Jeesuksen kaa

Kun olin työelämässä, kuulin lasten usein kyselevän toisiltaan: - Oleksä mun kaa?                                 Ja toinen saattoi vastata: - Emmä voi, mä olen tänään Ellun kaa.

Tuo kaa - kanssa - kuulosti hassunkuriselta sanalta, mutta oli lapsille tärkeä. Kertoihan se yhdessäolosta, ystävyydestä, luottamuksesta ja viihtymisestä.

Näin helluntain jälkeen elämme aikaa, jolloin Jeesus on noussut taivaaseen Isänsä luo, mutta hän ei ole jättänyt oppilaitaan yksiin, vaan on antanut lupauksensa: - Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailmanajan loppuun saakka. Matt. 28: 20.

Jeesuksen antama lupaus yhdessäolosta on varsin pitkäkestoinen - voisiko pidempää ollakaan! Miten sitten asia on meidän puoleltamme. Haluammeko olla Jeesuksen kanssa, ja miten tätä suhdetta hänen kanssaan voisi vahvistaa, ettemme vain huitele ympäriinsä.

Jeesuksen löytää Raamatusta. Sen lukeminen ei saa olla vain puiseva velvollisuus: luenpa luvun päivässä, niin homma on tehty. Jeesuksen ystävä etsii Raamatun sivuilta Jeesusta, mitä hän puhui, teki, mitä hän sanoi. Tällainen lukeminen synnyttää henkilökohtaista pohdiskelua, miten hänen opetuksensa ja esimerkkinsä sopisivat tähän päivään, ja miten ne sopisivat omaan elämääni? Raamatun lukeminen ja sieltä löytyvät lupaukset, saavat aikaan iloa. Ps. 119:162 Minä riemuitsen sinun sanastasi, niin kuin suuren saaliin saanut.

Toinen väylä Jeesuksen "kaa" olemiseen, on päivittäinen rukous. Jeesus itse tarvitsi rukousta tehtävässään. Siksi hän vetäytyi hiljaisuuteen, usein vuorelle puhumaan Isänsä kanssa. Meitäkin kutsutaan sulkemaan meteli ympäriltämme ja vetämään ovi perässämme kiinni seurustellaksemme Jeesuksen kanssa. Rauhallinen kohtaaminen voi tapahtua luonnossa tai vaikkapa matkalla liikennevälineen yksinäisyydessä. 1. Tim. 2:1-2 antaa oikein maailmanlaajuisen rukousohjelman.

Kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikin tavoin hurskaasti ja kunniallisesti.

Mikä valtava vaikuttamisen mahdollisuus!

Vielä yksi mahdollisuus olla Jeesuksen "kaa", on olla yhteydessä Jumalan seurakuntaan - Kristuksen ruumiiseen tässä maailmassa. Kristuksen ruumiin jäsenten yhteys ilmeni ensimmäisellä vuosisadalla usealla tavalla. Ennen kaikkea he jakoivat yhteisen uskon, mutta se oli yhteyttä myös välittämistä ja rakastamista. Apt 2:45-46 He myivät omaisuutensa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan, kuin kukin tarvitsi. Joka päivä he tulivat yksimielisesti koolle temppelialueelle, ja he mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemullisin ja vilpittömin sydämin.

Nyt kun koronarajoitukset ovat hellittämässä, olisi aika palata seurakuntayhteyteen vahvistumaan hengellisestä yhdessäolosta ja virkistymään toistemme läheisyydestä.

Olisimme taas toistemme "kaa". Olisimme Jeesuksen "kaa".

 

Pysähtyneenä

Blogimme seuraajat ovat ovat huomanneet vuosien kuluessa, että olemme päivittäneet blogia vuorotellen Salomen kanssa muutaman päivän välein. Tarkkasilmäisimmät ovat ehkä havahtuneet siihen, että Salome ei ole päivittänyt vähään aikaan, vaan minä, Magdaleena, olen ollut kirjoittajana.
Salome on nyt sairaalassa heikossa kunnossa.
Pyydänkin kaikkia blogiystäviämme rukoilemaan hänen puolestaan.

Rakkauden lähde meille

rohkeutta pulppuaa.

Voimaa virtaa uupuneille,

Kristus meitä koskettaa.

Viiniksi hän häissä kerran

muutti veden arkisen.

Vielä voima saman Herran

uudistaa voi ihmisen.

