitsee korkealla ylängöllä, 800 metriä merenpinnan yläpuolella, ja sitä ympäröivät vaikeakulkuiset vuorirotkot. Mutta vaikka sitä on ollut vaikea valloittaa, ja nimenäkin on ollut 'Rauhan asunto', on siitä tapeltu liki aina.

Jos siirrytään nykyhistoriaan, 1900-luvulle, niin yllättävä käänne Jerusalemin kohtalossa tapahtui v.1968. Jordanian kuningas Hussein oli luvannut olla ryhtymättä sotatoimiin Israelia vastaan, mutta rikkoikin lupauksensa Israelin tuolloiselle pääministerille Levi Eskolille. Ja kun Jordania hyökkäsi Israelin valtion kimppuun idästä, piti maan tietysti puolustautua. Näissä taisteluissa koki kuningas Hussein rökäletappion ja Israel sai, melkein kuin vahingossa, hallintaansa Itä-Jerusalemin ja sen vanhan kaupungin, sekä lisäksi Juudean ja Samarian alueet, jolloin kansan 2000-vuotinen toive Jerusalemin suhteen oli lopultakin toteutunut.

Jerusalemissa on kaiken aikaa tehty kaivauksia ja näin on saatu esiin runsaasti arkeologisesti arvokkaita kohteita. Mitä enemmän Jerusalemissa tehdään kaivauksia, sitä enemmän löytyy todisteita myös Raamatun paikkansa pitävyydestä ja faktoja Israelin kansan vaiheista.
Tällä hetkellä kaivetaan yli 3000 vuoden takaisia raunioita temppelin eteläpuolella, jossa alkuperäinen Daavidin kaupunki on sijainnut, ja jonka pohjoispuolelle Salomo sitten rakensi temppelin. Eräs mielenkiintoisimmista arkeologisista löydöistä on Giihonin lähde. Tämä lähde johti temppelin muurien sisäpuolelle, Siiloan lammikolle, ja toi sinne lähteestä pulppuavaa kirkasta vettä. Siiloan lammikko löytyi vasta pari vuotta sitten suuren sortuman seurauksena. Samassa yhteydessä löytyi 500 m pitkä, Herodeksen aikainen viemäritunneli, joka johtaa alas Kidronin laaksoon. Nyt tämä tunneli on puhdistettu ja turistit voivat kävellä maan alla, koko matkan ylämäkeä, Siiloan lammikolta aina Itkumuurille asti; siis kaupungin muurien alitse. Mutta, mutta - surullistakin surullisempaa on se, että muslimimaailma kiistää Jerusalemin juutalaisen historian ja siellä olleiden temppeleiden koko olemassaolon. Koraanissa ei kyllä puhuta Jerusalemista sanaakaan, eikä Muhammed käynyt siellä koskaan.

1.Kun.1:33-34. "Ja kuningas sanoi heille":Ottakaa mukaanne herranne palvelijat ja pankaa poikani Salomo minun oman muulini selkään ja viekää hänent alas Giihonille. Siellä pappi Saadok ja profeetta Naatan voidelkoot hänet Israelin kuninkaakasi. Ja puhaltakaa pasuunaan ja huutakaa:'Eläköön kuningas Salomo'. (Salomo oli järjestyksessään Isrelin kolmas kuningas ja hän hallitsi n. 972-931 eKr).

Tammi-helmikuun matkallamme Eilatiin teimme viidestä eri hotellista koottujen suomituristien ryhmällä vuorokauden kestävän bussiretken 'ylös' Jerusalemiin'. Olimme Eilatissa tutustuneet erääsääseen miellyttävään eläkeläispariskuntaan. He olivat paljon matkustelleet, myös historiallisesti mielenkiintoisissa kaupungeissa, mutta Jerusalemissa he eivät olleet käyneet. Ensimmäisen päivän päätteeksi ruokailimme hotellimme ruokasalissa ja jäimme hämmästyneinä kuuntelemaan mitä tämä pariskunta kertoi kokemuksistaan - niin Öljymäellä kuin vanhankaupungin kapeilla kujasilla. Jerusalemia ei heidän mukaansa voinut verrata mihinkään heidän aikaisempiin kokemiinsa vanhoihin pikkukaupunkeihin. Jerusalemin historia ja vanhan kaupungin nykyolemus olivat niin vaikuttavia ja kohtikäyviä, että Raamatun kertomukset muuttuivat yht'äkkiä, siinä heidän silmiensä edessä,. tosiksi ja eläviksi. Mitään selittelyjä ei tarvittu.

Kuvan on ottanut Magdaleena helmikuussa 2013, matkallamme ylös Jerusalemiin.