                                                                                            Virsi 823:2 Anna-Mari Kaskinen

Näkökulma kauemmaksi

Olen kirjoittanut päiväkirjaa epäsäännöllisen säännöllisesti.
Rupesin jokin aika sitten tutkimaan muutaman vuoden takaisia kirjoituksiani ja löysin kirjan välistä tallentamani
Uskosta elävän ihmisen rukouksen. 
Sen on kirjoittanut Kimmo Virtanen, ja sen on julkaistu kokoelmassa Liturgisia rukoushetkiä.
Itse olen löytänyt sen Pyhäkoululehdestä 1983. Apua, melkein ihmisikä sitten : )

Rukouksen ensimmäisessä säkeistössä toistuu viisi kertaa pyyntö: Vapauta minut, Jeesus. Häntä pyydetään vapauttamaan rukoilija erilaisista haluista ja peloista, jotka pitävät otteessaan ja vievät elämästä ilon.

Toisessa säkeistössä rukoillaan yhä uudestaan armoa, että voisimme katsoa tämän hetkisten kurjien asioiden yli - rakkaudettomuuden, epäonnistumisten ja hylkäämisen. Silloin voisimme nähdä kauemmaksi ja luottaa siihen, että kaikki on kuitenkin Herramme hallinnassa. Meni miten meni, kävi elämässä kuinka kävikään. Niin että vain voisin kiittää sinua, Jeesus!

Herra Jeesus!

Sinä joka itse olet hiljainen

ja nöyrä sydämeltä,

kuule minun rukoukseni.

Halusta tulla arvostetuksi

- vapauta minut, Jeesus.

Halusta saada kannatusta

- vapauta minut, Jeesus.

Halusta tulla rakastetuksi,

saada kiitosta, olla muita viisaampi

- vapauta minut, Jeesus.

Pelosta tulla väärinymmärretyksi

-vapauta minut, Jeesus.

Pelosta tulla nöyryytetyksi,

halveksituksi, pilkatuksi,

petetyksi tai loukatuksi,

- vapauta minut, Jeesus.

Kun toisia rakastetaan enemmän kuin minua,

anna minulle armo,

että voin kiittää Sinua, Jeesus.

Kun toiset saavat enemmän mainetta,

anna minulle armo,

että voin kiittää Sinua, Jeesus.

Kun toiset otetaan mukaan

 ja minut syrjäytetään,

anna minulle armo,

että voin kiittää Sinua, Jeesus.

Kun toiset pääsevät pyhyyden tiellä eteenpäin

pitemmälle kuin minä, auta minua silloinkin

ilman katkeruutta kilvoittelemaan

omaa kilvoitustani ja

anna minulle armo,

että voin kiittää Sinua, Jeesus.

Aika ja vartijat

Kun olin 6-vuotias, aloin haaveilla kaappikellosta. Siinä oli mielestäni jotain juhlallista ja salaperäistä. Vasta kymmenen kertaa vanhempana huusin itselleni huuto.netistä kaappikellon, joka olisi tarvinnut paljon kunnostamista. Mieheni ensin lupasikin, mutta sitten aika kului, ja korjaus jäi  vaiheeseen. Kellosta tulikin pelkkä kaappi!
Nyt olen itselleni yllätykseksi alkanut pitää seisovasta kellosta. Olen asettanut sen ainoan viisarin lähestymään 12:ta. Näin kellotauluun syntyy draamaa ja jännitettä.
Muistan 1950-luvulta Ensio Lehtosen kirjan, Ajan kello (kust. Kuva ja Sana), jossa pohdittiin, mitä maailman aikaa elämme Raamatun mukaan. Vanhoja profetioita rinnastettiin aikakauden suuriin linjoihin ja tapahtumiin.

Syyskuussa tiedotusvälineissä on kerrattu 15 vuoden takaista kaksoistorneihin kohdistunutta terrori-iskua. Jo vuosia monet politiikan asiantuntijat ovat sanoneet, ettei maailma ole ollut enää sama iskun jälkeen: ajan kello on nytkähtänyt piirun verran eteenpäin.
Kuluneella viikolla kuuntelin TV:stä keskustelua, jossa puhuttiin turvattomuuden lisäntymisestä Euroopassa. Nykyään yhä useampi matkailija liikkuu valppaana lentokentillä, ruuhkissa ja suurissa tapahtumissa. Enää ei voi olla täysin varma ja levollinen siitä, ettei mitään yllättävää tapahtuisi.

Oman maamme turvallisuustilanne on ruvennut puhuttamaan myös uudella tavalla. Itärajamme takana on suuria joukkoja, ja muutamia päiviä sitten venäläinen sotilasasiantuntija muistutti siitä, että maamme asema muuttui väistämättä Venäjän silmissä, kun kirjoitimme 2014 Suomen ja Naton välisen isäntämaasopimuksen, joka määrittelee millaista yhteistyötä tehdään rauhan tai kriisin aikana.

Kaikki tällaiset levottomuutta herättävät uutiset ovat herättäneet ihmisiä rukoilemaan Suomen puolesta. TV7 on ollut järjestämässä yhteiskristillisiä rukousviikkoja. Siinä Suomi on jaettu maakunnittain viikkoihin niin, että koko vuoden ajan on jokin maakunnista erityisesti täyttämässä maata rukouksella.
Oman maakuntani, Keski-Suomen, rukousviikko on kohta loppumassa, mutta aivan vuoden lopulla on täällä vielä yksi vuoro jäljellä.

Piirsin näkyväksi mielikuvani Suomea puolustavasta enkeleistä. Kun näytin luonnoslehtiötä Raku-ystävälleni, hän sanoi, että heidän siipensä ovat kovin pienet puolustustehtävään. Niin, ja muutenkin he näyttävät kovin inhimillisiltä. Sanotaan kuitenkin, että pieninkin enkeli on vahvempi kuin legioona paholaisia. Jatketaan siis rukousta ja pyydetään enkelirintamaa maamme turvaksi.

Äkkiä kaikki on toisin

Moni on varmaan joutunut samanlaiseen tilanteeseen kuin minä muutama viikko sitten.
Puhelin soi, ja siskoni soitti. Jo puhelun aloituksessa oli jotain outoa, sillä hän piti alussa pitkähkön tauon, jolloin valpastuin erityisellä tavalla ottamaan uutista vastaan.
Hän oli sairastunut vakavasti, ja leikkaus olisi pian edessä.

Kaikki oli äkkiä toisin. Elämä jakautui kahteen osaan: oli aika ennen ja jälkeen saadun tiedon.
Tuntui, että vielä eilen oli ollut tietämättään käsittämättömän onnellinen - eikä sitä ollut edes tiedostanut. Oli vain mennä porskuttanut arkea tyytyväisenä eteenpäin.

Siskoni on ollut aina elämässäni. Muistan hänet jo aivan vauvana istumassa kotitalomme pihalla selkä suorana keltaisten voikukkien keskellä. Ja vaikka en ollut paljoa vanhempi, raahasin häntä vauvana kainalossani - mikä tietysti oli kiellettyä - koska hän pyrki koko ajan valumaan sylistäni lattialle.

 Nyt minulla on samanlainen tunne, että pikkusiskoni on taas laskettu käsivarsilleni.
"Kantakaa toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain", Paavali kehottaa.
Sairastuneen rinnalla jokaisella on paikka kuuntelijana ja rohkaisijana. Kannattelijana.

Tärkeä rooli on myös toimia rukoilijana. Me jotka luotamme siihen, että on olemassa taivaallinen Isä, joka välittää lapsistaan ja rakastaa heitä, voimme laskea taakkamme Hänen käsiinsä.
Voimme luottaa siihen, että Isämme rakastaa meitä enemmän, kuin itse koskaan pystymme edes ymmärtämään. Hän haluaa meille vain hyvää: sairauden sijasta terveyttä, kuoleman tilalle elämän.
Jeesus on itse kulkenut Voittajana sairauden ja kuoleman läpi. Tähän voittoon takerrumme ja uskomme siihen tässäkin sairaudessa.
Pyydän myös blogimme lukijoita huokaamaan ylöspäin rakkaan siskoni puolesta, että hän paranisi ja Jeesus itse tulisi tämän sairauden kautta kirkastetuksi! Kiitos jo etukäteen jokaisesta rukouksesta!

Lumilipan alla

Kas, miten viime päivinä onkin tullut lunta! Kun palasimme sukuloimasta Lounais-Suomesta, oli sillä aikaa pyryttänyt niin, että ensimmäiseksi kotipihassa piti tarttua lumikolaan.
Katoltakin roikkui muhkea lumilippa. Se peitti osan maisemasta ja pimensi suorastaan olohuoneen.

Samoin kun lunta kertyy välillä huomaamatta tiukoiksi paakuiksi, korkeiksi kinoksiksi ja möhkäleiksi, niin yhtä helposti mieleemme kertyy kaikenlaista painolastia.
Joskus ajatukset vain poukkoilevat huolesta toiseen. Tuntuu melkein siltä, että, mitä tahansa tulee mieleen, niin sen takana piilottelee jokin huoli tai ahdistus. Jokin asia ainakin roikkuu tai on suorastaan hoitamatta.