Pienen eväät

Vuonna 1980 kyläilin ystäväperheen luona Tiberiaksessa. Oli varhainen aamu, olimme retkellä Gennesaretin järven rannalla. Lapset rakensivat hiekkalinnoja, minä huljuttelin 6-vuotiasta hoitotyttöäni lämpimässä vedessä. Perheen äiti istui samana aamuna haravoidulla hietikolla (ei ollut löytynyt pommeja!) ja levitteli maahan levitetylle liinalle eväitä. Jostain kauempaa kuului välillä satunnainen laukaus. Israelissa oli silloin levotonta.

Kun asetuimme katetun välipalan ympärille, tartuimme valuviin vesimelonin palasiin ja taitoimme pitaleipää, mieleeni nousivat selkeinä Jeesuksen sanat opetuslapsille ylösnousemisensa jälkeen samalla rannalla: "Lapset, onko teillä mitään syötävää?" "Ei ole", he vastasivat. (Joh. 21: 5)

Jotkut kysymykset eivät jätä rauhaan. Ne seuraavat mukana vuodesta toiseen. Niistä kasvaa elämänmittaisia kysymyksiä.

Jeesuksen huoli siitä, olivatko oppilaat saaneet syötävää, on askarruttanut myös minua. Olen yrittänyt ojentaa evästä monesta eri roolista käsin. Kyselen itseltäni, olenko osannut antaa työelämän vuosina oppilailleni matkaevästä? Ennen kaikkea kysymys on puhutellut omien lasten kohdalla: olenko varustanut heitä riittävästi elämään oiekanlaisilla hengellisillä eväillä? Miten sitten työni uskonnon oppikirjojen tekijänä? Entä seurakuntatyössä? Ovatko kaikki ne monenlaiset piirit, perheleirit ja avioliittoleirit, joita innostuneina nuorempana järjestimme, ovatko ne olleet kävijöille tankkauspaikkoja - onko niistä löytynyt jonkinlaista matkaevästä?

Monta kertaa kun juttelee ihmisten kanssa, nousevat uskoa sivuavat asiat esille. Silloin paljastuu, että ihmisen sydämestä löytyy uskoa tai ainakin sen pieni verso, usein uteliaisuutta ja kiinnostusta.

Suomalaisessa kulttuurissa kuuluu pitää usko yksityisasiana. Ajatellaan, että jokainen voi ajatella mielessään, mitä haluaa, mutta siitä ei sen kummemmin tarvitse puhuta. 

Olisi hyvä kuitenkin rohkaistua ja kertoa juuri niitä asioita ääneen, mitä mielen pohjalla on. Silloin puhumalla, kuuntelemalla ja siinä syntyvässä keskustelussa voisi yllättäen avautua uusia näkökulmia. 

Kasvaisi rohkeus tunnistaa itsessä ja toisessa myös tämä hengellinen puoli.   

- Lapset, onko teillä mitään syötävää? Kysymys ei ole vieläkään jättänyt rauhaan. Yhä vielä se kehottaa tarjoamaan evästä. Nyt elän mummin roolissa. Voin kertoa nuoremmalle sukupolvelle, mitä  pidän tärkeänä, mistä olen saanut turvaa ja löytynyt apua. Vieläkin on mahdollisuus ojentaa eväskoria pieniä kohti.

- Ota ja syö! Tarjolla on tänäänkin viisi leipää ja kaksi kalaa! 

  

Tervetuloa  tiistaina maistelemaan! 

Kerron myöhemmin, miten päivämme sujui.

 Magdaleenan piirrokset

Heinäsirkkahyökkäys

Heinäkuu, heinät heilimöivat. Näkemiin hyttyset, tervetuloa sudenkorennot, heinäsirkat - ja ikävä kyllä paarmatkin. Meidän kesässämme heinäsirkkojen heinäkuisesta konsertosta tulee ainakin minulle hyrisevän hyvä olo, onhan Suomen lyhyt kesä silloin pehmeimmillään. Mutta miltä kuulostaa heinäsirkkahyökkäys?