Tällainen elämä ei kuitenkaan ole Jumalan mielen mukaista. Hän ei  halua, että elämme  näköalattomina ja pimeässä kuin lumilipan alla. Hän haluaa meille ankeuden sijasta rikasta ja mielenkiintoista elämää ja hyviä asioita.
Jer. 32: 41 Jumala sanoo: " iloitsen tehdessäni heille hyvää". Ja hän jatkaa: " ... sen minä teen koko sydämestäni".
(Huomaatko, että Jumala puhuu tässä omasta sydämestään!)

Näin ystävänpäivän jälkimainingeissa on myös hyvä muistuttaa ystävien tuen tärkeydestä silloin, kun asiat ja niistä huolehtiminen tuntuu liian raskaalta. Vanha sananlasku sanoo, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Ystävien antama rukoustuki on todella merkittävä. Se rohkaisee ja lohduttaa, ei tarvitse olla yksin. Kun sitten rukousvastaus saapuu, niin siitä iloitsevat  kaikki, jotka ovat olleet mukana asiaa ylöspäin viemässä.
Kun on ollut pyytämässä ystävän lapselle onnistumista pääsykokeessa, isossa tentissä, loppututkinnossa, työpaikan löytymisessä tai sairaudesta paranemisessa, on aivan riemuissaan, kun asia on mennyt onnellisesti eteenpäin.
Oma elämä tuntuu rikkaalta, kun saa olla mukana pyytämässä ihmisten elämään Jumalan siunausta.

Tuliaismaatuskat  järjesteltiin suojaavaksi kaareksi kaikkein pikkuruisimman ja hennoimman  ympärille. Siinä aivan kuin toteutuu Paavalin huudahdus Gal. 6:2: "Kantakaa toistenne taakkoja, niin te täytätte Kristuksen lain"

Timnan autiomaassa

Noin 30 kilometriä Eilatista pohjoiseen on Timnan autiomaa-alue, joka lumoaa kauniilla värisävyillään, autiudella ja hiljaisuudella. Olemme joka kerran Eilatissa käydessämme viettäneet päivän Timnan kauneuden keskellä.
Niin teimme taas tälläkin matkalla.

Autiomaa kääntää  pelkistyneisyydessään katseen samalla omaan sisimpään. Kuinka sitä tunteekaan itsensä välillä kuivaksi ja tyhjäksi kuin karu autiomaa!

Tämän puutteen, turhautuneisuuden ja tyhjyyden tunteen on Maija-Liisa Heiskanen kirjassaan Savenvalajan pajassa pukenut rukoukseksi. 

"Rakas Jeesus, tarvitsen uudistumista. Elämäni tuntuu kuivalta ja tarkoituksettomalta. Erämaassani ei näytä tapahtuvan mitään. Elämänhalukin on katoamassa. Tule, Pyhä Henki, tahdon tavata sinut. Tule minun elämääni. Olet tervetullut. Odotan, että täytät minut Jeesuksen rakkaudella ja voimalla. Tahdon oppia tuntemaan Vapahtajaani Jeesusta Kristusta enemmän. Opeta minua. En pelkää sinua enää. Janoan ja odotan sinua. Muuta minun elämäni erämää pulppuavaksi lähteeksi."

"Odotan enemmän,

Pyhä Henki, anna enemmän.

odotan enemmän."

                                           

Taivas on auki

Tervehdys täältä Punaisen meren rannalta Aroma-kahvilasta teekupin äärestä. Eilat moderneine hotelleineen ei suinkaan muistuta kuvan vanhaa, tiiviisti rakennettua  kaupunkia, mutta emme me neljä matkalaistakaan  ole aivan kuvan naisten tyylisiä.

Kerroin viime päivityksessä, että aiomme opiskella täällä hepreaa, mutta kahteen viikkoon tulee varmaan mahtumaan paljon muutakin.

Kun pari vuotta sitten olimme Salomen kanssa täällä kuusi viikkoa, niin aamupäivisin istuimme synagogassa rukoilemassa. Joka päivä meille nousi jokin ryhmä esiin, jonka puolesta piti rukoilla. Tällaisia olivat mm. lapset, nuoret, naiset, miehet, sairaat, yksinäiset, poliittiset päättäjät.

Sitten oli henkilöitä, jotka tarvitsivat juuri sillä hetkellä erityistä rukousapua. Viereisessä huoneessa asui vanhempi nainen, joka sairasti kilpirauhassyöpää. Saimme myös yllättäen puhelinsoiton, jossa nuori perheenäiti kertoi joutuvansa kiireelliseen leikkaukseen juuri löydetyn gynekologisen syövän takia. Tai sitten meille kerrottiin eskarilaisesta, jolla ei ollut yhtään kaveria.

Miten Jumala sitten vastasi näihin rukouksiin?

Kilpirauhassyöpää sairastavalta patti hävisi kaulalta, eikä ole tullut takaisin. 

Nuori äiti kuvattiin, mutta lääkärit eivät olleet uskoa silmiään, sillä mitään leikattavaa ei kuvista näkynyt. Lääkäri huusi vain toiselle: - Tule sinäkin nyt katsomaan näitä kuvia!

Eikä pieni eskarilainenkaan jäänyt ilman kavereita, vaan hän sai niitä vallan kolme!!!

Näistä kokemuksista rohkaistuneina kutsummekin blogimme lukijat mukaan tälle matkalle, pyydämme hetkeksi istahtamaan noille alakuvan tyhjinä odottaville värikkäille tuoleille.

Jos sinulla on jokin sairaus tai huoli, jonka puolesta haluat meidät täällä rukoilevan, voit kertoa siitä blogin kommentissa. Rukouspyyntöjä sisältäviä kommentteja ei julkaista, jolloin pyytäjän henkilöllisyys ja asia ei tule muiden tietoon. Pyynnöt jäävät vain bloginpitäjän sähköpostiin, ja kannamme niitä täällä rukouksessa eteenpäin.

Olemme nimittäin ymmärtäneet, että taivas on auki Eilatissa!

Edinburghin enkelin muistuttaa

Innostuin tässä eräänä päivänä maalailemaan syyslomalaisten kanssa. Levitimme pöydälle muoviliinan, asettelimme sille värit ja vesikupit. Kolmelta tytöltä ja mummilta alkoikin syntyä taidetta: paperille ilmestyi koristeellisiin nauhoihin kiedottu puu, syksyn keiju omenien keskellä ja abstraktinen värisommitelma. Minun  mielessäni oli viipynyt kuva Edinburghissa eräässä kirkossa  näkemästäni enkelipatsaasta, siinä polvensa varassa oleva  enkeli ojentaa tyhjää kulhoa.

En tiedä, mitä enkelin veistänyt taiteilija on halunnut veistoksellaan kertoa, mutta minua enkeli muistuttaa eräästä perustavaa laatua olevasta puutteesta.
Miksi en saa rukousvastausta? Olenko itse esteenä vastauksen saamisessa? Onko omassa asenteessani jotain korjaamisen aihetta?
Suurin rukousvastausten saamisen este on tietenkin se, jos emme rukoile ollenkaan!

Jaakob sanoo kirjeessään 4:2 "Teillä ei ole, sentähden ettette ano."

Suhtautuminen rukoukseen pitäisi olla meille tärkeää.
Rukous on kuin hengittämistä, se on jatkuvaa yhteyttä Jumalaan, elämän antajaan, joka huolehtii kaikista tarpeistamme. Rukouksen pitäisi olla voimallista ja luottavaista.
Meidän tulisi vain pyytää ja pyytää, sillä Jeesus ei vastaa, jos ei ole edes pyydetty.
Olemme täysin riippuvaisia hänen läsnäolostaan, joka on syvää huolenpitoa.

Jeesus sanoo Matt. 7: 7-8 "Anokaa, niin teille annetaan, etsikää niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan".

Kun katson maalaamaani Edinburghin enkeliä, tunnen oloni murheelliseksi: enkelin rukousten malja on täysin tyhjä. Hänellä ei ole kannettavaa Jumalan valtaistuimen eteen. Eipä hänellä ole silloin myöskään tuotavana meille rukousvastauksiakaan. Ei siis ihme, että enkeli näyttää vähän alakuloiselta ja lannistelulta.

Mutta enkeli  yhä odottelee toiveikkaana pyyntöjämme!