Tämmöisen hyökkäyksen kokivat eteläisen Israelin maanviljelysyhteisöt viime keväänä Negevin alueella. Miljoonien heinäsirkkojen lauma lensi sinne Siinailta, Suezin alueen kohdalta, jonne ne olivat tulleet Sudanista ja Keski-Afrikasta. Tuholaiset tulivat juuri ennen Israelin pääsiäistä eli juuri sinä samaisena raamatullisena ajankohtana, jona se parhaiten muistetaan, eli Egyptin kokemien vitsausten ajalta. Herra puhui silloin päivittäin palvelijalleen Moosekselle ja tiedotti miten hän aikoo uppiniskaista faaraota kurittaa, jotta tämä päästäisi Isrelin kansan lähtemään takaisin siihen maahan, jonka Herra oli jo heidän esi-isilleen luvannut.
.
Magdaleena on viimeisissä päivityksissään puhunut paljon siitä kuinka salattu Jumala todella on eri aikakausina puhunut omilleen aivan ymmärrettävällä kielellä. Toisessa Mooseksen kirjassa luvussa 10:1-2 Herra puhui Moosekselle näin:
"Mene faaraon tykö, sillä minä olen kovettanut hänen sydämensä ja hänen palvelijainsa sydämet, että tekisin nämä tunnustekoni heidän keskellänsä ja että sinä kertoisit lapsillesi ja lastesi lapsille, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille, ja minun tunnustekoni, jotka olen tehnyt heidän keskellänsä, tietääksenne, että minä olen Herra."

Kuten muistamme, faarao kieltäytyi ja silloin alkoi maassa heinäsirkkahyökkäys. 2 Moos. 10:13-15
" ...Herra antoi itätuulen puhaltaa yli maan koko sen päivän ja yön. Kun aamu tuli, itätuuli toi heinäsirkat mukanaan. Heinäsirkkoja tuli koko Egyptin maahan, ja ne laskeutuivat ylen suurina laumoina koko Egyptin alueelle. Niin paljon heinäsirkkoja ei ollut koskaan sitä ennen tullut eikä tule sen jälkeen. Ne peittivät koko maan pinnan, niin että maa tuli mustaksi. Ne söivät kaikki maan kasvit ja kaikki puiden hedelmät... ...Mitään vihantaa ei jäänyt jäljelle puihin eikä kedon kasveihin koko Egyptin maassa."Nämä suurikokoiset hyönteiset voivat todella tuhota hetkessä koko sadon. Ne syövät kukat, lehdet, hedelmät, siemenet ja kaiken vihreän. Lähi-Idän alueella asuu n. 50 eri heinäsirkkalajia. Intia, Lounais-Aasia, Kypros ja Afrikka saavat usein kärsiä heinäsirkkojen hävityksistä. Joillekin seuduille ne ilmestyvät aina samaan aikaan, mutta toisiin paikkoihin satunnaisesti. Mutta mihin ne saapuvatkaan, sieltä häviää kaikki paikallinen kasvillisuus, ja jäljelle jää alaston autiomaa.
.
Viime kevään hyökkäyksessä Negeviin uhatuiksi joutuivat peruna-, tomaatti- ja oliiviviljelmät samoin kuin viinitarhat. Onneksi paikallisilla viljelijöillä oli torjunta-aineet, joiden ansiosta - ja koko yön kestäneellä vastahyökkäyksellä - saatiin 'sota' sammumaan.
Minun täytyy tätä sotaa kommentoida siten, että oli tässä sodassa se hyvä puoli, ettei se herättänyt poliittisia intohimoja, vaikka käytiinkin Lähi-Idän tulenaralla maaperällä. Mutta tällainen vaarattomalta tuntuva heinäsirkkkahyökkäys on kyllä ilmiönä tehokas muistutus meille siitä, että tälläinenkin Raamatun kertomus voi olla vielä meidänkin aikanamme todellinen, kiusallinen ja vaikeasti torjuttavissa. Olkoot siis nämä heinäsirkat meille muistutus siitä, kuinka pieniä me ihmiset todellisuudessa olemme. Kaikesta tekniikasta ja viisaudestamme huolimatta olemme aina ja ainoastaan Jumalan armon varassa.

Israel

Kuva: Viikunapuu, Israelin symboli. Matt 24; 32-34

Laiton miehittäjä vaiko laillinen, itsenäinen valtio?

Kun viime kesänä näihin aikoihin teimme Magdaleenan kanssa päätöksen lähteä tammi-helmikuussa kuudeksi viikoksi Israeliin, jouduimme pakostakin silmikkäin isojen kysymysten eteen. Sodan uhka kasvoi kaiken aikaa. Sitten tuli marraskuu 2012. Matka oli jo maksettu ja aikaa lähtöön enää kuukausi. Silloin tuli tieto Israelin iskusta Gazaan. Emme voineet muuta kuin luottaa siihen, että jos tilanne vielä siitä kärjistyisi, tulisi suurlähetystöltä määräys matkojen keskeyttämisestä. Sitä ei onneksi tullut ja Eilatissa oli suloisen rauhallista, vaikka parlamenttivaalitkin mahtuivan lomamme keskelle.

Mutta kalliikisi Israelille oli tämä isku Gazaan tullut (noin 800 milj. USD). Samoin oli kärsinyt turismi. Oppaamme kertoi, että 25% jo varatuista matkoista oli peruttu. Eräs turistiopas kertoi, ettei hänellä ollut kuukauteen ollut yhtään opastettavaa ryhmää ja Eilatissa taksikuskit ajelivat tyhjillä autoilla. Muutoin turismi v.2012 oli kyllä ollut maan historian vilkkainta.