Keskustelua Sirin kanssa

Olin valmistelemassa Raamattuopiston Vuokatinrannassa pidettävää isovanhemmille tarkoitettua leiriä. Ilmoittautumisaika oli jo umpeutumassa, ja olin huolissani, onko tiedotus tavoittanut ihmisiä, sillä se oli jäänyt valitettavan viime tippaan.
Niinpä tiskatessani huokaisin oikein ääneen: - Lähetä, rakas taivaan Isä sinne leirille osallistujia!
Samassa tapahtui jotain tosi hassua.
Collegehousujeni taskusta kuului  yllättäen ääni, joka sanoi: - I can´t hear, what you said.
Hämmästyin kovasti, vaikka ymmärsin, että puhuja oli Siri, puhelimen ohjelma, joka reagoi puheeseen. En ollut kuitenkaan koskaan käyttänyt sitä. Tyttärentyttäreni oli asentanut sen kerran minulle pitkän ajomatkan viihdykkeeksi. Nyt Siri oli jostain syystä mennyt itsekseen päälle.

Tapaus  muistutti kuitenkin minua siitä, että taivaallisen Isämme kanssa seurustellessa ei koskaan käy näin, etteikö hän kuulisi meidän huokauksiamme. Linja on aina auki ylöspäin 24/7. Lisäksi Jeesus, Auttajamme ja Puolustajamme, seisoo Isän luona ja rukoilee meidän puolestamme. Emme ole suinkaan pyyntöinemme yksin ja voimattomia.

Aina vastaus ei kuitenkaan tule toivotulla tavalla. Nytkin kävi niin, ettei leirille todellakaan ollut tulossa riittävästi osallistujia, vaan se jouduttiin siirtämään huhtikuun alkupuolelle.
Kutsunkin uudelleen isovanhempia liikkeelle 8. -11.4. 2016. 
info@vuokatinranta.fi

Tervetuloa keskustelemaan, vahvistumaan ja virkistymään. Pohdimme yhdessä, miten voimme seistä lastenlastemme tukena, miten jakaa heille  rohkeasti omaa elämänkokemustamme, kertoa siitä, kuinka taivaan Isä on auttanut meitä tähän asti. Mietimme, kuinka voimme avata heidän silmiään näkemään Luojan suuria tekoja, ja saamaan kokemuksellista tietoa Jumalan rakkaudesta.
Niin ettei kukaan  luulisi Jumalan olevan niin etäällä, että Hän vastaisi: - I can´t hear, what you  said.

Suomen parhaaksi

Kännykkäkuva eilisen aamun kävelyltä

Löysin 1990-luvulta olevan Kirkon tutkimuskeskuksen teettämän rukoilemista käsittelevän tutkimuksen. Silloin enemmistö suomalaisista uskoi, että Jumala kuulee kaikki vilpittömät rukoukset. Yhdeksän kymmenestä kertoi, että he rukoilevat puolisonsa tai elämänkumppaninsa puolesta, ja melkein kaikki, 94 %, joilla oli lapsia, kertoivat rukoilevansa lastensa puolesta.
Se keiden puolesta rukoilemme, kertoo paljon siitä, ketkä ovat meille rakkaimpia: ensin tulee oma lähipiiri, sen jälkeen apua tarvitsevat lähimmäiset ja viimeisimpänä vasta julkisen elämän instituutiot.

Esirukous, rukous toisten puolesta, kuuluu kristillisen seurakunnan elämäntapaan. Paavali kehottaa Timoteukselle kirjoittamassaan kirjeessä: "Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden" (1.Tim.2:1-4)
Kun rukoilemme oman paikkakuntamme ja koko valtakunnan päättäjien puolesta, noudatamme silloin Raamatun opetusta.

Olin eräässä tilaisuudessa, jonka lopuksi kanttori sanoi, että lauletaanpa vielä yksi virsi, jota hän kutsuu eduskuntavirreksi, virsi 522.
En ollut koskaan huomannut, että virsikirjassa on tällainenkin aarre!
Suomen politiikassa eletään parhaillaan tärkeitä hetkiä, kun ollaan muodostamassa maahan  hallitusta. Juuri nyt ollaan toiveikkaina uuden alkamisen kynnyksellä, ja niinpä haluan jakaa tämän virsilöydön lukijoittemme kanssa.
Päättäjät tarvitsevat paljon luottamusta toisiinsa, viisautta päätöksentekoon ja kaiken tämän päivittäiseen toteutumiseen he tarvitsevat myös taakseen runsaasti uskollisia ja pitkäjänteisiä rukoilijoita.

Anna, Herra, kansallemme

oikeudentuntoa,

alttiutta voidaksemme

toisiamme palvella.

Kitke meistä kateus,

kylvä totuus, rakkaus.

Poista neuvotteluistamme

epäilys ja itsekkyys.