Jos sanoo, että 'Next year in Israel', kuten juutalainen kansa hoki kahdentuhannen vuoden ajan - ja nyt mekin sanomme - syntyy aivan erityinen ja omakohtainen kiinnostus tämän maan, niin etäisimpään, kuin myös tuiki tuoreeseen politiikkaan.

Tässä pikakuvaus Israelin valtion syntyajoilta:
(Tietoja koottu mm.Pekka Sartolan uusimmasta kirjasta "Miksi täsätä ei puhuta")
Toinen maailmansota oli juuri päättynyt. Maailma oli turtunut verenvuodatukseen, massamurhiin, miehityksiin ja anarkiaan. Brittiläisen mandaatin aika oli päättymässä Lähi-Idässä, ja Yk:lla oli tarjota useampikin ehdotus alueen jakamisesta maattoman ja syyttömästi kärsineen juutalaisen kansan ja arabien välillä. Arabiliitto hylkäsi YK:n ehdotukset toinen toisensa perään.
Talvi 1947-48 oli jo erityisen vaikea silloisella mandaattialueella, koska arabimailla oli tiedossa, että siionistit tulisivat perustamaan oman valtion välittömästi brittien poistuttua maasta..Niinpä he aloittivat jo joulukuussa terrori-iskut, ja saivat samalla aikaan ensimmäisen kolmesta laajasta pakolaisvirrasta.
Toukokuun 14. päivänä Israel julistautui itsenäiseksi valtioksi. Brittien mandaattiaika päättyi keskiyöllä, ja sen jälkeen alkoi tapahtua. Yhdysvallat tunnusti Israelin valtion de facto, samoin Persia jne. Mutta tapahtui muutakin. Vain muutamia tunteja puolenyön jälkeen vastaperustettu valtio sai kohdata viiden arabimaan yhtäaikaisen hyökkäyksen; Egypti hyökkäsi lounaasta, Syyria koillisesta, Libanon pohjoisesta ja Jordania idästä yhdessä Irakin kanssa.

YK:lla ei ollut mitään mahdollisuuksia puuttua asioihin muutoin kuin tuomitsemalla ne jälkikäteen. Mutta huolimatta ylivoimasta eivät arabivaltiot kyenneet murtamaan israelilaisten puolustuslinjoja. Idässä tosin Arabilegioonan turvin onnistuttiin valtaamaan koko Länsiranta sekä puolet Jerusalemista, mukaanlukien Vanhakaupunki. Egyptin joukot pysäytettiin nykyisen Gazan kaisten pohjoisrajan tuntumaan.
Kesäkuussa YK puuttui asiaan ja julisti kuukauden mittaisen tulitauon. Tuona aikana Israeliin muodostettiin virallisesti Puolustusvoimat, ja sodasta huolimatta maahan virtasi koko ajan lisää maahanmuuttajia sekä arabimaista että Euroopasta.

Taistelut jatkuivat silloin ja jatkuvat yhä. Mutta on syytä muistaa, että Israel ei aloittanut sotaa. Hehän olivat hyväksyneet YK:n tekemän päätöksen 181 mukaisen maanjakoa koskevan suosituksen, toisin kuin Arabimaat sekä palestiinaliset. Ja kaiken päätteeksi viisi arabimaata hyökkäsi välttömästi Israelin laillisesti perustetun valtion kimppuun, tarkoituksena hävittää juutalisvaltio ja perustaa alueelle United States of Palestine.

Loppukooste:
"Pääasialliset perusteet kansainvälisessä oikeudessa juutalaisen kansan laillisille vaatimuksille, perustuen historiallisiin oikeuksiin koskien Palestiinaa, ovat Kansainliiton San Remon päätökset huhtikuulta 1920, Palestiinan Mandaatti heinäkuulta 1922, sekä YK:n sopimukset. Nämä välineet yksistään muodostavat juutalisen väestön vapauden perussopimuksen.Näitä oikeuksia ei ole milloinkaan kumottu". (Kansainvälisen oikeustieteen tri. C.D.Wallace.)

Oli miten oli... ja on miten on, mutta sinne mehiläispesään mennään, next year, jos Herra ja Suomen suurlähetystö sen sallivat. Seuraavissa postituksissani aion pikakerrata Israelin historian keskeisimmät vaiheet, alkaen aina isä Aabrahamista. Uskon, että meille kaikille tekee hyvää käydä kerran vielä kaikki historian pääetapit läpi, sillä niin sotkuinen tämä 'maailman navan' alue aina vain on.