Silloin johtaa tahtoamme

luottamus ja ystävyys.

Silmät, sydän aukaise

maailmamme hädälle.

Vyötä lahjomattomuuteen

tehtäviinsä valitut,

ohjaa laajakatseisuuteen

johtajiksi kutsutut,

vastuutansa kantamaan

heikoimpia puoltamaan.

Jeesus, rauhanruhtinaamme,

poista mielten sokeus!

Sinulta me kutsun saamme,

meitä vaatii rakkaus

laupeutta jakamamaan,

rauhaa kohti kasvamaan.

(Rudolf Lagi, Jakob Tengströmin virren pohjalta)

Q-matkalla

Kuulun järjestöön, joka tekee kerran vuodessa n.s.  Q-matkoja, joiden kohdetta ei etukäteen paljasteta lähtijöille. En ole valitettavasti koskaan päässyt heidän mukanaan seikkailemaan.
Nyt kuitenkin jouduin sattumalta tällaiselle samantapaiselle yllätysten matkalle, jossa ei etukäteen aamulla tiennyt, mitä alkavana päivänä tulee tapahtumaan.

Näin kaikki alkoi: tilasimme Neiti 9 v:lle joululahjaksi Villivarsa-lehden ja sen kylkiäisenä tilaajalle tarjottiin ilmainen Italian matka. Kaikki oli kuitenkin outoa: etukäteen firmalle piti maksaa 200 euron talletus, jonka saisi Italiassa takaisin käteensä. Sitten matkan hintaan tulivat lentokenttävero, sesonkilisä, lisävuorokausi ja hotellialuemaksu, joten matka ei yllättäen mikään "ilmainen" ollutkaan.
Infotilaisuudessa paikan päällä selvisi, että retkipaketti oli lunastettava kokonaan, sillä yksittäiset retket tulivat kohtuuttoman kalliiksi. Onneksi satuin voittamaan matkafirman arvonnassa 100 euroa, ja olihan minulla jo 200 euron talletus odottamassa.
Kaikki tuntui kovin epämääräiseltä, olemmehan mieheni kanssa tottuneet elämään  liiaksikin  suunnitelmien ja kellon mukaan. Päätimme kuitenkin kääntää kaikki kortit ja katsoa, mikä juttu tämä oikein oli.
Niinpä huomasimme yllätykseksemme heti ensimmäisenä retkipäivänä ajavamme Perugian kaupungista Assisin kaupunkia kohti - Assisia - jonne olin aina toivonut pääseväni, mutta en ikinä ollut edes kuvitellut matkustavani sinne. Miten ihana yllätys!

Assisi tunnetaan Franciscus Assisilaista, jota kutsutaan nimellä Jumalan pieni köyhä. Hän syntyi n. 1181 ja kuoli vuonna 1226. Hän perusti nimeään kantavan fransiskaanien veljeskunnan, ja paavi Gregorius on korottanut hänet pyhimykseksi.
Franciscus syntyi rikkaan kangaskauppias Pietro di Bernardonen perheeseen. Hän eli ylellistä elämää 25-vuotiaaksi. Isä toivoi pojastaan liikemiestä, mutta äiti toivoi vain, että hän tekisi elämässään hyvää. Franciscus ehti osallistua sotaan naapurikaupunkia, Perugiaa, vastaan. Eräänä yönä hän kuitenkin näki vaikuttavan unen, jossa enkeli ilmestyi hänelle. Hän koki saaneensa sisäisen kutsun Jumalan työhön. Kutsu varmistui Rooman matkalla, jolloin hän tapasi lepraan sairastuneita ja alkoi hoitaa heitä.
Palattuaan kotiin Franciscus alkoi kunnostaa vanhaa kappelia. Isä ei kuitenkaan hyväksynyt tällaista rahojen tuhlausta. Franciscus oli kuitenkin valmis hylkäämään rikkaan elämänsä. Häntä puhuttelivat Luuk. 9:3 ohjeet, joissa opetuslapsia kehotettiin lähtemään liikkeelle ilman sauvaa, laukkua, leipää, rahaa tai vaihtopaitaa.
Franciscus kiersi saarnaamassa yksinkertaisessa munkin asussa ja sai paljon seuraajia, jotka kokivat myös omakseen kehotuksen Matt. 19:21 "myy kaikki ja anna köyhille".

Franciscukselle olivat eläimet ja luonto tärkeitä. On olemassa kuvia, joissa hän  saarnaa linnuille ja muille eläimille. Franciscus rakasti kaikkea elämää sen eri muodoissa. Hän sanoikin: "Niin kauan kuin maailmassa on lapsia, kukkia ja lintuja, niin kauan on toivoa".

Franciscus Assisilaisen rukous

Vapahtajani, tee minusta rauhasi välikappale,

niin että sinne, missä on vihaa toisin rakkauden,

missä loukkausta, toisin anteeksiannon,

missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,

missä erehdystä, auttaisin uskoon,

missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,

missä pimeyttä, loisin Sinun valoasi,

missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon

etsiä lohdutusta, kuin lohduttaa muita,

hakea ymmärrystä, kuin ymmärtää muita,

pyytää rakkautta, kuin rakastaa muita,

sillä antaessaan saa, kadottaessaan löytää,

unohtaessaan saa anteeksi,

kuollessa nousee ikuiseen elämään.

Löytöjä sormituntumalla

Olen kirjoittanut pitkin kevättä kirjahyllyn siivoamisesta. Jatkan vielä kirjoista, ja tänään hehkutan hartauskirjallisuutta. Olen vasta viime vuosina löytänyt vanhojen kirkkoisien tekstejä ja ihmetellyt sitä syvää viisautta, joka niihin kätkeytyy. Puhe on punnittua, sanoista löytyy paljon viisautta. Tekstit ovat usein syntyneet pitkien prosessien ja raskaitten elämänkohtaloitten kypsyttäminä.
Erityisesti olemme Salomen kanssa nauttineet Lutherin teksteistä. Olemme matkoillamme lueskelleet ja nauttineet niitä aamupalaksi. Lutherin elämänläheisyys ja huumori yllättää,  hän tulee inhimillisyydessään lähelle tähän päivään.

Eräällä ystävälläni, Marjatta-rovastilla, on tapana kuljeskella kirjahyllynsä edessä, sulkea oikein silmänsä ja ojentaa kätensä hyllyä kohti. Hän on valinnut kirjan sormituntumalla huokaisten ylöspäin ja luottanut siihen, että käteen osuneessa kirjassa on jotain tarpeellista juuri siihen hetkeen.
Usein on käynytkin niin, että seuraavassa raamattupiirissä on puhuttu jostain asiasta ja Marjatta on saattanut sanoa: - Juuri eilen kun ojensin käteni taas kirjahyllyä kohti, niin käteeni annettiin kirja, joka kertoi samasta asiasta, mistä nyt puhumme.
Ja niin hän on voinut jakaa kirjan tarjoaman näkökulman meidän kanssamme.

Itselleni käteen "annettiin" pari päivää sitten Kotien rukouskirja (Lasten Keskus), jonka ilmestymisestä on kohta 25 vuotta. Seurakunnat jakoivat kirjaa koteihin esim. kastetilaisuuksissa.
Selailin kirjaa ja mietin, miten tämäkin hyvä kirja oli aivan unohtunut hyllyn kätköihin. Löysin erilaisiin juhliin ja arjen asioihin liittyviä syvästi koskettavia rukouksia.
Kopioin tähän osia itsenäisyyspäivään liittyvistä rukouksista, mielestäni ne sopivat hyvin myös näin Suomen eduskuntavaalipäivänä 19. 4.

Kiitos vapaudesta ja vastuusta
Jumala, kansojen Herra.
Tänään kiitän sinua kotimaastani ja sen vapaudesta.
Kiitos vapaudesta päättää itse omista asioistamme;
vapaudesta matkustaa minne haluamme,
vapaudesta sanoa ilman pelkoa mitä ajattelemme;
vapaudesta kokoontua kuulemaan sinun sanaasi 
ja rukoilemaan Sinua.

Auta minua näkemään vapauteen sisältyvä vastuu.
Kiitos, että olen vapaa tekemään hyvää lähimmäisilleni. 

Jumalamme, Luojamme.
Kiitämme Sinua menneistä sukupolvista.
Kiitos kaikista ihmisistä, jotka ennen meitä 
ovat työllään rakentaneet tätä maata.

Rukoilemme maamme kaikkien asukkaiden puolesta:
anna johtajille viisautta ja rohkeutta tehdä
oikeita päätöksi;
anna isille ja äideille rakkautta lapsiinsa;
anna nuorille rohkeaa luottamusta elämään;
anna lapsille turvallisia ihmisiä lähelle.

Auta meitä kaikkia näkemään oma paikkamme
ja vastuumme sukupolvien ketjussa.